Matti Kekkonen järjesti Urho Kekkosen ja KGB:n tapaamisia
(Päivitetty 23:02)
Presidentti Urho Kekkosen poika Matti Kekkonen järjesti presidentin ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n edustajien tapaamisia omassa kodissaan. Tällä tavoin tapaamiset pystyttiin pitämään salassa mm. suojelupoliisilta.
Hallitusneuvos Matti Kekkonen, 70, kertoi näistä tapaamisista TV2:n uudessa keskusteluohjelmassa Punaisessa langassa illalla. Matti Kekkosen mielestä nämä salaiset keskustelut palvelivat kuitenkin isänmaan asiaa.
Urho Kekkonen halusi tulla mahdollisimman informoiduksi Neuvostoliiton puolelta. Hän piti keskusteluyhteyttä ns. puoluelinjan miehiin, jotka yleensä olivat KGB:n palveluksessa.
-Saatoin tarjota mahdollisuuden, että he voivat tavata minun kotonani. Aluksi se tapahtui Kampinkadulla heti isäni tultua valituksia. Isäni soitti ja ilmoitti, että nyt se ja se kaveri tulee silloin ja silloin, kertoi Kekkonen haastattelussa.
Matti Kekkonen uskoo, että salailu onnistui, eikä suojelupoliisi saanut tietää tapaamisista. Hän myönsi tunteneensa itsensä lähes salaliittolaiseksi.
-Kyllä siinä oli salaliiton henkeä, mutta se oli jännittävää. Ja täysin positiivista maan kannalta.
Matti Kekkonen myönsi myös pienen harkinnan jälkeen, että Neuvostoliitto kyllä vaikutti Suomen sisäpolitiikkaan. Hän mainitsi tässä yhteydessä etenkin ns. yöpakkashallituksen. Kekkonen mainitsi haastattelussa, että vanha presidentti alkoi pitää itsekin itseään korvaamattomana. Työkuntoon vaikuttavat verenkiertohäiriöt alkoivat kuitenkin vaikuttaa vasta lähellä vuotta 1980. Kekkosen mielestä presidentin olisi pitänyt jo erota 1978. Mutta henkilöitä ja puolueita, jotka painostivat jatkamaan oli vaikka kuinka paljon, ja jokaisella oli oma motiivinsa. Vanhaa presidenttiä siis käytettiin tavallaan hyväksi.
Matti Kekkonen oli myös paikalla, kun presidentti allekirjoitti erokirjeensä lokakuussa 1981. Allekirjoitus valmiiksi kirjoitettuun paperiin haettiin Tamminiemestä kansliapäällikkö Juhani Perttusen kanssa.
-Me saimme valtioneuvostolta tehtäväksi yrittää saada tätä allekirjoitusta. Se ei tietenkään ollut varmaa, saadaanko, koska hän oli niin huonossa kunnossa, mutta hän ymmärsi, mistä on kysymys ja allekirjoitti, kertoi Matti Kekkonen. Matti Kekkosen muistin mukaan presidentti ei kommentoinut mitenkään, ja seuraavana päivänä hän oli unohtanut asian.
(Päivitetty 23:02)
Presidentti Urho Kekkosen poika Matti Kekkonen järjesti presidentin ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n edustajien tapaamisia omassa kodissaan. Tällä tavoin tapaamiset pystyttiin pitämään salassa mm. suojelupoliisilta.
Hallitusneuvos Matti Kekkonen, 70, kertoi näistä tapaamisista TV2:n uudessa keskusteluohjelmassa Punaisessa langassa illalla. Matti Kekkosen mielestä nämä salaiset keskustelut palvelivat kuitenkin isänmaan asiaa.
Urho Kekkonen halusi tulla mahdollisimman informoiduksi Neuvostoliiton puolelta. Hän piti keskusteluyhteyttä ns. puoluelinjan miehiin, jotka yleensä olivat KGB:n palveluksessa.
-Saatoin tarjota mahdollisuuden, että he voivat tavata minun kotonani. Aluksi se tapahtui Kampinkadulla heti isäni tultua valituksia. Isäni soitti ja ilmoitti, että nyt se ja se kaveri tulee silloin ja silloin, kertoi Kekkonen haastattelussa.
Matti Kekkonen uskoo, että salailu onnistui, eikä suojelupoliisi saanut tietää tapaamisista. Hän myönsi tunteneensa itsensä lähes salaliittolaiseksi.
-Kyllä siinä oli salaliiton henkeä, mutta se oli jännittävää. Ja täysin positiivista maan kannalta.
Matti Kekkonen myönsi myös pienen harkinnan jälkeen, että Neuvostoliitto kyllä vaikutti Suomen sisäpolitiikkaan. Hän mainitsi tässä yhteydessä etenkin ns. yöpakkashallituksen. Kekkonen mainitsi haastattelussa, että vanha presidentti alkoi pitää itsekin itseään korvaamattomana. Työkuntoon vaikuttavat verenkiertohäiriöt alkoivat kuitenkin vaikuttaa vasta lähellä vuotta 1980. Kekkosen mielestä presidentin olisi pitänyt jo erota 1978. Mutta henkilöitä ja puolueita, jotka painostivat jatkamaan oli vaikka kuinka paljon, ja jokaisella oli oma motiivinsa. Vanhaa presidenttiä siis käytettiin tavallaan hyväksi.
