Motorisen kehityksen viivästyminen!

Moikka!

Minun 10 kk täyttävä tyttäreni ei myöskään ryömi kunnolla vielä. Vatsallaan ollessaan hän työntää itseään taaksepäin ja "kiehnää" eri suuntiin. Pääsee jotenkuten liikkumaan, mutta ei perinteisesti eteenpäin ryömien. Välillä nostaa itseään pystyyn konttausasentoon, mutta ei osaa jäädä pidemmäksi ajaksi siihen asentoon. Osaa kyllä kääntyä selältä mahalleen ja toisinpäin, mutta on laiska tekemään niin. On myöskin yleensä tosi lötkö seisomaan tuettuna, peppu sojottaa taaksepäin eikä suorista selkää kunnolla. Välillä tosin innostuu seisomaan topakkana. 8 kk lääkärineuvolassa ei lääkäri ollut mistään huolissaan. Ensi viikolla on 10 kk neuvola, katsotaan mitä terkkari silloin on mieltä. Fysioterapiassa ei olla käyty. Millaisia ohjeita/vinkkejä sait sieltä liikkeellelähdön edistämiseksi?

Kyllä tässä kaikenlaisia ajatuksia ja pelkoja pyörii omassa päässä.. :/ Onneksi on ensi viikolla neuvola, jospa sieltä saisi vähän neuvoja ja tukea..

Tsemppiä teille! Kirjoittelehan kuinka teillä edistytään.

Menikö raskautesi normaalisti eikä ollut esim. raskausdiabetestä? Etkä kärsi esim. kilpirauhasvaivoista eikä sinulla siis ole niihin liittyviä lääkityksiä? Ja synnytys meni hyvin eikä ollut hapenpuutosta vauvalla?

Tuttavan lapsella todettiin oireyhtymä jota esiintyy vain tytöillä. Tämä oireyhtymä aiheuttaa monivammaisuutta. Lapsella kaikki kehittyi normaalisti 6kk asti ja sitten alkoi taantuma. Vauva tosin ei ollut enää jäntevä 3kk jälkeen. Tämä oireyhtymä todetaan vain kromosomitesteistä eli vauva näyttää ihan normaalilta lapselta.
En tarkoita, että lapsellasi olisi se, mutta ajattelin että jos neurologisista testeistä ei löydy mitään ja lapsi ei lähde liikkeelle niin kannattaa pyytää näitä kromosomitestejä. Ja jos kyseessä oli poika, niin tämä poikkeavuus esiintyy ainoastaan tytöillä. Näitä lapsia syntyy vain 2-3 Suomessa eli todella harvinainen ja ei ole perinnöllinen vaan sattumageeni.

Ei maalata piruja seinälle, mutta ajattelin että haluaisit tietää tällaisestakin mahdollisuudesta.
Tsemppiä ja muista että kaikki lapset kehittyvät eri tahtiin

Terveisin: Esikko (konttas 5kk ikäisenä) ja Kuopus (konttas 9kk ikäisenä)

Tuttavani lapsella todettiin oireyhtymä joka aiheuttaa monivammaisuutta. Tämä oireyhtymä esiintyy vain tytöillä ja ei ole perinnöllinen vaan sattumageenistä johtuva. Joten jos lapsesi on poika voit lopettaa lukemisen :)

Enemmän tietoa saat googlettamalla Rett syndrooma.

Tämä on todella harvinainen oireyhtymä, vain 2-3 lasta vuodessa Suomessa syntyy Rettinä. Joten jos lapsesi ei lähde liikkeelle, eikä neurologisista testeistä löydy mitään niin kannattaa käydä kromosomitesteissä.

Mutta muista, että kaikki lapset kehittyvät omaa tahtiaan! Meilläkin kuopuksen ja esikon kehitys motorisesti on kuin yö ja päivä. Esikko kääntyi mahalta selälleen ja selältä mahalleen jo 2kk ikäisenä, kun kuopus vasta 6,5kk ikäisenä :)

yhden tutun lapsesta lääkäri sanoi jo sairaalassa että tulee kehittymään motorisesti hitaasti koska oli ollut niin pitkään "lähtöasennossa" kaula ojollaan ja niin siinä kävikin. en muista koska kääntyi, (6kk?) tms, mutta täysin normaali lapsi on tänä päivänä.

Meidän tyttömme (nyt 4v.) oli vauvana hidas kehittymään motorisesti...oppi 6kk ikäisenä kääntymään selältä mahalleen ja päinvastoin, mutta teki sen vain pari kertaa ja piti sit useamman kuukauden tauon. Istumaan nousua hän ei vauvana oppinut, mutta viihtyi lattialla istumassa ja lähtikin siitä "pyllykiitämään" 11kk ikäisenä. Ryömimään ja konttaamaan ei edes yrittänyt kummemmin lähteä. Seisomaan tyttö nousi muutama päivä ennen 1v. synttäreitä, tukia pitkin ei juurikaan kävellyt ja kävelemään lähti 1v4kk iässä. Tosin sittenkin meni pitkälti vielä pepullaan, koska pääsi näin nopeammin etenemään.
1-vuotis neuvolasta saimme lähetteen fysioterapiaan, 2kertaa siellä kävimme, eikä siitä mitään hyötyä mielestäni ollut meille. Tietekin minä stressasin lapseni kehityksestä ja mietin onko hän jotenkin jälkeenjäänyt kun ympärillä jo paljon nuoremmatkin vauvat alkoivat liikkua... Tyttäremme oli kuitenkin koko ajan erittäin sosiaalinen, eläväinen ja ympäristöstään kiinnostunut vauva.

