Punoitus, kuumotus

Tuttua oli vielä pari vuotta sitten kaikenmaailman oireet ja ahistukset. Mulla myös toinen jalka alkoi sykkiä niin kuin se olisi nojannut sähkölaitetta vasten. Johtui lannenikaman puristukseen joutuneesta hermosta. Rytmihäiriöt johtui stressistä ja naaman punotus (ennen vaihdevuosien alkua:) niskalihasten jumiutumisesta pitkäkestoisen jännitystilan vuoksi.
Vaihdoin työpaikkaa, aloin harrastaa liikuntaa ja kaikki oireet jäi sen sileän tien.
Sanon, että toimi ennen kuin on liian myöhäistä. Kirurgin veitsen alle oli mullakin kuulemma matka, totesi työpaikkalääkäri. Onneksi säästyin sentään siltä!

saa olla tietysti mitä mieltä vaan, ja tehdä omia diagnooseja. Mulla on nuo samat oireet. Työpäivän lopussa jotenkin "katkeaa". Väsyttää, naamaa kuumottaa ja punoittaa, pakokauhu iskee jne. Oliski vaihdevuodet, mutta ku ei ole. Toki nykyän väitetään, että miehilläkin on vaihtarit, mutta en usko moiseen. Ja vaikka uskoisin, niin se ei poista sitä tosiasiaa etteikö olisi paniikkihäiriötä. On oikein lääkärin kirjoittama paperi asiasta.

Mutta,voihan se johtua vaikka vaihdevuosista. Ei vaan ole niistä kokemusta.

Mullakin tota, töitten jälkeen väsyttää, lamauttaa jopa. Naama ihan punainen ja korvat varsikin. Jalat ihan jäässä.
Ei tiedä peiton alle vaipua vai pakastimeen hypätä
Olo on levoton ja erittäin ärsyyntynyt.
Yleensä menkkojen aikana esiintyy tätä paljon.
Varsinkin jos töissä on ollu jotain kinaa.
Stressi on kova työni takia, koska siellä pelataan periaatteella ei kukaan jaksa tehdä mitään mutta on yksi joka vastaa siitä ja se olen minä jolloin joudun tekemään kaiken etten saa syyt niskoille.
Sekooon kohta totallisesti..
Vois kokeilla mennä suihkuun? Jos se vaikka auttais..
Saunaan en kuitenkaan viiti.
Ainiin nälän tunne on ihan siinä alku vaiheessa sit se loppuu ja tulee hieman outo olo..
Johtuisiko tuo kaikki stressistä?
En millään jaksaisi uskoa...

kaikki oleskella huonossa sisäilmassa, happi loppuu kun koneellinen tuuletus ei anna sitä tarpeeksi. Noilla fyysisillä oireillakin (niska ym )voi olla osansa.

Ikkunat ja ovet auki, helpottaa.

Jos tulee nälän tunne, verensokeri laskee alas.

Kova stressi on kyllä pitkään kestävänä melkoinen tuholainen, joka voi johtaa loppuun palamiseen ja paniikkihäiriöön, kuten minulle kävi. Siitä ei aivan helpolla sitten paranekaan. Vie paljon aikaa ja on raskas prosessi. Jollain tavalla se stressi on saatava kuriin, vaikka työpaikkaa vaihtamalla. Kova kiire ja painostava työilmapiiri on tuhoisaa, varsinkin tunnollisille työntekijöille. Ei uskalleta kieltäytyä ylitöistä yms. Sitten vielä esim. huolta aiheuttavat vanhenevat työkoneet, joilla ei priimaa aina tahdo saada aikaiseksi, vaikka pitäisi kyllä. Huono tiedottaminen johtoportaan ja työntekijöiden välillä usein tekee vielä lisää turhaa kiirettä, joka prosessin loppupäässä kostautuu pahiten.

Syyn kiireen aiheuttamista mokista kerää usein se tunnollisin työntekijä, vaikka vika on johdossa. Ei hyvä.

Minusta työ on yksi parhaista keinoista vähentää paniikkikohtauksia. En ole ikinä niin terve kuin työssä.

Sisätyössä on tosin se vika, että on pakko oleskella paikallaan. Tulla joka aamu saman paikkaan. Jos sitten on vielä huono ilmanvaihto, niin ei ihme, jos siitä joku saa paniikkikohtauksen, joka muutoin voisi jäädä tulematta.

Työsä painetta aiheuttaa se, jos ei ole riittävästi tekemistä ja pitkästyy tappamaan aikaa.

Nostan tämän keskustelun taas esille. Kirjoitin tuon avauksen ja ko. tilanne helpotti, kun lopetin tuohon aikaan monen kuukauden aikana syödyn Somac närästyslääkkeen syönnin. Olen muulloinkin huomannut, että oireeni ovat alttiita joillekin lääkkeille. Olen ilmeisesti hyvin herkkä elimistön muutoksille ja reagoin paniikilla. Tällä hetkellä ovat oireet taas pahana, mutta en ole tunnistanut yhtä selkeää syytä niille. Syön parhaillan Propralia 40 mg päivässä ja kokeilen, muuttuuko tilanne, kun puolitan annoksen. Oireet ovat olleet pari päivää aivan hirvittäviä ja toimintakykyni on ollut erittäin heikko.

KYLLÄ! Kuulostaa erittäin tutulta päivittäisestä riesalta :(