Mitä tehdä? Raskaana, mies haluaa abortin

Kirjoitat lapsen hankinnasta kuin koiranpennusta. Otetaanko nyt tai jokus myöhemmin. Lapsi ei ole koiranpentu, joka hankitaan silloin kuin aika on sopiva. Lapsi on lahja ja otetaan vastaan silloin kun se ilmoittaa tulostaan.

Jos teetät abortin, asia kulkee mukanasi läpi elämän.

Jos pelkäät menettäväsi miehen sen takia , että päätät synnyttää yhteisen lapsenne, olet jo menettänyt hänet. Pieni vauva osaa hoidella itse isänsä puolelleen. Oman lapsen aurinkoinen hymy sulattaa raavankin miehen. Pieni lapsi ei ensimmäisinä vuosina tarvitse paljoa, katon pään päälle, ruoka ja rakastavat vanhemmat. Asunnoksi kaksio riittää hyvin. Ensimmäinen vuosi nukutaan vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa. L

Pitkällä tähtäimellä uskon, että mies kunnioittaa ja arvostaa sinua enemmän, jos päätät pitää lapsen.

Lapsi,,kuitenkin puolisosi ilmoittaa halukkuutensa yrittää olla isä,ja lapset eivät ole itsestään selvyys kaikille,onnea matkaan!

Älä tee aborttia. Lapsi on maailman paras asia mitä voitte saada.
Kyllä miehesi tottuu ajatukseen, että opiskelee ja hoitaa välillä lasta.
Lapsi kasvaa nopeasti. Alussa on rankkaa, mutta lapsen kasvaessa asiat helpottuvat.
Itse opiskelin ja hoidin lastamme mieheni ollessa töissä. Ei ollut kovin rankkaa, kun asennoituu asioihin oikealla tavalla. Se on vain yksi vaihe elämästä. Miehesi on vielä hyvin nuori ja sen vuoksi ei varmaankaan halua isäksi. Toiseksi ette välttämättä tule saamaan toista lasta abortin jälkeen. Ei ne lapset ihan taivaasta putoa ja joskus uudestaan raskaaksi tuleminen voikin olla todella hankalaa ja kestää vuosia. Nauti siis lapsesta ja kyllä miehesi tottuu ajatukseen, että hänestä tulee isä.

katkeruus jää abortista. en tietenkään voi kaikkien puolesta puhua. mutta omasta kokemuksesta. minua asia seuraa melkein joka päivä. joskus iltaisin mietin, miltä hän ois näyttänyt, minkä ikäinen, mitä osaisi jne... joillekki abortti on hyväksi joillekkin se jää kummittelemaan. tästä on 3 vuotta aikaa. nyt minulla on vuoden ikäinen lapsi ja rakastan häntä aivan valtavasti. abortista huolimatta sain terveen lapsen myöhemmin. silti tekemäni ratkaisu 3 vuotta sitte kulkee minun ja pienen lapseni rinnalla. lapsen isän kanssa en ole koskaan pystynyt puhmaan asiasta, koska se sattuu. ja nykyinen lapsi on samalle jolle tein aikanaan abortin. se oli suhteen alkua ja silloin sen ajan ratkaisu. kirjoitan sekavasti :) mutta toivottavasti ymmärrät minua.

oot kyllä toisaalta vaikeen ratkasun edessä... Mutta toisalta olet jo haaveillut lapsesta, oot opiskellut ja jo vakitöissä, etkä oo mikään alle 20v. Itse sinun pitää päätös tehdä, mutta tässä "vanhempana" ja 3 lapsen äitinä voin sanoa, että ei miehelläsi ole varmaankaan 2-3v kuluttua yhtään enenpää aikaa lapselle kuin nyt. Kyllä työelämä vie mennessään! Tottakai lapsen syntymä rajoittaa menemisiä ja muuttaa parisuhdetta, mutta ei se tilanne ole varmaankaan sen ihmeellisempi muutaman vuoden kuluttua. Hän on toisaalta valmis olemaan vierelläsi ja se on hyvä merkki! Kun lapsi syntyy niin sitten vasta asia on miehelle konkreettista ja ehkä miehesikin ymmärtää, että lapsi on lahja, eikä hänen syntymäänsä voi välttämättä suunnitella itselle sopivaan aikaan tai ainakaan se ei välttämättä toteudu niin.... Onnea elämääsi, on päätöksesi mikä tahansa! :)

Voit jättää lukematta tästä viestistä alaspäin, koska näin tämä menee suomi24:ssä. Tässä muutama pointti kiteytettynä, voit vaikka laskea sitten lopuksi kuinka moni viesti voidaan lokeroida johonkin näistä:

- Mies ei saa sanavaltaa asiassa, koska hän olisi voinut käyttää kondomia kaiken muun lisäksi.
- "Mikään ehkäisy ei toimi 100% varmuudella, vastuu on siis miehellä kun halusi panna".
- Iloisia mammahetkiä! Jätä se SOVINISTIPASKA heti ja etsi uusi rakkaus joka arvostaa sinua. Törkeää käytöstä mieheltä jonka elämä meni juuri uusiksi!

Jos päätät tehdä abortin, näytät miehellesi kuinka suuri valta hänellä on sinuun ja mitä sitten seuraavaksi. Sama tulee toistumaan läpi teidän koko elämän, jos teet sillain niin en tykkää jne. Et ikinä voi olla oma itsesi etkä onnellinen.
Mikäli itse halluat lapsen niin sinuna ottaisin senkin riskin, että mies lähtee. Miehiä saa uusia mutta ikinä et sitä lasta saa takaisin mikäli teet abortin ja kyllä oma lapsi on äidille kaikkein tärkeintä elämässä. Itse kolmen lapsen äitinä asetan aina lapset etusijlle ennen miestäni.
Kuuntele sydämmen ääntäsi äläkä miestäsi

Mielestäni kannattaisi ehdottomasti pitää lapsi. Miehesi on sanonut kuitenkin tukevansa sinua ja yrittävänsä sopeutua kummassakin ratkaisussa. Olen varma, että oman lapsen syntyessä tähän maailmaan miehesikin kiintyy häneen ja rakastaa omaa lastaan. Olisi aika ikävää estää tämän lapsen pääsy maailmaan ja sitten tehdä lapsi 2-3 vuoden päästä, siihen ei kuitenkaan ole niin pitkä aika. Jos sinulla vakityö ja halu saada lapsi, niin tämäkään ei ole esteenä.
Olen itse tehnyt abortin ja voin sanoa, että se ei todellakaan ole helppoa. Vaikka monet asiat sotivat lapsen pitämistä vastaan, enkä ajatellut sitä eettisesti vääränä, murhana tms., niin kyllä sitä myöhemmin ajatteli ja katui, mietti millainen lapsesta olisi tullut. Mietin myös itse, että jos en tule raskaaksi uudestaan, niin olen katkera lopun ikääni. Myöskään abortin odottelu huonovointisena ja itse toimenpide eivät olleet fyysisesti ja henkisesti todellakaan mukavia.
Olen sitä mieltä, että suhteenne kärsii enemmän jos teet abortin. Vaikka et sitä nyt niin näkisikään, luulen että katkeroidut itse enemmän miehellesi kuin hän katkeroituisi sinulle pitäessäsi lapsen. Jos itse haluat lapsen, tulet aina miettimään ja syyttämään miestäsi. Jos suhde on muuten oikea ja onnellinen ja miehesi rakastaa sinua aidosti, niin hän kyllä ymmärtää ja näkee myös sinun kantasi. Jos näin ei ole, suhde tuskin kestäisi muutenkaan.

Heips
Olisin itse onnellinen jos olisin raskaana ! jos teet nyt abortin, se voi olla silleen et sä et voi enää ehkä saada lapsia sen jälkeen......ajatteles sitäkin. Mutta se on mahdollista. Muistan opiskeluajoitani yks mun luokkalainen n. 18-v naikkonen oli raskaana yllättäen. Nyt siitä on kulunut samat 18-v...... eikä se oo katu-
nut. tai se tais ittte olla vähän vanhempi.......mies ei jättänyt sitä. Ja muista, että MIES EI IKINÄ SAA VAATI
A SUA TEKEEN ABORTTIA VASTEN OMAA TAHTOASI ! se on LAKI. Pidät itse lapsesi tai et. Sinä määräät.
Mun yks entinen tekoystäväni (siis se muja teeskenteli olevansa mun ystävä !) odottaa kans lasta. Mutta huomasin täs kesällä, et sen mies on hakannut sitä muijaa kasvoihin ! se muija oli niiiiiiin lyödyn näköinen!
Häpeäksi se on. Se olis sen kolmas tenava. Ihan kuin kaks muuta ei jo riittäisi sille LÄSKILLE. Mä vihaan sitä
kapattia lopun ikäni ! sellainen tyhmä mäkätti.