Matti Kekkonen oli myös paikalla, kun presidentti allekirjoitti erokirjeensä lokakuussa 1981. Allekirjoitus valmiiksi kirjoitettuun paperiin haettiin Tamminiemestä kansliapäällikkö Juhani Perttusen kanssa.
-Me saimme valtioneuvostolta tehtäväksi yrittää saada tätä allekirjoitusta. Se ei tietenkään ollut varmaa, saadaanko, koska hän oli niin huonossa kunnossa, mutta hän ymmärsi, mistä on kysymys ja allekirjoitti, kertoi Matti Kekkonen. Matti Kekkosen muistin mukaan presidentti ei kommentoinut mitenkään, ja seuraavana päivänä hän oli unohtanut asian.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Osallistuin muutama päivä myös keskusteluun, mutta pari päivää tämä palsta on jälleen ollut häiriköinnin kohteena, niin en viitsinyt juuri edes lukea koko palstaa.
Sinä aikana olikin sitten mahdollisuus lukea ja sivistää, jos nyt sitten poliittisten muistelmien lukeminen sitä edes on. Mutta tuossa kun mainitsit Urkin terveydestä ja aikakautta 70-luvun lopulta tuohon eroon johtaneita tapahtumia, tuli vaan mieleeni, että oliko itse asiassa yli 75v. Kekkonen niin hyvässä kunnossa kuin annettiin ymmärtää?
Heti kun demarit ovelasti ehtivät kysymään urkkia juuri tuolloin kevättalvelle -75 ehdokkaakseen, annettiin Kekkosen kunnosta noita huippuarvioita. Mielestäni kuitenkin Kekkonen oli ilahtunut eikä varmaan lähtenyt "jatkokaudelle" vastentahtoisesti. Nimittäin raju taistelu presidentin postista oli alkanut eikä kekkonen oikein voinut tuossa vaiheessa luottaa seuraajiinsa.
Karjalaista oli jo istutettu seuraajaksi ja Virolainen kamppaili Ahdin kanssa ykköspaikasta. Mutta merkittävää oli, että Virolainen oli jo ennen demareita ollut epävirallisesti ehdottamassa Kekkoselle jatkoa.
Demareissa oli kahden kamppailu pressaehdokkaasta eli Kalevi Sorsa ja Mauno Koivisto olivat nimet, jotka ehdokkuudesta kilvoittelivat. On muistettava, että Koivisto ei ollut vielä siinä asemassa, mihin hän sitten myöhemmin nousi myös puolueessa. Hänhän oli "vaan" Suomen Pankissa, mutta toki kasvamassa korkoa.
Tuli vaan tuon pitkähkön alkujuonnon jälkeen mieleen, että tavallaan Kekkonen petasi myöntymällä ehdokkaaksi, - Koiviston ja demarien kuningastien. Karjalaiselle tuskin tuossa vaiheessa olisi ollut haastajaa. Eikä Holkerin rahkeet olisi myöskään riittäneet.
Aurinkoiset terveiset täältä Kontulasta.
No ei varmasti Kekkonen vastahakoisesti jatkoon suhtautunut. Hänhän oli poikansakin sanojen mukaan jo alkanut tuntea itsensä korvaamattomaksi. Olisi kiva jatkaa, mutta nyt on vähän muuta tekemistä. Ehkä myöhemmin palaan asiaan, jos tuo häiriköinti tällä palstalla vähän laantuisi. Vappusimaa on vissiin jo otettu eilisestä lähtien eräillä tahoilla.
Kyllä tuossa Kekkosen pyytämisessä jatkamaan on todella demareilla joko selityksen tai anteeksipyynnön paikka. Valitettavasti Sorsa ei asia avoimesti analysoinut.
Niin on, mutta mielenkiintoista on myös se, että miten Kekkonen oli rakentanut sellaisen suhdeverkoston, että pian virkaan astumisensa jälkeen hän pyysi Neuvostoliiton agentteja vierailemaan poikansa luona lähempien tietojen antamiseksi (ja saamiseksi).
Voi sinua, joka et vieläkään ymmärrä, että Suuri Urho Kaleva Kekkonen ja Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto olivat sama asia, yhtä lihaa ja verta. Kumpikaan ei ole kuollut vaan tulevat nousemaan kuolleista ja tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Silloin on oleva itku ja hammasten kiristys niillä jotka eivät tätä ymmärrä. Kellä silmät on se nähköön, kellä mikrofoni on se kuulkoon!
Onneksi Kekkonen ei aikanaan suostunut Suomen ja Neuvostoliiton yhdistämiseen..
Olisihan se nyt hankalaa kun Suomen rajoilla käytäisiin sotaa tsetseniassa...
Siinä sitä presidentti Halonen selittelisi, että Suomi on noudattanut maamiinakielto sopimusta ja hävittänyt miinat, tosin siinä samalla tuhoutui vahingossa yksi kansallisuus..
No, onneksi emme elä utopiassa, kuin korkeintaan Hakaniemen paikkeille...
... julkisesti, että KGB-väylä tarjosi suoran ja nopean yhteyden N-liiton johtoon. Toki Kekkonenkin tiesi sen ja käytti hyväkseen. Enempää Koivistoa kuin Kekkosstakaan ei tämän takia pidä moittia. He olivat suuria isänmaanystäviä ja käyttivät luonnollisesti tehokkaita keinoja asiansa ajamiseen.