Kärsin vakavasta masennuksesta joka on jatkunut nyt kaksi vuotta. Muistini on huonontunut huomattavasti. En muista ihmisten nimiä ja unohdan usein mitä olinkaan tekemässä. Unohdan hoitaa opiskelutehtäviä. Isoin ongelma on kuitenkin tavaroiden kadottaminen. Kadotan tavaroitani monia kertoja päivässä. Esim. puhelin ja avaimet ovat aina kateissa. Tänään olin laittanut avaimeni housun taskuun ja hätäännyin 20sek kuluttua mihin olin laittanut ne. Kävin kaikki takin taskut ja laukut läpi kunnes tajusin että ne ovat housuntaskussa. Usein pengon koko kämpän ympäri ja sitten löydän tavarat sellaisista paikoista joihin en todellakaan muista niitä laittaneeni. Todella rasittavaa. Kellään muulla kokemuksia?
Muisti ja masennus.
masis.
8570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
säikähdin ihan olenko itse kirjoittanut tuon kun itsellä aivan samaa hommaa menossa enkä muistanu tosiaan olenko kirjottanu tota kun täällä jotain viestejä silloin tällöin oon laitellu!!
Mulla kans puhelin ja avaimet aina häveissä, olen vuoden verran huomannut että en muista lähiaikoina tapahtuneita asioita ja joidenkin ihmisten nimet ei vaan tule mieleen.
Monet moikkailee mulle, ei mitään hajua keitä ovat, en vaan muista!
Tein masennustestin ja näytti keskivaikeaa/vaikeaa masennusta.
Kävin lääkärissä ja sain lääkkeet, eivät oikein auttaneet, väsytti ja lihotti, eipä tee mieli sellaisia napsia kun tulee entistä masentuneeksi kun lihoo ja makaa vaan sängyssä!!
Jätin lääkkeet pois, arvelin käydä terkkarilla kyseleen jos hormonivaikutusta olisi tää masennus kun yks tuttu kerto et hänellä oli näin, sai siihen lääkkeet ja viikon päästä oli ollu kuin eri ihminen.
Jos lähtis näin jatkamaan tätä elämäänsä..??Q!!%&&
No ei mitään pahempaa, joskus esim. jotain sellaista, että aamulla töihin lähtiessä kurkkaa keittiön ovelta, että hellan levyt on varmasti nollilla, ja sitten kun avaa ulko-oven, on jo unohtanut että tuliko tsekattua vaiko ei, ja pitää käydä kurkkaamassa toisen kerran.
Mutta se varmaan johtuu vaan siitä, että tulee aika usein nukuttua huonosti ja muutenkin ajatukset saattaa olla jo päivän työtehtävissä.
Tiedän tunteen. Kotioloissa en viitsi siitä huolestua, mutta töissä ollessa panikoidun, koska en vain muista tehdä kaikkia asioita. Enkä usein ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Tunne on sanoinkuvaamaton; tuntee itsensä täydeksi zombieksi enkä työpaikalla todellakaan aio kertoa diagnoosistani. Sairastan atyyppistä masennusta ja keskitalvet, se pimein aika, on usein ollut todella vaikeaa. Opiskelen myös, ja toki masennus vaikuttaa suorittamiseen siinäkin.
Muistiin voi auttaa lääkitys. Itse olen käynyt läpi SSRI-lääkkeitä sekä kokeillut SNRI-lääkettä, nyt olen aloittanut MAO-estäjän, nyt on ensimmäinen talvi edessä sen kanssa. Sen pitäisi parantaa suorituskykyä, joten odotan melko paljon lääkkeltä. Ainakin se piristää huomattavasti!
