Nämä ovat niiden kahdentoista apostolien nimet: --ja Juudas Iskariot. Juudas Iskariot on pyhien joukossa välttämättömänä esimerkkinä niille, jotka kieltävät sen, että pyhät sakramentit eli Jumalan armo voidaan jakaa pahojen sananpalvelijoiden kautta. Tämä on hyvin vahingollinen harha. Jos näet sakramentin teho riippuisi opettajien kelvollisuudesta, kaikki olisi epävarmaa. Kenenkään kelvollisuudesta ei näet milloinkaan voida olla täysin varmoja.
Sitä vastoin on varmaa, että kaikki riippuu jumalallisesta järjestyksestä ja kutsumisesta, joka vaikuttaa kaiken kaikessa sekä kelvollisten että kelvottomien kautta. Kristus vaikuttaa siis Juudaan kautta aivan samaa kuin Pietarinkin kautta. Kaikki opettajat pitäkööt tätä eritäin tärkeänä ollakseen varmoja virkansa laadusta. Se on jumalallinen eikä sitä voida parantaa kenenkään pyhyydellä eikä pahentaa kenenkään kelvottomuudella.
Näin seurakunnassa pysyy rauha ja yksimielisyys, joka muuten alinomaa häiriintyy, jos meidän on otettava huomioon opettajien kelvollisuus. Tällöin kukaan ei uskaltaisi toimittaa virkaansa, sillä jokaisen olisi oltava alituisesti epävarma omasta mahdollisuudestaan.
Sitä vastoin on varmaa, että kaikki riippuu jumalallisesta järjestyksestä ja kutsumisesta, joka vaikuttaa kaiken kaikessa sekä kelvollisten että kelvottomien kautta. Kristus vaikuttaa siis Juudaan kautta aivan samaa kuin Pietarinkin kautta. Kaikki opettajat pitäkööt tätä eritäin tärkeänä ollakseen varmoja virkansa laadusta. Se on jumalallinen eikä sitä voida parantaa kenenkään pyhyydellä eikä pahentaa kenenkään kelvottomuudella.
Näin seurakunnassa pysyy rauha ja yksimielisyys, joka muuten alinomaa häiriintyy, jos meidän on otettava huomioon opettajien kelvollisuus. Tällöin kukaan ei uskaltaisi toimittaa virkaansa, sillä jokaisen olisi oltava alituisesti epävarma omasta mahdollisuudestaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nämä ovat niiden kahdentoista apostolien nimet: --ja Juudas Iskariot. Juudas Iskariot on pyhien joukossa välttämättömänä esimerkkinä niille, jotka kieltävät sen, että pyhät sakramentit eli Jumalan armo voidaan jakaa pahojen sananpalvelijoiden kautta. Tämä on hyvin vahingollinen harha. Jos näet sakramentin teho riippuisi opettajien kelvollisuudesta, kaikki olisi epävarmaa. Kenenkään kelvollisuudesta ei näet milloinkaan voida olla täysin varmoja. ** Kovaa puhetta sakramentista, mutta kerrotko missä se esiintyy Raamatussa?
Sitä vastoin on varmaa, että kaikki riippuu jumalallisesta järjestyksestä ja kutsumisesta, joka vaikuttaa kaiken kaikessa sekä kelvollisten että kelvottomien kautta. Kristus vaikuttaa siis Juudaan kautta aivan samaa kuin Pietarinkin kautta. ** Kyllä Pietari ja Juuda on menneen talven kaloja.
Kristus vaikuttaa meihin suoraan Pyhän Henkensä kautta. He ovat tehtävänsä tehneet, samoin kun Laestadiuskin. Heidän korottaminen on rikos Jeesusta kohtaan, samalla tavalla kun Maria katolilaisuudessa.
Kumpi niistä mielestäsi oli pääroolissa Sauluksen kääntymyksessä?
Kaikki opettajat pitäkööt tätä eritäin tärkeänä ollakseen varmoja virkansa laadusta. ** En aio ottaa vaaria neuvostasi, sillä se ei kuulu Kristillisyyteen.
Se on jumalallinen eikä sitä voida parantaa kenenkään pyhyydellä eikä pahentaa kenenkään kelvottomuudella.** Miten se on ?