sain itse lapsen 20-vuotiaana. exäni oli vuoden vanhempi. kaikki meni aluksi ihan ok. tulin toisen kerran raskaaksi noin vuosi jälkeen synnytyksen. exäni sanoi että luultavasti vihaisi minua lopunikänsä ja lasta myös. tein abortin. se kalvaa mieltä aina ajoittain ja tunnen syyllisyyttä ja mietin..mitä jos? nyt tuntuu että olisi kiva jos tytölläni olisi leikkikaveri. olisiko niin ollut tarkoitus? erosimme siis mieheni kanssa. tyttöni ollessa 2-vuotias ja abortista oli kulunut puoli vuotta. se jätti syvät jäljet minuun ja syvälle on painautunut exäni sanat abortista. jos olisin itse voinu paremmin, olisin jatkanut raskautta. mutta koska suhteemme voi pahoin, minä voin pahoin. päätin että on parempi että huolehdin jo saadusta lapsesta sen sijaan etten huolehtisi kahdesta lapsesta. exäni ei tapaa enää nykyään 5-vuotiasta tytärtämme. hän syyttää minua kaikesta ja on katkera isyydestään jota ei osaa hoitaa. olet vaikean paikan edessä. kukaan ei voi sanoa sinulle mitä sinun täytyy tehdä. mene tarvittaessa ammattiauttajalle selvittämään ajatuksiasi. avoin keskustelu myös miehesi kanssa tulevaisuudesta auttaa, jos hän on kykenevä keskustelemaan. yksinhuoltajuus on raskas asia, mutta siitäkin selviää kunnialla. jos olet itse tasapainossa itsesi kanssa ja elämässäsi on kaikki hyvin niin varmasti selviät äitiydestä, tarvittaessa yksinkin. onko sinulla muita turkiverkotoja? perhe? sisarukset? isovanhemmat? ne ovat tärkeitä JOS jäisin yksin lapsen kanssa.

Kestä lasta niiin aika poikanen vain on mutta jos hän on luvannut pysyä rillasi niin älä missään tapauksessa
tee aporttia jos muuten pystytte elämään lapsen kanssa ja huolehtikaa myös parisuhteestanne kun lapsi syntyy koska se on tärkeää että perhe pysyy koossa ja vanhemmilla on hyvä olla kahdestaan ja kasvattaa lastaan. Kyllähän se lapsi vastuuta tuo mutta ei siitä luopuiskaan ja Itse yhden tyttären isänä tiedän että ei saa olla liian itsekäs kun lapsi syntyy ja jakaa lapsen hoito kummallekkin vanhemmista ja niin edelleen. Itsellä jo voiton puolella kun lapsi 16v.

lapset ovat parasta ja ihaninta mitä nainen voi elämältä saada.usein miehetkin ovat hyvin onnellisia saadessaan sen pienen käärön syliinsä. en usko että lapsen saamiseen voi koskaan olla täysin valmis. se on pelottavaa ja samalla niin ihanaa. en osaa sanoa mitä sinun pitäisi tehdä mutta luulen että jos miehesi oikeasta rakastaa sinua niin hän kyllä pysyy rinnallasi päätät mitä tahansa.

Lapsia ei voi tilata. Itse olen jo sen verran vanha, että seuraavaksi odottelen, että oma tyttäreni saa lapsia. Häntä oli tosi vaikea saada alulle. Mikä takaisi sen, että seuraava raskaus alkaisi "sopivana" hetkenä yhtä helposti? On seikkoja jotka puhuvat sekä abortin puolesta, että vastaan. Sinun on kuitenkin ihan itse tehtävä päätös. Itse en olisi koskaan elämässäni voinut kuvitellakaan tekeväni aborttia vaikka en mikään uskovainen olekaan. Mikäänhän ehkäisykeino ei ole 100-prosenttinen mutta aika kehnosti olet asiasta huolehtinut jos nyt pähkäilet, että teenkö abortin vai synnytänkö lapsen. Ihan niinkuin useimmat muut "vahingossa" raskaaksi tulevat.

ite sain ensimäisen lapsen kun olin 20 ja mieheni sanoi silloin myös ettei ole varma onko hänestä isäksi mutta nytten tilanne on ihan toisin hän on hyvä isä lapselle ja toinen on jo tulossa meillä joten suosttielen pitämään sen koska tilanne tosiaan voi muuttua.

Mitä jos raskaus ei tärppääkään enää uudelleen?
Ei lasta tilata 2-3 vuoden päähän, harva onnistuu just silloin kun alkaa siltä tuntua.
Itselläni oli seitseämän pitkää lapsettomuusvuotta.
Voin kertoa, että monet itkut itkin ja vihasin muiden vauvoja.
Sinä päätät, mutta päätä viisaasti, sillä on vaikutusta koko loppuelämääsi.

Kaikkea hyvää

Pyydän anteeksi jyrkkä asenteeni, mutta onko lapsen kannalta sitten parempi tapattaa hänet? Mielestäni teidän molempien olisi hyvä ottaa vastuu teosta. Ja olisi muuten aika tylyä, jos synnytät lapsen ja miehesi lähtee, koska olettehan te kumminkin MOLEMMAT saaneet lapsen aikaan. Aborttiin "painostaminen" ei myöskään ole miehesi kannalta järkevää, koska koskaan ei voi tietää abortin seuraamuksia. Monet naiset nimittäin katuu tekoa jossain vaiheessa elämää tai sitten tosiaankin joillekin on käynyt niin etteivät koskaan saaneet abortin jälkeen lasta. On sekin sitten hyvä ajattelutapa, että nyt en halua lasta- tapetaan se. Parin vuoden päästä tehdään uusi lapsi, jota sitten rakastetaan. Kuka on ihminen päättämään tällaisista asioista? Ihmiset pelaavat nykyään ihmiselämällä.
Sinulla on vakituinen työ ja olet itse valmis äidiksi, niin ovatko nämä nyt tosiaankin niin huonot olosuhteet lapsellesi? Sitä paitsi Suomessa ei ainakaan tänä päivänä käy niin, ettei ihminen varsinkaan lasiperheet saisi ruokaa hankittua.
Päätös on sinun ja toivottavasti päätät oikein! :)

Anna vauvan tulla vaan kun se kerran on nyt tulossa! Vaikka miehesi ei nyt koe olevansa valmis isäksi, hän kuitenkin haluaa lapsen kanssasi 2-3 vuoden kuluttua. Hän sanoo myös että päätös on sinun ja lupaa pysyä rinnallasi ja koittaa parhaansa sopeutua isäksi. Äidiksi ja isäksi kasvaa kyllä silloin kun vauva on maailmassa. Olen varma että miehesi on sinulle tulevaisuudessa kiitollinen lapsesta. Suhteenne vaikuttaa olevan hyvä ja keskusteleva. Ei vauva niin paljon tavaraa pienenä tarvitse. Monia asioita saa käytettynä edullisesti ja olethan sinä työssä, eli saat palkan perusteella lasketun äitiyspäivärahan. Kyllä sillä selviää kun nuukasti elelee ja voitte hakea asumistukea. Miehesikin valmistuu aikanaan ja menee töihin ja voi siinä vaiheessa tarjota lapselle kaiken sen miehesi haluaa lapselle joskus tulevaisuudessa pystyä tarjoamaan. Vauva tarvitsee eniten ruokaa, syliä ja rakkautta. Sitä pystyy kyllä pienemmilläkin tuloilla tarjoamaan. Ota yläkerran antama lahja vastaan ja ole siitä onnellinen. Itsekin olin 13 v sitten samassa tilanteessa, vahinkoraskaus kierukasta huolimatta ja mieheni ehdotti aborttia, olimme suunnitelleet vauvaa vasta parin vuoden päähän mutta poikani halusikin tulla jo maailmaan aikaisemmin. Kylläpä olen nyt iloinen että annoin hänen tulla maailmaan silloin.

päätös ihan sun itse mutta harkitse tarkaan jos kaikki on muuten hyvin itse en abortti vaihtoehdosta olisi selvinnyt kun keskenmenostakin vei vuosia selvitä eikä koskaan lakkaa miettimästä

Mielestäni kuulostaa kamalalta että miehesi haluaa sinun tekevän nyt abortin, mutta MUUTAMAN VUODEN päästä on valmis hankkimaan lapsen...? Jos kerran teidän on tarkoitus olla yhdessä jatkossakin ja lapsia hankkia niin mitä merkitystä sillä on että pikkuinen on jo tulossa hieman aikaisemmin? Ei koskaan tule olemaan "sopiva aika" hankkia lapsia, ne on vain joskus "tehtävä" ja sopeuduttava tilanteeseen. Vastaavassa tilanteessa jättäisin miehen odottamaan "parempaa aikaa" ihan itsekseen jos haluaa sinun tekevän abortin. Itse olen sanonut miehelleni alusta saakka että jos sattuisin raskaaksi tulemaan niin abortti ei ole vaihtoehto. Jos kerran seksiä harrastaa niin tietää mahdolliset seuraamuksetkin, eikö..!?! Mutta näissä abortti-asioissahan on ihan yhtä monta mielipidettä kuin on ihmistäkin. Tee niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä, jos olet valmis lapsen tuloon (ja huolehtimaan siitä itseksesi) niin synnytä lapsi. Ja jos nyt teet vain miehesi tahdon mukaisesti et pääse asiasta koskaan yli..