Nyt meillä on reipas, vähintäänkin keskiverto 4-vuotiaan tasolla motorisesti oleva neiti, joka oppi ajamaan apupyörillä 2,5 vuotiaana, hiihtää, luistelee, hyppää hyppynarua, kiipeilee, juoksee, hyppii yhdellä jalalla jne... Eli kaikki se huoleni meidän "jälkeenjääneestä" vauvasta oli aivan turhaa...ja näin uskoisin sinunkin alkuperäisen kirjoittajan kohdalla olevan! Eli kyllä sitä kehitystä tapahtuu aikanaan, näin osaan itsekin ajatella nyt toisen lapseni kohdalla.

Voisin hieman päivittää meidän tytön kehitystä nyt parin kuukauden ajalta.

10kk neuvolassa saimme lähetteen fysioterapiaan. Ennen ensimmäistä käyntiä hän kuitenkin lähti ryömimään, tai oikeastaan vetämään itseään eteenpäin makuulla ollessaan. Jalkojen ja käsien ristikkäisliike puuttui edelleen. Ekalla fysioterapiakäynnillä saimme ohjeita kuinka tukea ristikkäisliikkeen oppimista. Liikkeitä teimme kotona kun muistettiin. N. 11kk iässä tyttö lähti konttaamaan, ja konttaamisen yhteydessä ristikkäisliike vahvistui. Konttaamaan oppimisen jälkeen fysioterapiassa opastettiin liikkeitä, joilla tukea ylösnousemisen oppimista. Näitä liikkeitä tehtiin kotosalla kun muistettiin ja ehdottomast leikin varjolla. Mitenkään säännöllisesti ei "jumpattu" vaan "leikittiin" kun inspiraatio iski. Hyvin nopeasti tyttö oppikin nousemaan ylös. Muutaman päivän harjoiteltuaan ylösnousemista, hän alkoi jo ottaa askelia tuen varassa. Ja oikeastaan heti lähti sitten kävelemään pitempiäkin matkoja tuen varassa, esim. olkkarin pöydän ympäri (eli myös kulman kiertäminen onnistui heti). Viimeisimmällä fysioterapiakäynnillä saimme ohjeita liikkeisiin, miten opetella laskeutumista seisovasta asennosta. Kotona ei tarvinnut harjoitella kuin muutama kerta kun tyttö jo alkoi laskeutumaan itsenäisesti. Fysioterapeutin mielestä kehitys on mennyt todella hyvin eteenpäin, eikä hänen mielestään välttämättä ole tarvetta käydä siellä enää. Sain kuitenkin vielä puhelinajan tammikuulle, silloin voimme puhelimitse käydä läpi kehitystä ja sitten päättää jatkosta.

Meillä siis kahdessa kuukaudessa tapahtui todella paljon kehitystä. Kyse oli ilmeisesti vain rohkeuden puutteesta. Fysioterapista saimme tosi hyviä ohjeita kuinka leikin varjolla tukea liikkeellelähtöä. Terapiassa kävimme neljä kertaa. Nyt juuri vuoden täytettyään tyttö liikkuu pääasiassa konttaamalla ja kävelee tuen varassa aina tilaisuuden tullen. Tykkää kovasti kun minä kävelytän häntä käsistä pitäen. Peppukiitäminen opittiin 10kk iässä, ja myös pepullaan liikutaan välillä, mutta aina vähenevissä määrin.

Mielestäni saimme paljon irti fysioterapiasta. Tyttö sai paljon lisää rohkeutta kun minä olin hänen tukenaan liikkeellelähdön opettelussa. Ja en olisi osannut tukea tuolla tavalla ilman ammattilaisen ohjeita. Nyt annan tytön kävellä mahdollisimman paljon (ja myös kävelytän mahd. paljon), en usko että ensiaskeliin on enää kovin pitkä matka.

Tsemppiä kaikille "hitaille" liikkeellelähtijöille! Jokainen vaan kehittyy eri tahtiin, uskon että siihen vaikuttaa lapsen luonnekin. Meidän tyttö on ainakin rauhallinen ja perustyytyväinen, eikä hänellä ole kiire minnekään. Ja hieman arkakin hän on uusien asioiden suhteen. Fysioterapiassa kaikki uudet liikkeet ovat aiheuttaneet protestin, vasta kotona leikkiessä on "vahingossa" ryhtynyt tekemään liikkeitä.