Ensimmäinen diagnoosi kesivaikeasta masennuksesta yli kymmenen vuotta sitten. Jo silloin psykiatri sanoi, että on hyvin todennäköistä, että tulee toistumaan. Ja niinhän se on tehnyt. Ajoittain parmempia kausia, ja sitten taas kokeilemaan jotakin uutta rohtoa. Nykytilanne on se, että tututkin nimet katoavat yhtäkkiä - pompatakseen taas esiin kun ei enää asiaa ajattelekaan. Töissä pidän jatkuvasti muistilistaa tehtävistä hommista, muuten ei tulis mitään. Vähän ahdistaa kun olen vasta (?!) 50, ja töissäkin pitäs jaksaa vielä vaikka kuinka kauan. Jokin aika sitten sattui lehdestä silmiini juttu, jossa kerrottiin, että jo 35-vuotiaat kärsivät stressiin liittyvistä muistihäiriöistä. Eipä tuo paljoa ilahduttanut:) Kamalimpia ovat ne tilanteet, kun puhun työasioissa puhelimessa jonkun kanssa ja yhtäkkiä unohdan sen tarpeellisen nimen tai asian, mitä piti kysyä. Mitään patenttineuvoa ei taida olla. Nyt on vaihteeksi löytynyt lääke, joka tuntuu purevan mielialaan. Ehkä se parantaa muistiakin. Ja psykiatri käski syödä kalaöljykapseleita, vaikka niiden vaikutuksesta ei varmaa tieteellista tietoa olekaan. Eihän tässä muuta voi kuin kamppailla, kun ei elämästä vielä luopuakaan halua!
Kun aina olen mielelläni mitään puuhaillut, touhuaminen ja touhottaminen lähtee kuin selkäytimestä. On vaan jotain tekemään, vaikkei ajatus ole ollenkaan mukana.
Ja kuka tuonkin esineen on sisään raahannut, mouruan ja missä minun avaimeni ovat, mouruan eukolle.
Herra itse näkyi sen hetki sitten tuoneen, avaimesi roikkuu kuin hantuuki omassa naulassaan, se kuittaa.
Ärsyttää kun se on jotenkin huvittuneen oloinen vakavassa tilanteessa.
Muistin huonontuminen kuuluu olennaisesti masennukseen. Siihen voi olla muitakin syitä jotka on syytä tutkia jos asia huolestuttaa.
Olen itse sairastanut vakavan masennuksen ja kuntoutunut siitä. Mutta kyllä tuoreessa muistissa on edelleen se kuinka epätoivoinen olin muistini kanssa... Yhä nykyäänkin pidän aika tarkkaa huolta siitä etten rasita muistiani liikaa.. ennen kun tuppasin olemaan se ihminen joka muisti muidenkin muistettavat asiat tarkkaan. Olikos se ihme sitten että muistini ylikuormittui?
Mitä huolestuneempi olin muististani, sitä huonommin muistin. Sinänsä aika ikävä juttu, kun juuri silloin yritin muistaa mahdollisimman paljon.
Mitä teen nykyään? Minä kirjoitan muistiin tärkeät asiat. Ja jos unohdan jotakin, niin sitten unohdan. En ota muistamattomuudestani stressiä ja olen opettanut lähipiirinikin siihen, sehän se oli kaikkein vaikeinta..
Vuosia jatkunut masennus/ahdistus heikentää muistia itselläni selvästi, niin kuin kaikkea muutakin mentaalista toimintaa. En unohda ehkä niinkään tavaroita tai menoja, mutta esim. sosiaalisessa kanssakäymisessä pää lyö yhtenään tyhjää niin, että huomaan sen itse ja joskus kai muutkin. Pitkäkestoisempi muisti myös "aiempaa elämää" selvästi heikompi, luultavasti lähinnä tunnejälkien ja elämyksien heikkoudesta johtuen (tunnen tunteiden sijasta lähinnä vain ahdistavaa kaaosta tai vaihtoehtoisesti turtuneisuutta). Iältäni olen kolmekymppinen.
Muistin heikentyminen on tyypillistäkin pitkään jatkuneessa masennuksessa. Tai oikeastaan en osaa sanoa, onko kyseessä jonkinlainen "itsenäinen" kognitiivisten toimintojen heikentyminen vai onko ilmiö osa keskittymiskyvyttömyyden ongelmakimppua. Monesti masentuneilta unohtuu asioita, unohtuu tavaroita, ei muista minne pani minkin ja juurihan se oli kädessä, mutta missä se nyt on... Laskut saattavat olla maksamatta ja rahaongelmat pahentua, kun lasku sysätään kädestä ja unohtuu... Asunto saattaa kuin kaatopaikka, kun kaikki vain "unohtuu kädestä" jonnekin eikä järjestystä ole... Joskus on vaikeuksia palauttaa mieleen jopa suomen kielen sanoja: "siis se, mikä se on se juttu, joka on se ...".