Oletkin saanut jo hyviä vastauksia.

Minulla tuli mieleen myös muutama asia koskien tilannettasi ja nykyisiä asenteita lapsien saamisesta.

Nykyään tuntuu siltä että ihmiset ovat niin arkoja kaikessa. Kaikki asiat pitää harkita tarkkaan, pitää olla tarkka suunnitelma milloin tehdään mitäkin. Monen maailma ja turvallisuuden tunne tuntuu järkkyvän pienestäkin vastoinkäymisestä tai muutoksesta. Mutta kun elämää ei voi ennustaa. Mitä tahansa voi tapahtua. Pitää elää tässä ja nyt! 3 vuoden päästä asiat voivat olla aivan toisin kuin kukaan olisi voinut suunnitella tai ennustaa. Toki on hyvä olla suunnitelmia ja haaveita muttei niille voi perustaa koko elämää.

Poikaystäväsi on vielä nuori eikä hän varmaankaan ymmärrä miten iso asia abortti onkaan. On hienoa että hän opiskelee ja että hänellä on suunnitelmia mutta kyllä niistä voi joustaa vaikka välivuodella. Ja mistäs tiedätte vaikka abortin jälkeen tapahtuukin jotain muuta mikä keskeyttää hänen opintonsa?

Tulevaisuutenne kannalta lapsi olisi mielestäni juuri nyt hyvä tehdä. Kun poikaystäväsi 3-4 vuoden päästä valmistuu on lapsi jo tarpeeksi iso esim. päivähoitoon eikä valvota öisin. Valmistumisen jälkeen pitää alkaa luomaan uraa eikä siinä nyt ainakaan öisin valvottava vauva auta.

Tässä minun ajatuksiani asiasta.

Ei sitä kannata tappaa. Minä 25 v. ja mieheni ollaan kärsitty lapsettomuudesta vuosia. Eikä suinkaan olla ainuita. Antakaa lapsi adoptioon jos ei kelpaa!!!

Nuoruudesta vielä kun on aikaa.

En usko, että menettäisit kyvyn saada lapsia noin vain. Voin kuvitella itseni miehesi rooliin, koska opiskelen vielä muutaman vuoden. Ahdistaisi ajatus tylsästä arjesta, jonka lapsi toisi mukanaan. Todennäköisesti pitäisi jättää kaveritkin vähemmälle.

Kyllä söisi miestä maksaa elatuksista vahingon takia.

Älä tee aporttia,kadut sitä koko elämäsi .Jos mies ei kanna vastuuta,hänestä ei todella ole isäksi .Ajattele mitä iloa pieni pallero tuo eläämääsi,kyllä aina selviää.....

Tuollaiset miehet ajattelevat vain itseään. Lapset tulee, kun niiden aika on ja naisena ei voi ottaa sopivaa aikaa. Jos ei sitten myöhemmin tärppääkkään.

Vaikea on päätös, mutta kuuntele omaa sydäntäsi. Jos mies jättää, niin ei hän rakastakkaan. Sinä kannat yksin koko elämäsi päätöstäsi.

pidät vauvvan, jos mies on kypsä niin jää sun rinnalle!

Viestistäsi tulee sellainen tunne, että olet jo jollakin tasolla päättänyt tämän asian ja haluat vahvistusta siihen.

Vauva on iso muutos elämässä. Vastuu ensimmäisten kuukauden aikana on lähes täysin naisella, vaikka mies olisikin siellä. Tällainen lähes tai totaalinen vastuu kasvattaa ja sinusta tulee vastuullinen aikuinen. Se on todella hyvä asia! Kuulostaa siltä että olet valmis siihen. Jos tämän takia tulee ero, niin tulisi muutenkin. Siinä vaiheessa olet aikuinen ja näet asiat toisin silmin.

Varsinkin, jos mies aikoo raskaudesta huolimatta kanssasi olla. Kyllä se tuleva isä ajan myötä ajatukseen tottuu ja, jos ei totu niin silloin todellakin olet väärän miehen kanssa! Itselleni ei ole koskaan aborttia tehty, mutta olen usein miettinyt, että miten toimisin, jos yllättäen tulisin raskaaksi..uskoisin tulevani hyvin katkeraksi miehelleni ja todennäköisesti suhteemme ei aborttia kestäisi.

Tulin kanssa vahingossa raskaaksi aikoja siten. Pillerit petti. Meillä oli työt ja asunnot kunnossa ja nuoria oltiin, minä 20. Kävin lääkärissä ja hän sitten totesi että on niitä lapsia tehty ennen huonompiin oloihin ts. niukempiinkin. Päätettiin pitää tämä "vahinko". mentiin naimisiin. Minä ajattelin niin että en halua elämänkokemuksiini aborttia. Elämäähän ei voi ennustaa. meille suotiin yhteensä kolme lasta. On jo erottu. Mitä lapselle voi tarjota muuta kuin rakkautta? Aineellista sälää ei kannata tähän sekoittaa. Niin se vaan menee että elämässä tulee eteen tilanteita joissa itse joutuu tienhaaraan. Itse se päätös täytyy tehdä ja toivottavasti sellainen ettei sitä koskaan kadu. Kun lapsi on syntynyt, sitä ei varmaankaan kadu. Ja teidän parisuhdetta ei voi ennustaa teki niin tai näin. Teidän keskinäinen rakkaus pitää teidät yhdessä, tai sit ei jos sitä ei ole. Lapset on hyvä tehdä nuorina. Jos tämän takia menetät miehen, menettäisit hänet jonkin muun syyn takia kuitenkin.

Toivottavasti päätät pitää vauvan, 2-3 vuoden päästä on ihan kohta. Ei se ole mikään hyvä mies joka tollasen takia lähtee.

Sitä vaan että kolmenkymmenen vuoden jälkeen (samanlaisesta tilanteesta) poika perheinen on maailman tärkein asia ja jokapäiväinen ilon ja ylpeyden lähde papalle kuin myös mumullekin !

Jos olisin sinä, niin synnyttäisin ehdottomasti lapsen tuossa tilanteessa välittämättä siitä, mitä lapsen isä asiasta miettii nyt tai myöhemmin, kaikkia asioita ei voi ennakoida eikä ennustaa kun tilanteet elämässä muuttuvat joka tapauksessa koko ajan, oli lapsia tai ei. Jos mies haluaa mennä niin anna mennä. Luulisin kyllä, että koska perheen perustaminen on ollut tapeetilla jo aiemmin ja suunnitelmissa parin vuoden kuluttua niin ei sillä ole merkitystä tuleeko lapsi ennemmin vai myöhemmin, mieskin pystyy asiassa kasvamaan. Pari vuotta sinne tänne ei merkitse mitään. Lapsi ei tarvitse alussa materiaa, mutta sitä enemmän rakkautta. Jos sinä pystyt sitä antamaan ja sitoudut siihen, se riittää.

Vauvoilla on taipumus tosiaan voittaa kaikki puolelleen, kuten joku tässä ketjussa totesi. Tärkeintä tässä on se, että sinulla riittävä sosiaalinen turvaverkosto ympärilläsi, sillä yksin et pärjää. Toivon että isovanhemmat ja muut sukulaiset tulisivat apuun, jos heitä on. Kavereista on paljon iloa tuollaisessa tilanteessa. Miestä et voi pakottaa isäksi, mutta toivotaan että hän heltyy oman lapsensa nähtyään. Näin luulisin itse käyvän joka tapauksessa, jos hän on tunne-elämältään kykenevä muuten. =)

Kyse on ensisijassa siitä, miten sinä itse asian kanssa pärjäät. Ja koska et oikeasti halua tehdä aborttia, olisi se erittäin huono ratkaisu tilanteessasi, koska et pystyisi ehkä elämään asian kanssa jälkikäteen. Asiasta pitää olla täysin varma ja sinut itsensä kanssa, jottei asiaa tarvisi katua tai murehtia jälkikäteen.

Hyvää jatkoa!