Näin seurakunnassa pysyy rauha ja yksimielisyys, joka muuten alinomaa häiriintyy, jos meidän on otettava huomioon opettajien kelvollisuus. Tällöin kukaan ei uskaltaisi toimittaa virkaansa, sillä jokaisen olisi oltava alituisesti epävarma omasta mahdollisuudestaan.** Heikko on usko, ja ilmeisesti uupuu kaste ja uudestisyntyminen, jos pauhuja ei ole varma sanomastaan, jossa pitää PUHUA KRISTUS, HÄNEN SUULLAAN PYHÄSSÄ HENGESSÄ.
Tämä vaara on juuri VL saarnailla, joilla ei ole armolahjoja, eikä Pyhää Henkeä, sillä jokaisella voidellulla on esille tulevat lahjat.
Kes.
Kiitos puhuttelevasta opinkappaleesta. Voisitko vielä laittaa viitteen, mistä tuon lainauksen otit? Ja jos löydät vuosiluvun, milloin Luther tuon kirjoitti.
mutta kirjoitus on kirjasta "Mannaa Jumalan lapsille".
- Ankka
oikeat, vaikka niitä jumalattomat papit käyttäisivät, sillä Jumalan sana ja sakramentit ovat kirkossa oikeat.
AUGSBURGIN TUNNUSTUS
VIII Mitä kirkko on?
Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.
Seurakuntamme tuomitsevat donatolaiset ja muut samankaltaiset, 11 jotka eivät hyväksyneet sitä, että kirkossa saa käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia.
>>>>>oikeat, vaikka niitä jumalattomat papit käyttäisivät, sillä Jumalan sana ja sakramentit ovat kirkossa oikeat.
sakramentit otetaan vastaan, jo olemassa olevalla uskolla.
Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että sakramentit vaativat uskoa ja ”niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan”.
Uskon siis näin: "Ehtoollisella saan varmaksi uskoa syöväni Kristuksen tosi ruumiin ja veren. Synnit saan uskoa anteeksi ehtoollisellakin, siinä evankeliumissa, jonka juuri kuulin Jeesuksen nimessä ja veressä ". Näin siis lyhyesti asiasta.
Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten Raamatussa kerrotusta Korneliuksen esimerkistä käy ilmi. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.
myös tunnustuskirjoistamme eräs kohta:
Luther toteaa selvästi Schmalkaldenin opinkohdissa, että silloinkaan ei tulla uskoon itse sakramentin voimasta, vaan sitä edeltävän suullisen sanan voimasta:
"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. - - Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html
Ajattelinkin, ettet tähän asti ole ollut samaa mieltä kanssani. Teitkin odotetun lisäyksen, jota minun on vaikea hyväksyä. Myöskään Lutherin tulkintaan ei lisäyksesi sovi.
>>>>>Synnit saan uskoa anteeksi ehtoollisellakin, siinä evankeliumissa, jonka juuri kuulin Jeesuksen nimessä ja veressä "
Lutheri juuri opettaa kuten kerroin ja otin hänen opetuksiaan.
Sakramentit ovat sakramentteja ja oikeita, vaikka "hulttio" niitä jakaisi, opettaa Luther.
Syntejä ei vaan pelkkä toimitus anna anteeksi:
"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. - - Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html
Edelleen:
Tunnustuskirjat ristiriitaiset
Siis tunnustuskirjoissa on kolmenlainen kasteoppi:
1. s.186, 5 Sanan ja sakramentin vaikutus sama
2. Vain kaste uudestisynnyttää:...Perisynti on todella synti, joka tuo iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan s.52.
3. on se jota itse edustan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).
Tähän haluan lisäksi laittaa vastaansanomattoman kohdan Raamatusta:
1.kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.
Ja kuitenkin Paavali oli kastanut korintossa vain muutaman: 1.kor.1:16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
17. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.
Evankeliumin julistamisen ymmärrän, sitä on vaikea kenenkään lähteä alusta asti keksimään. Mutta siitä eteenpäin en haluaisi rajoittaa Pyhän Hengen työtä ihmisen työllä. Perustelen sitä samoin kuin Luther. Ihminen on vajavainen, ja jos vaadittaisiin täydellinen, erehtymätön usko, silloin kukaan ei voisi julistaa evankeliumia.