Itsellä tuli töppäiltyä nuorena ja 2 aborttia silloin tehty. En tiedä onko yhteyttä vai ei, mutta nyt kolmekymppisenä ei lapsia kuulu ei näy :(

päätös on viime kädessä sinun ja lapsesi isä aivan varmasti sopeutuu ajatukseen lapsesta ja rakastuu tähän ensi silmäyksellä. itselläni oli päinvastainen tilanne vahinkoraskauden sattuessa, halusin abortin ja lapsen isä ei, tein kuitenkin oman päätökseni ja päädyin keskeytykseen, koska mielestäni niin oli parempi. Suhteemme ajautui kriisiin, ero oli todella lähellä, mutta saimme asiat selvitettyä ja nyt olemme taas onnellisia yhdessä. Muista, että kyse on kuitenkin sinun kehostasi ja sinun elämästäsi, eikä lapsen syntymän jälkeen miehesi enää olekkaan kaikkein tärkeintä elämässäsi vaan lapsi!

oma tyttöystäväni tuli raskaaksi ja no ajattelin samalla lailla kun sinun miehesi ja no sit tuli tehtyä abortti ja ei mitään elämä jatkui no sitten meidän suhde alkoi rakoileen ja erohan siitä tuli no sattuneesta syystä (työ) näin häntä päivittäin ja kaikki oli normaalisti sitten yhtenä aamuna ex joutui sairaalaan epäilivät umpisuolta no ambulanssin soitosta kului 2-3 tuntia ja zappadai meillä oli poika joka syntyi viikon ennen laskettua aikaa eli ei paha ja no se oli aika yllätys kun olen aivan varma ettei ex.sänikään tiennyt asiasta ja no abortin poika kävi läpi mut tuli kuiten. no poika on nyt vuoden ikäinen ja itse odotan/toivon että voisimme joskus palata äidin kaa yhteen... eli asiat voi muuttua miehenki päässä kun minä olin se joka halusi abortin ja äiti mietti no meillä kävi näin ja nyt rakastan poikaani enemmän kuin mitään muuta ja olen todella onnellinen että poika valitsi meidät ja tuli "väkisin" tänne :)

hei
suosittelen kylmästi nyt vain kuuntelemaan sydämesi ääntä.jos sinusta tuntuu että olet valmis piskuisen tuloon, pidä lapsi. itse tein abortin muutama vuosi sitten,kun mieheni oli samalla linjalla kuin omasi.tein abortin itkien sairaalassa kaavinnalla. (ei ollut niin pitkällä vaan perussairauteni vuoksi oli tehtävä kaavinnalla) kuinka ollakkaan.kaavinta epäonnistui.jouduin uuteen kaavintaa, (otetaan huomioon että olin sielä sairaalassa yheensä sitten neljä päivää uuni tuoreiden vauvojen seassa) ja tässä toisessa kaavinnassa unohdettiin luonnonkumiallergiani, joten lopputulos oli se että olin teholla miltein vuorokauden..kohdut yms.tulehtui---masennuin erittäin paljon tapahtuneesta. en pystynyt antamaan itsellani anteeksi. jouduin aloittamaan jopa masennuslääkityksen.. tilannetta ei toki parantanut se,että miehelläni oli ennestään jo kuusi vuotias poika...vuosi meni ja tulin raskaaksi suunnitellusti.. raskaus olikin kohdunulkopuolinen.mieheni alkoi syyllistämään tapahtumasta itseään,olihan painostanut minut aborttiin juurikin noilla kultaisilla sanoilla ettei ole valmis isäksi. mutta fakta on se,että isäksi ei tulla vaan kasvetaan lapsen myötä- äidiki tullaan ja kasvetaan raskauden aikana. itse olen nyt raskaana.onnistuneesti. enkä vain pysty olemaan täysin onnellinen,koska koko ajan on pelko perseessä että vauvani viedään minulta pois kun sitä niin kovasti haluan. ja muista. aina viime kädessä kuitenkin lapse jää usein äidille. ethän tee lasta miehesi iloksi,vaan itsellesi. vaikka tosi tarkoitus on tietenkin että kumpikin kasvattaa,eikä yh:s ole kenenkään haave. puollan vahvasti sitä,että jos haluat lapsen pidä se. koska LAPSIA EI TEHDÄ, VAAN NIITÄ SAADAAN. se ei ole itsestään selvyys,jotkut eivät saa ikinä lapsia,toisilla menee aina kesken. kokemusta on jo kolmesta raskaudesta mulla ja olen 23-vuotias. ja voin sanoa ettei raskaus tule ikinä kun sitä odotat,vaan juur päin vastoin. itse voin sanoa nyt myös että vahingossa olen raskaana,mutta tällä kertaa mieheni on se joka haluaa kiljuen vauvvaa. epävarmuus ja pelko on normaalia. miehet menevät usein sekaisin aluksi naisen raskaudesta.ja ramppaavat baarissa enemmän.ajan kanssa se rauhottuu. ja muista. lapsia ei vain tehdä, sellain et joo sit kolmen vuoden päästä, ethän voi koskaan tietää onko tämä ainoa mahdollisuutesi...

Tottakai pidät tulevan lapsen.

Tiedän, että miestäsi saattaa jonkun verran areveluttaa lapsen tulo, mutta äkkiä siihen pieneen nyyttiin tottuu.
Itsekkin epäilin, että osaankohan olla isä lapselleni, kun hän maailmaan putkahtaa. Kyllä osasin!
Lasten kanssa on mukava touhuta, ja vain katsella niiden kehitystä. Sitä lapsen riemua mikä syntyy aivan pienistäkin asioista, on niin kiva katsella, että siitä saa itsekkin hyvän mielen, vaikka päivä olisi muuten ollut päin persettä.
Toisesta pojastani (3v) on tullut isälle maailman paras saunakaveri, ja se on meidän kahden juttu jota kukaan meiltä ei pois ota.
Joulukuussa syntyy kolmas lapsi perheeseen, joten ei aika tule pitkäksi iskällekkään:).
Toisen pojan kanssa olin vähän yli puolivuotta kotona, kun äiti halusi lähteä töihin. Voin sanoa, että se oli hienoa aikaa. En väitä, että se olisi helppoa. Raskasta työtä sekin, mutta palkitsevaa.

sinulla on vauvakuume, sinulla on hyvä ja vakituinen työpaikka, koet olevasi valmis ja halukas äidiksi ja miehesikin on luvannut tukensa vaikka lapsi tulisikin. Minä en sinun saappaissasi keksisi yhtään oikeasti hyvää syytä aborttiin.

itse en pystyisi missään tilanteessa tekemään aborttia. kertomasi tilanne laittoi itseni myös miettimään sitä, että millainen miehesi on ihmisenä kun kerran "vaatii" sinua tekemään abortin? mistä hän voi tietää, että miltä elämä näyttää 2-3 vuoden päästä? onko rahallinen tilanne silloin yhtään sen parempi kuin nytkään? mielestäni on aika kylmää sanoa, että päätös on sinun. kuuluuhan vastuu tilanteesta myös hänelle, sillä myös hän on ollut laittamassa lasta alulle. mielestäni abortti on hyvä ratkaisu ainoastaan silloin, jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksen tms. kautta.

vaikka pystyisit tekemään abortin nyt niin tekosi tulee takuuvarmasti seuraamaan mukanasi koko loppuelämäsi ajan. eikä ole takeita siitä, tuletko enää uudelleen raskaaksi joskus tulevaisuudessa. kirjoituksestasi näkyy selkeästi, että sinä olet jo valmis äidiksi ja haluat sitä sydämesi pohjasta. älä siis tee aborttia, vaan toteuta toiveesi. raskautesi ei kuulosta vahinkoraskaudelta, sillä olet haaveillut vauvasta ja kärsinyt vauvakuumeesta jo pitkään.

millainen oma perhetilanteesi on? vanhemmat, sisarukset - onko heistä auttajiksi esim. lapsen hoidossa? pärjäisitkö lapsesi kanssa, jos miehesi jättäisi sinut haluamattoman lapsen takia? kylmää tekstiä, mutta itse haluan olla näidenkin asioiden kanssa realistinen.

viimeiseksi älä tee sitä ratkaisua, että teet abortin miellyttääksesi miestäsi ja pitääksesi hänet. suhde ei ole silloin terveellä pohjalla. aina löytyy seuraava ja seuraava asia, joissa hän saa sinut toimimaan samalla tavalla.

toivon sinulle voimia päätöksenteossa!

Kuten jo joku mainitsi, jos teet abortin, asia kulkee mukanasi aina. Tulet varmastikin miettimään minkä ikäinen lapsesi nyt olisin, minkä näköinen jne. Faktahan on se, että eihän kukaan ole valmis isäksi -isäksi kasvetaan! Niin myös sinä kasvat äidiksi pikku hiljaa, samalla kun lapsesi kasvaa sisälläsi. Uskon, että teet itsesi ja laspesi kannalta parhaan vaihtoehdon. Jos itse olet valmis äidiksi ja olet vielä haaveillut vauvasta, niin mielestäni olisi oikein pitää lapsi.

Useat isät hieman järkyttyvät kun kuulevat naisensa odottavan lasta. Vaikka se olisi aivan suunniteltua. Tuollaiset ajatukset ovat täysin normaaleita ja yleisiäkin. Niin ison asian "sulatteluun" menee hetken aikaa. Uskon, että miehesi tottuu pikkuhiljaa ajatukseen ja lopulta on onnellinen asiasta! Olet mielestäni jo sen ikäinen, että pystyt huolehtimaan lapsestasi hyvin (myös yksinkin). Mainitsin vielä, että olet hyvässä vakituisessa työssä... Nämä eivät tietenkään ole pakollisia asioita, mutta auttavat sinut rahallisesti...
Jos miehesi ei halua sinua ja lasta -se on hänen menetyksensä! Mainitsit itsekin tuon katkeroitumisen pelon -se on aivan aiheellista.

Viestistäsi käy mielestäni ilmi, että haluat pitää tämän lapsen. Lapsi on todella lahja, enkä usko että koskaan kyseenalaistat tai kadut päätöstäsi pitää lapsen, kun olet hänen synnyttänyt ja katselet kun hän kasvaa!

minusta on kamalaa,että ajattelet edes aborttia.Tiedätkö kuinka paljon on naisia jotka antaisivat mitä vaan saadakseen lapsen,mutta kun ei saa niin ei saa.Jos ei osaa eikä halua kantaa vastuuta niin ei pidä harrastaakaan seksiä.

Pidä lapsesi!Muista:Lapsia SAADAAN,EI TEHDÄ!Itse tulin raskaaksi kierukasta huolimatta.Pidimme lapsen,vaikka rahallisesti tiukkaa tekikin.Lapsemme on nyt 12v,ja päivääkään emme ole katuneet.Muista,että päätöksen teet sinä,ei muut.TSEMPPIÄ ja ONNEA ELÄMÄÄN!

Älä ihmeessä anna tuollaisen kehittymättömän poikasen pilata elämääsi.X vaimonikanssa olimme kumpikin 23 kun saimme ainoan tyttäremme(jolla muuten on nyt maailman hurmaavimmat pojat 4 ja 5v) Erosimme sitten kun olimme 45 ja tyttäremme jo maailmalla ja on meidän kummankin hyvä ystävä. En varmaan ollut mikään maailman kehittynein isä saadessani käärön naistenklinikalla syliini mutta kun hän kutristi silmiään ulko-ovella ihastuin niin että vielä juuri äsken toivotin hänelle turvallista matkaa Hampuriin ja muistutin että hän ja hänen poikansa ovat minulle rakkaimmat olennot.Toissailtana pelasimme sählyä poikien kanssa kun vanhemmat olivat vanhempien illassa.Meilläkin oli silloin aikoinaan tarkoitus että opiskellaan n.30v:si ja sitten tehdään lapsia.Mutta tyttö tuli alkeellisten pillereiden vaihdon yhteydessä pidettävän tauon ansiosta.Jos hänet olisin määrännyt tapettavaksi ei edes ristinkuolema olisi riittänyt minulle.
Eronneena olen sitten seurustellut useimpienkin itseäni nuorempien naisten kanssa,joilla on ollut niin lapsellinen edellinen mies ettei ole osannut käyttäytyä.
Minun neuvoni on pidä lapsi joka tapauksessa,jos mies lähtee tai ei osaa olla isä löytyy kyllä uusiakin miehiä,jotka pitävät lapsista ja osaavat olla isähahmo toisenkin siittämälle lapselle.Sellaisella "paskahousumiehellä"joka ei omaa lastaan halua ei tee edes verkonpainona mitään.

Tuo on tietysti kovin vaikea päätös, mutta itse pitäisin lapsen. En vastusta aborttia ja ok jos päädyt siihen, mutta mieti ensin voitko elää asian kanssa myöhemmin. Koska tunnut haluavan lasta kovasti, en usko että voisit antaa itsellesi anteeksi jos teet nyt abortin. Sitä menetettyä lasta ei kuitenkaan korvaa mikään, jokaisesta lapsesta kasvaa uniikki yksilö. Tunnen itse yhden miehen, joka kännissä harrasti seksiä entisen tyttöystävänsä kanssa ja vahinkoraskaushan siitä tuli. Mies oli ensin aivan tolaltaan, mutta eihän siinä miehellä ole muuta vaihtoehtoa kuin myöntyä naisen päätökseen. Mutta sitten jo ennen lapsen syntymää hän oli haltioissaan lapsesta ja odotti kovasti. Nyt kolme vuotta myöhemmin hän on rakastava isä, vaikkei olekaan äidin kanssa yhdessä. En tietysti voi sanoa, että teidän tapauksessa kävisi juuri näin. Mutta et voi kuitenkaan myöntyä tällaisessa asiassa toisen tahtoon, jos et itse pysty elämään asian kanssa olemaan samaa mieltä päätöksestä.

Ainakaan en voi kehua valitsemaasi tietä, kyllähän sen tietää miten voi käydä kun puuhastelee ilman ehkäisyä.
Jos isä vaatii aborttia niin se on sitten liiton tie erkaneva varmastikin, jos et jaksa yksin huolehtia niin sitten vaihtoehtojakin on, lapsen ei tarvi elämää päättää pakosti abortin kautta vaan sijaisvanhemmille ja sovit vain tapaamiset että voit seurata lapsen kasvua. Ihanne tilanne on se että olisit käyttänyt päätäsi ennenkuin levitit jalkasi. Itse elän Yh-isänä yllätyslapsemme kanssa ongelmitta, äitinsä ei välitä eikä ole pidellyt juurikaan yhteyttä saatuaan lapsuuden salattujen taustojensa vuoksi raskauden jälkeisen masennuksen. Valitsin tieni kasvattajana ja olen siitä onnellinen niinkuin lapsikin, ei se äiti sentään kuollut ole vaikka näkis vasta isona seuraavan kerran.

Olisiko kannattanut molempien harkita tarkkaan, ennen kuin alatte harrastamaan seksiä..... Siinä voi meinaan käydä noin et tulee raskaaksi. Ottakaa molemmat vastuu tekosistanne. Ei se lapsi ilman teitä olisi tulossa maailmaan!

Hieman arkisemmin ilmaistuna, epäilen vahvasti että olet harrastanut lisääntymisen mahdollistavaa liikuntaa.
Aika tyypillinen nykypari, ura ja raha ajavat kaiken edelle. Ehditte takoa rahaa ja kyllästyä työntekoon vielä helevetin monta kertaa ennen eläkeikää ja mukananne ette mitään vie. Se lapsi on ainutlaatuinen, se ei ole opintojen kautta tienattujen tittelien ja maallisten arvojen kanssa verrattavissa. Eikä lapsi estä opintoja tai työtä.

Onhan niitä lapsia "huononpiinkin" tilanteisiin syntynyt, miksi kieltää lapsi jota on jo vähän toivonut. Omaa typeryyttä on jos ei ehkäisystä pidä hyvää huolta(ja harmi jos ehkäisystä huolimatta tulee lapsi). Ja voin sanoa ettei lapset aina tule kun niitä toivotaan, vahingossa helpommin. Oma asiasihan se on millaisen päätöksen teet, tämä on minun mielipiteeni, pitäisin sinuna lapsen.
Ja jos ero tulee miehen kanssa niin ei se olisi sitten mutenkaan kestänyt.

kerron kokemuksesta minäkin nuorena 18 vuotiaana tulin raskaaksi kaverini sanoi että tee aportti hanki siitä eroon minä en voinut minä halusin vain että sen täytyy olla poika peidät vihittiin vähän ennen lapsen syntymää että lapsi sai isän mutta ei lapsi meitä erottanut vaan tiunen nainen kyllä olisin katunut sitä päätöstä että olisin tehnyt aportin nyt minulla on 3 poikaa 1 on kuollut 10 v siis 4 poikaa elämä on ollut hyvin rikasta vaikka olen ollut yksin hultajana tänä päivänä minun miehet ovat 3 kuolleet ei lapsi tai lapset pidä avio liittoa kassassa lapsi on lahja se on elämän rikkautta t mummeli 65

Vastaus löytyy sisimmästäsi, tekstistä päätellen haluat pitää lapsen mutta olet epävarma. Mieti rauhassa ja voin kertoa ettei ihan oikeasti oikeaa aikaa lasten tekoon ole, aina on joku tekosyy miksi nyt ei ja todella harva on "valmis" vanhemmaksi kyse on päätöksestä aikooko siihen sopeutua vai ei ja tällä tarkoitan sekä miehiä että naisia, myös itseäni.

Oi SINÄ ajatteleva NAINEN... mieti mitä menetät jos abortin otat... ei lapsi synny halutessa tulla raskaaksi... lapsi on otettava vastaan onpa miehesi missä tilanteessa ja millä mielellä tahansa...
Tee ratkaisusi yksin, jos miehesi ei halua isäksi, anna hänen mennä... ei nainen välttämättä tule raskaaksi paritellessa vaan siihen - siis raskauteen - on oltava yhteys ylhäältä...

Päätin olla lukematta paria ensimmäistä kommenttia lukuun ottamatta muita vastauksia ja vastata ihan siltä pohjalta, miltä itsestä tuntuu.

Minusta miehesi ei ole teilannut ajatusta lapsesta. Hän on valmis yrittämään lapsia 2-3 vuoden päästä eli hän on kuitenkin makustellut ajatuksella isäksi tulemisesta. Hän myöskin antaa päätäntävallan sinulle ja lupaa kunnioittaa päätöstä. Hän ei siis totaalikiellä sinua lasta synnyttämästä.