Siksi on hyvä, että ihminen voi uskoa kuulleessaan synninpäästön, olipa synninpäästön lukija kuka tahansa. En kaipaa tuplasynninpäästöä, ja itse asiassa pidän sitä sakramenttia halventavana lisäsakramenttina. Ihminen on ehtoolliselle mennessään jo tunnustanut syntinsä luterilaisessa jumalanpalveluskaavassa, joten se menee juuri niinkuin Luther sanoo. Ei tarvita enää veljeä tai sisarta siihen väliin. Voisit itse asiassa vähän perustella tuota käytäntöä, mihin se perustuu. Tapa vai Raamatun Sana?
Luther veti selvän rajan, sekä paavin kirkkoon, että uudestikastajiin...
Myös luterilaisessa Jumalanpalveluksessa, on rippi ennen ehtoollista.
On kuitenkin niin, ettei mitään tuollaista "ufo" uskoa ole jota kerrot. Paitsi tietysti väärä usko, jossa kaikki kukat kukkivat....
on seurakunnan yle antamista, kun tehdään seurakunta ja toiset Jumalan lapset tarpeettomiksi.
Ehtoollinen on asia, jota pohdin paljon vielä jokin aika sitten. Wehan kanssa keskustelu ei anna oikein vastauksia siihen. Vaikka eroja on siinä, miten asioita selitetään kysyvälle, on kaikille selityksille ollut yhteinen piirre se, että ennen ehtoollista ei ole pakko saada synninpäästöä, niin voi tehdä, mutta sen puuttuminen ei ole este uskovaiselle osallistua ehtoolliselle (esim sellainen tilanne, että menet yksin kirkkoon ilman toista vanhoillislestadiolaista eikä pappikaan ole vl) . Mitä muuta ehtoollinen tarkoittaa vanhoillislestadiolaisuudessa onkin sitten paras selvittää hyvän neuvojan opastuksella. Wehan selityksissä on ainakin minun mielestäni sisäistä ristiriitaa.
saamme Kristuksen tosi ruumiin ja veren, uskon vahvistukseksi. Aina olen pyytänyt ehtoollisella syntejäni anteeksi, uskon veljeltä tai uskovaiselta papilta ehtoollispöydässä. Myös yleisestä saarnasta voi uskoa synnit anteeksi.
Olenko jossakin halveksinut seurakuntaa? Olenko joskus sanonut, että seurakunta on tarpeeton? Olenko sanonut, että toiset matkaystävät ovat turhia? En ole, sinulla vain on joko vilkas mielikuvitus tai sitten et lue mitä sinulle kirjoitan. Minä koen sinun vain haluavan puhua pahaa minusta.
Sen olen sanonut, että ihmistä ei seurakunta kykene pelastamaan. Seurakunnan tehtävä on julistaa evankeliumia kaikille luoduille, sekä n e u v o a , o p e t t a a ja l o h d u t t a a Pyhän Hengen johdatuksella seurakuntalaisiaan. Ei seurakunta sinua kanna taivaan portista sisään, kyllä sinun on pakko itse uskoa Jeesukseen, wehaseni.
>>>>Myös yleisestä saarnasta voi uskoa synnit anteeksi.
Entäpä jos kirkossa ei ole paikalla muita vanhoillislestadiolaisia? Ainakin täällä meilläpäin se on ihan tavallista. Silloinko en saa mennä ehtoolliselle? Vaikka tuossa lopussa sanotkin, että yleisessä saarnassa jne... niin tarkoitat sillä vain sitä tilannetta, jossa pappi on oikein uskomassa. Kuitenkin meidän liikkeemme virallisessa ulospäin kerrotussa opetuksessa sanotaan, että kyllähän sitä voi kirkkoon ja ehtoolliselle mennä, vaikka siellä ei vanhoillislestadiolaisia olisikaan paikalla. Jos menisin ehtoollismessuun kotikirkkooni vain silloin, kun minulla on mahdollisuus pyytää uskovaiselta syntini anteeksi, en kävisi kirkossa edes joka vuosi. Sinun käytänteesi eivät ole virallisen vanhoillislestadiolaisen opin mukaisia, vaikkakin ajatuksesi jakaa moni meikäläinen. Joskus tuntuu, että Pohjanmaan lessuvyöhykkeen uskovaiset eivät tajua sitä, miten erilaisissa ympäristöissä Suomessakin voidaan elää.