Teidän tilanteenne vaatii teiltä molemmilta sopeutumista. Taloudellinen tilanne on minusta varsin normaali siihen nähden, että tänä päivänä on paljon talouksia, joissa toinen on töissä ja toinen joko kotona, työttömänä tai opiskelijana. Ja ensimmäisten elinvuosien aikana lapsi ei vielä osaa vaatia juurikaan mitään ja kun ei itsekään vaadi asioita, joilla ei sinänsä ole perustarpeiden kanssa mitään tekemistä, tulee hyvin toimeen - jopa enemmänkin.

Luulenpa, että tuleva isä kasvaa isyyteensä odotuksen myötä. Hän näkee lapsensa ultrakuvissa. Hän näkee, miten pikkuhiljaa kotiin ilmestyy pieneen ihmeeseen liittyviä asioita. Ja odotas, kun lapsi syntyy. En jaksa uskoa, että noilla ajatuksilla ja tuolla asenteella oleva mies jää lämpeämättä lapselleen - kuitenkin hän on sanonut kulkevansa rinnallasi ja haluavansa myöhemmin isäksi.

Ja tosiasioita ajatellen; sinä et ole valmis aborttiin. Muuten et tänne olisi kirjoitellut. Aborttia et tulisi itsellesi anteeksi antamaan - ja antaisitko miehellesi, koska varmasti syyllistäisit häntä siitä, että jouduit moisen kokemaan. Toisekseen.. Lapsia ei noin vain välttämättä enää tämän jälkeen tule. Abortti vähentää mahdollisuuksia ja toisaalta voi käydä niinkin, että ensimmäinen raskaus alkaa kerrasta ja toinen antaa odottaa vuosia.

Kumpi katkeroittaa enemmän: Oman lapsen syntymä hieman suunniteltua aikaisemmin ihmiselle, joka niitä lapsia kuitenkin joskus haluaa vai abortti, joka tehtäisiin ihmiselle, joka haluaisi lapsen pitää ja olisi valmis vanhemmuuteen vaiko abortti, joka mahdollisesti aiheuttaisi lapsettomuusongelmia?

Itselläni on kokemusta siitä, että olen odottanut 5 vuotta yrittämisen alkamista, kun mies ei ollut valmis ja kun lapsia ryhdyttiin yrittämään niin eipä niitä noin vain kuulunutkaan. Jouduimme turvautumaan lapsettomuushoitoihin ja sittenkin yhden keskenmenon kautta sai esikoinen alkunsa.

Sinulla on ollut vauvakuume jo jonkin aikaa. Tarkoittaa sitä, että joku sielu haluaa syntyä juuri sinulle ja miehellesi. Miehet usein arastelevat isoja muutoksia, koska ovat taipuvaisempia rationaaliseen ajatteluun. Miehesi kuulee kyllä oman sydämensä äänen viimeistään silloin, kun vauva syntyy. Sitten hän vain ihmettelee itseään, miten saattoi ajatella, ettei olisi halunnut juuri tätä lasta. Olette luoneet yhdessä jotain ihmeellistä. uuden ihmisen alun. Tiedät varmasti itsekin, että pidät lapsen. Ja mies pysyy rinnallasi, hän vain nyt vähän jännittää uutta tilannetta. Kaikki menee hyvin, luota maailmankaikkeuden rajattomaan rakkauteen ja viisauteen. Näin on tarkoitus tapahtua.

Minun mielestäni sinun pitäisi pitää lapsi, et välttämättä tule enää raskaaksi sen 2-3 vuoden kuluttua. Abortin kanssa tulet koko elämän elämään, en ymmärrä sitä, että tehdään abortti tai annetaan lapsi adoptioon ja sitten myöhemmin hankitaan lapsia kun itse on valmis. Se on epäreilua sille yhdelle joka ei saanut elämää tai ei saa elää biologisten vanhempiensa kanssa vaan hänet hylättiin, vaikka se olisikin lapsen kannalta paras vaihtoehto, niin siltikin.

Jotkut eivät koskaan saa lapsia muuta kuin adoptoimalla ja sekin on pitkä prosessi, joten pidä vain se lapsi, olethan itse valmis äidiksi. Eikö pääasia ole, että lapsella on yksi rakastava ja huolehtiva vanhempi. Minun mielestäni on. Miehiä tulee ja menee, mutta lapsia ei tule niin vain sormia napsauttamalla.

Olen samalla kannalla, että lapsi on lahja.

Jos haluat pitää lapsen pidä se abortti aiheuttaa katkeroitumista jossain vaiheessa , eikä ikinä unohdu .
Jos miehesi ei lasta halua hän ei ole Sinua ansainnut . Epäkypsyyttä on se että sanoo mielipiteensä ja siirtää lopullisen päätöksen Sinulle " tee kuten hakuat mutta "

Olette parhaassa iässä lapsen vastaanottamiseen. Ja teillähän on jo lapsi. Lapsi elää ja kasvaa kohdussasi. Rakasta lastasi. Lapsi on rakkautenne hedelmä.

Abortti johtaa usein parisuhteen päättymiseen, eroon ja katkeruuteen. Ei kukaan oikea mies voi rakastaa naista, joka surmaa yhteisen lapsen.

Valitkaa onni ja elämä. Niin ovat aikaisemmat sukupolvet tehneet ennen teitä - paljon paljon vaikeammissa olosuhteissa. Nyt on turvallinen ja hyvä aika elää yhteinen elämä lapsien kanssa.

Lapsi tuo leivän tullessaan - monessa merkityksessä-

Olisin vaan onnellinen jos pääsisin eroon noin vastuuntunnottomasta miehestä! yhteinen lapsi. yhteinen vastuu! älä nyt hullu tapa lastas! itse joudut sen ratkaisun seuraukset kantamaan kuitenkin ja se ei tule olee helppoa! yhtä lailla olette vastuussa siitä et lapsi on tulossa.

Olin itse melkein samassa tilanteessa 9 vuotta sitten, mutta erona oli se että meillä oli ennestään jo yhteisiä lapsia. Mieheni halusi tuolloin että hankkiudun eroon tulevasta lapsestamme. En tehnyt niin.

Mieheni muutti pois ja erosimme ennen kuin lapsemme syntyi. Lapsen syntymän jälkeen oli hirveä kädenvääntö elatusmaksuista jotka lupulta jouduin hakemaan ulosoton kautta. Lastaan hän ei ole ikinä suostunut tapaamaan, kuten ei minuakaan sen jälkeen. Isompien lastensa kanssa hän ei myöskään ole juurikaan halunnut olla tekemisissä. Joten olen käytännössä ollut sen jälkeen lasten kanssa aivan yksin.

Voin kertoa että elämä on todella rankkaa jos toinen vanhempi ei ole tukena.

Jos itse olisin uudelleen vastaavassa tilanteessa tekisin toisin. Vaikkakin pieni lapseni on aivan ihana.

Mutta olen sitä mieltä että jos lapsen tekee, niin se pitää tehdä niin että molemmat sitä haluavat. Ei ole naisen yksinoikeus päättää lapsesta, tilanne koskettaa myös miestä. Pitäisi myös ajatella lapsen parasta.

Minusta sinun pitää keskustella asiat kumppanisi kanssa ja tehdä päätös yhdessä.

Mä en oo ikinä tajunnut, kuinka voi tulla "vahingossa" raskaaksi. Tuskin olette rakastelleet vahingossa? Jos olette valmiita seksiin, pitää olla valmis kantamaan myös sen seuraukset!

..näin, että ilman muuta pidät lapsen. Uskon, että kun lapsi syntyy, niin miehesikin on tilanteesta eri mieltä, kun näkee oman lapsensa ja on tyytyväinen ratkaisuun :)

Lapsen "tekoa" on ihan turha siirtää johonkin tulevaisuuteen, koska se ei todellakaan ole varmaa, että lapsen tulee myöhemmin saamaan.

Jokainen varmaan miettii ennen lapsen hankintaa, miten tulee taloudellisesti pärjäämään jne, mutta kyllä sitä aina pärjää.

Hyvää jatkoa teille :)

En tajua naisia jotka ei vaadi tasa-arvoa suhteessa. Miten voit kuvitella että tämä olisi sinun harteillasi. Miehesi teki sulle tosi ikävän tempun: valitse lapsesi tuhoaminen tai sitten se et todennäköisesti vaikuttaa siltä et joudut lapsen yksin hoitaa kasvattamaan. (päättelin tän siitä et miehesi jopa on luvannut YRITTÄÄ sopeutua isäksi, HAH!) ja sit vielä pelkäät menettäväs hänet??! WHAT?!

Sanot ettet voi vaatia miestäsi isäksi. Se riski seksin harrastamisessa on että siitä voi nainen tulla raskaaksi. Luulisi että tämä on aika selvä asia aikuisille ihmisille täälläpäin maapalloa. Et ole yhtään enempää vastuussa raskaudesta kuin miehesikään. Mutta sinulle voi koitua todella kovaksi taakaksi se, että päätät ihmiselämän alun. Jos päätät "pitää lapsen" (mikä sinänsä kuulostaa jo ihan älyttömältä) niin vastuu lapsen hoitamisesta ja kasvattamisesta on yhteinen. tai siis tulisi olla. Ei tämä pieni lapsi valitse tätä tilannetta johon se on joutunut.
Meillä ei tulisi kuuloonkaan et mies laittais mut tollaseen asemaan. Enkä sellaista miestä edes olis ikäpäivänä huolinutkaan. Lapsen odotus, synnytys ja hoito on todella rankkaa hommaa! Jos tän lisäks joutuisin kokemaan et olisin jotenkin velkaa miehelleni koska minä päätin "pitää lapsemme" niin eihän tästä tulis mitään! Aika karut vaihtoehdot sulla. Mut itepähän kumppanis oot valinnut.

Lapset syntyvät kun niin on määrätty. Mietihän tarkkaan. Tätä lasta et saa takaisin jos nyt luovut hänestä. Mies voi sinut jättää silti vaikka luopuisit lapsenhankinnasta. Nyt miehesi ajattelee vain sitä mikä hänelle sopii. Jos ette yhteisymmärrykseen pääse asian suhteen kehotan kuitenkin sinua pitämään lapsen, odotuksella on tarkoituksensa. Kyllä sinä pärjäät lapsesi kanssa vaikka miehesi ehkä luo uhkakuvia kaikesta elämään liittyvästä. Minäkin olen pärjännyt, lapseni ovat jo aikuisiässä.Heitä oli kolme kun lähdimme maailmaan, enkä ole päivääkään katunut ettenkö olisi lapsistani välittänyt. Parempi yksin lapsen kanssa jos kerran sinulla riittää rakkautta, hellyyttä ja hoivaa. Lapsi ei ole nukke vaan vaatii aikaa ja hoivaa mutta kasvaa pian, ennenkuin huomaatkaan on lähtenyt omille teilleen. Et kadu päätöstäsi pitää lapsi.
Voimia sinulle.

Et tule katumaan, jos pidät lapsen, mutta varmasti kadut, jos teet abortin - se saattaa vaivat koko lopun ikää. Kokemusta on. Jos asiat muutoin on kunnossa, ei päihdeongelmia perheessä, pidä ihmeessä - olethan jo valmistunutkin, ja elämä vain järjestyy itsestään - ei se lapsi mitään hirveää taloudellista taakkaakaan tuo, vasta murrosiässä ne menot kasvaa.

Jos panee ilman ehkäisyä tai unohtelee säännölliset pillerinnapsimiset niin silloin ei pitäisi 'yllättyä'. Ei miehenkään.

Jos mies uhkaa jopa lähteä ellet tee aborttia niin entäs sitten jos HÄNEN valitsemanaan aikana ei lapsia tulekaan? Jäisikö tueksesi mitä ei suostu nytkään sulle olemaan vaikka pitäisi?

Mies varustautuu jo siihen että pesee kätensä koko asiasta tokaisemalla että 'vastuu ratkaisustahan oli sinun, kyllä minä olisin voinut taloudellisesta tilanteesta huolimatta sopeutua' jos omatuntosi alkaa käydä syytellä.
Entä jos et halua tehdä lapsia silloin kun miehelle se sopii? Jos abortin arvet ovat liian kipeät mutta mies kuittaa ne tyyliin 'uus pulla uuniin niin kyllä se siitä'?

Parisuhteessa tarkoitus on jakaa 2 elämä eikä niin että toinen osapuolista on toiselle koko elämä joka sanelee mitä-missä-milloin ja uhkailee (vaikkapa epäsuorasti) erolla.

Sulla on itselläsi jo vastaus tilanteeseen, mutta miehelläs yliote suhun.

PS. Jos miestäsi ärsyttää seksin luonnollinen seuraus noin paljon niin ryhtyköön homoksi niin ei taatusti tapahdu vahinkoja.

minusta tuntuu että olisi mahdollista jo päätät pitää lapsen että miehesi alkaa pikkuhiljaa sopeutua ajatukseen lapsesta ja voi loppujen lopuksi olla iloinen ettet tehnyt aborttia. mahdollista voi tietenkin olla että eroatte tms

kyllä ehkä sinuna pitäsin lapsen jos miehesi eroaa sen takia voivoi ja kättä housuun mutta jos hän eroaa sinusta voithan pyytää vanhemmiltasi apua lasten hoidossa työ on vain ongelma jos et tulisi raskaaksi parin kolmen vuoden päästä voit todella katua:( mutta en kuitenkaan sinuna tekisi aborttia hankit työn josta saisit vähän enemmään töitä saa vaikka melkein mistä tahansa.....

Paskanmarjat se ukko siitä mihinkään karkuun juokse, pelkää vaan tulevaa vastuuta.
Tuokin pelko on lähinnä "pahimman pelkäämistä" eli voinko olla mahdollisimman hyvä isä omalle lapselleni, onko aikaa lapselle ja vaimolle & voinko tarjota taloudellisen turvan omalle perheellen.

Hyvähän se on että ottaa isyyden vakavasti ja haluaa olla isä oikeasti lapselle (ja mies vaimolle).
Kaverilla tuntuu olevan asenne kohdallaan ja nuo elämän pikku mysteerit hoituu tapaus kerrallaan, koskaanhan ei voi tietää mitä tapahtuu.

Tuonkin asian voisi hoitaa puhumalla keskenään ja tukea toisiaan jos usko vähän horjuu yhteisen tulevaisuuden mystisissä vesissä seilatessa, välillä sumussa ei jaksa usko oikein riittää mutta luja usko parempaan ja toisiaan tukien ... hyvä tulee.

Löpinän yhteenveto:
Puhukaa asiasta rohkeasti ja lopettakaa arvailut toistenne toiveista.

Siinä sinulle 2 eri näkökantaa.
Tunteella ajateltu tai järjellä mietitty.
Joka toinen suhde päättyy eroon ensimmäisen 7 vuoden kuluessa.
Mutta lapsi on sinun(teidän) ja pysyy, toki onnettomuuksia sattuu..mutta kumminkin se on pointti.
Älä takerru mieheen, onko avokki vai jo aviomies sekin merkitsee erittäin paljon.
Toki tekisin lapsen ja jos mies lähtee , se ei ollut sinulle se OIKEA!
Keskustele vanhempiesi ja appivanhempiesi kanssa..jos on jonkinmoiset välit teillä..saat viisaita neuvoja..ei käskyjä..vaan neuvoja...

Itse pitäisin, melko varmasti potisin jälkeen päin pitkään syyllisyyttä ja harmittais kun ei olis pitäny ja jos itse oot valmis äidiks niin... Ja vaikka miehes ei kaikkea tukee voiskaan antaa, sulla on varmasti (toivottavasti) ystäviä ja sukulaisia tukena ja jos se mies sua todella rakastaa, se ei sua jätä! Keskustele miehes kanssa vakavasti, lupaisko se olla sun rinnalls? Ja kun miehellä kuitenkin opiskelut, siihen menee luonnollisesti aikaa ja unta on saatava et jaksaa koulussa että onko se sulle ok että mies ei oo niin täysillä mukana lapsen kanssa?

Sä pystysit pitään sen lapsen, pystysit pitään siitä huolta, saisit tukea kyllä... Monet selvinny monen lapsen yksinhuoltajuudestakin mutta ethän sä oo miestäskään menettämässä jos se sua todella rakastaa.

Asiat saa kyllä järjestyyn kaikille parhaaks. :)

En tahdo olla ilkeä.. Mutta sanon oman kantani asiaan, tätä mieltä minä olen.
On todella väärin tappaa lapsi, koska lapsi halutaan vasta 2-3 vuoden päästä!

minun kantani on selvä, olen jyrkästi aborttia vastaan, aina ollut, Mutta eniten sen takia että me, 23 vuotiaat terveet nuoret, kärsimme itse lapsettomuudesta! joten minun ei varmaan tarttis edes sanoa mitä tahtoisin sun tekevän, pitävän lapsen, voi olla sitten kun miehes on valmis, ei sitä lasta tulekaan! tai edes synnytä lapsi ja anna jollekin joka sitä oikeesti haluaa! selviät vaikka yksin lapsen kanssa jos miehes tuon takia ottaa ja lähtee! Tottakai myös ymmärrän ettei tilanne ole helppo sulla, helppo mun on täältä sanoa, mutta tämä on mun mielipiteeni näin kahden vuoden raskaaksi yrittämisen jälkeen :(

on noin kasvamaton mies...tee se lapsi minä voin ottaa ja kasvattaa, rakastaa ja kouluttaa...ja tee sen keskenkasvuisen miehen kanssa lisää jos satutte enäöä saamaan...lapset on lahja...älä ikinä marssi pelkästään miehen mukaan minäkin tein 6 lasta ja kaikki piti olla hyvin kunnes toinen nainen tuli vain välin, olin 15v kun tapasin mieheni ja pitkä avio takana ja 6 lasta, muttei miehiä mikään pidä kun kun horatsu tulee, huomaat kyllä...älä ikinä ole riippuvainen miehestäsi ...minäkin olin ...ei kannata...olen hyvin koulutettu ja hyvässä ammatissa, mutta miehille ei vain mikään riitä...

Olen pikkuisen vauvan onnellinen äiti. Emme mieheni kanssa kumpikaan tunteneet olevamme valmiita vanhemmiksi ja vauva ilmoitti tulostaan suhteemme alkuvaiheessa, minun jouduttua vielä työttömäksi. Mutta kun saimme vauvan konkreettisesti maailmaan ja syliin, se kyllä poisti pelot pärjäämisestä ja vanhemmuudesta. Minusta on ihana seurata miten hyvä, kätevä ja vastuuntuntoinen isä mieheni on, vaikka hän ei lapsia niin kovasti olisi halunnutkaan.

Lapsi on ihana lahja. Ota hänet vastaan sillä hän tuo paljon iloa, rakkautta, ... Näet ja koet sen sitten käytännössä. Jos miehesi on vastuuntuntoinen mies ja rakastaa sinua, silloin vanhemmuus lujittaa vähitellen entisestään parisuhdettakin, vaikka vauveli ilmoittelikin tulostaan toisenlaisena ajankohtana kuin olitte ajatelleet. Taloudellisestikin sitä kyllä pärjää vaikka miehesi opiskeleekin.

Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta meillä tämä yllätysvauva tuli loppuviimein ainakin juuri oikeaan aikaan :)

Kaikkea hyvää teille! :)

Myönnän heti että en ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta näköjään tunteita herättävä aloitus ollut...

Kukaanhan ei voi neuvoa sinua mitenkään, vain ja ainoastaan sinä itse tiedät millainen elämä sinulla on, ja kaikki ne pienet asiat mitkä vaikuttaa paljon kaikkeen, mutta joita ei kirjoita mihinkään Suomi24palstalle.

Näin minä kuitenkin ajattelen:
Olet 24v. Olet nuori, sinulla on ammatti, ja sinulla on työpaikka. Sinulla on mies joka rakastaa sinua, ja joka haluaa lapsia kanssasi.

2-3v ihmisen elämässä on paljon. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon muutakin sellaista jonka takia ette lapsia hankkisi yhdessä. Lapsia voi tulla molemmille, mutta ehkä jonkun muun kanssa.
Jos kuitenkin olette nyt jo niin varmoja toisistanne, että suunnittelette tulevaisuutta yhdessä, ja jopa lapsia, niin on luottamus toisiinne varmaan kohdillaan.

Koska sinä tunnet nyt niinkuin tunnet, ja olet jo potenut vauvakuumetta, niin luulen että abortti olisi sinulle väärä ratkaisu. Abortti pitää tuntua 100% oikealta, jotta sitä ei katuisi myöhemmin.

Mieti mitä sanoisit lääkärille kun haet abortin? sanotko että periaatteessa haluaisit lapsen, mutta et ole ihan varma tulevaisuudesta jos sen synnytät? Luulen että lääkäri saattaisi hylätä anomuksesi...
Lääkärinhän kuuluisi selvittää nimenomaan sitä asiaa että haluaako nainen todellakin abortin.

Oma mieheni on jo yli30, ja hän on sanonut että hänelle ei tule varmaan ikinä olemaan sellainen olo että olisi valmis isäksi, mutta hän haluaisi kuitenkin olla isä=) miehet ovat hassuja otuksia...

Puhu, puhu ja puhu miehesi kanssasi, ja vasta sitten kun olet todella varma mikä päätös on sinulle parempi, toimit sen mukaan.

Toivottaisin sinulle voimia, mutta sitä ei uskalla enää tällä palstalla tedä, sen seuraksena varmaan tämäkin viesti poistettaisi=)

minulla on ollut ihana elämä ja kohta on kolme lastenlastakin.

Älä tee mtn mitä kadut. Mitä lapsi menettää, jos mies opiskelee? Jos vaarana on, et mies lähtee elämästäsi, niin miten voit miettii lapsii kanssaan ees muutaman vuoden päästä? Teidän täytyy tehdä päätös YHDESSÄ, sillä lapsi on YHTEINEN, kuten myös elämänne.

Miehellesi kehoittaisin sinua esittelemään vaikkapa abortionNo.org-sivuston videoita.
Sitäkö hän todellakin on haluamassa?

Varteenotettavana vaihtoehtona tilanteessanne näkisin lapsen luovuttamisen adoptioon.
Suomessakin on lukuisia niin kipeästi vailla lasta olevia tyhjiä sylejä. Lapsenne saisi elää rakastettuna aarteena ja teillä olisi mahdollisuus sitten "sopivana" hetkenä tehdä se omanne.
Ei tietystikään raskaus, synnytys ja luovutus mitään suit sait-juttuja olisi, mutta sen kuitenkin olette alulle saattaneelle lapsukaiselle velkaa.

Synnytä vauva. Aborttia ei voi peruuttaa, kun sen on tehnyt.
Lapsen isä on mies jota rakastat. Ymmärrän, että hän on yllättynyt suunnittelemattomasta raskaudesta, mutta todennäköisesti ja toivon mukaan hänkin ajan oloon alkaa pitää vauvaanne onnenpotkuna, vaikka nyt häntä kammottavatkin raha- ja opiskeluasiat.
Kun lapsi on vaikka viiden vanha, te molemmat tulette olemaan NIIN onnellisia siitä, että hän on olemassa. Sinulla on hyvä ammatti ja vakituinen työpaikka. Olette onnellisessa asemassa verrattuna moniin muihin nuoriin pareihin. Jo se, että tunnet olevasi valmis äidiksi, on niin ihana asia.
Kyllä te pärjäätte vauvan kanssa. :) Abortti olisi mielestäni sulle liian iso taakka loppuelämäksi. En vastusta kaikkia abortteja. Joskus se vain on paras vaihtoehto, mutta tässä teidän tapauksessa mielestäni se olisi suuri virhe.

En neuvo sinua päätymään aborttiin, koska sellainen ratkaisu on hyväksyttävää vain jos hedelmöittynyt ihmisen alku todetaan hyvin sairaaksi, vammaiseksi!
Jos miehesi on noin hyvä mies tai täydellinen. Niin luota siihen että hän tekee oikean ratkaisun sinun ja tulossa olevan vauvan suhteen. Aina elämä tarjoaa apuja, ratkaisuja yllättäviin ja ongelmallisiin tilanteisiin.
Ei elämänne mene pilalle vauvan tulosta, vaikka rahaa ei olisikaan riittävästi!
Raha on vain välttämätön paha, jota jokainen tarvitsee elämässä selviytyäkseen.
Mutta rahalla ja tavaralla ei kannata lähteä mittaamaan vauvan/ lapsen arvoa!
Sillä onnellisemman lapsen kasvatat, kun et anna hänelle kaikkea sitä mitä pystyisit, samoin kuin yksi lapsi on usein onnettomampi kuin se jolla on sisaria.
Samoin kuin uusia miehiä löytyy aina, jos yksi jättää sinut elämään kaksin vauvasi kanssa.
En usko että jos näin tapahtuisi, kokisit että se on maailmanloppu, koska uskot että et voisi elää ilman miestäsi. Mutta olematon ihmisenalku ei pysty olemaan tuloonsa syyllinen millään, vaan sillä että tulit raskaaksi, on jokin tarkoitus elämääsi.
Et jää myöskään puille paljaille, jos annat lapsen tulla maailmaan.
Suomalainen sosiaaliturva on apu monin eri tavoin sinunkin vauvalle, teille!

Jos sä yhtään epäilet abortin tekoa ni älä sitä tee. varma on että tulet katumaan sitä. Pidä lapsi ja jos ukko lähtee kävelee ni antaa sen mennä, sä pärjäät ihan hyvin yksin lapsen kanssa!
Itselläni on yksi abortti takana ja ei mene päivääkään etten miettisi millainen ihana muksu siitä olisi tullut. Olin epävarma ja tein väärän päätöksen, nyt kadun sitä aina. Joten älä anna miehen vaikuttaa päätökseen, vauva kasvaa sinun sisällä ja sinusta tulee pienen lapsen tärkein ihminen, oma äiti. Voimia sinulle ja toivottavasti ratkaisu on helppo.

voi luoja mitä hommaa taas täällä. "lapsi on parasta mitä nainen voi saada elämältä". voi pyhä yksinkertaisuus. ihmiset eivät ole samanlaisia, yrittäkää aikuiset (?) ihmiset se tajuta. kaikki eivät halua lapsia, joten toiselle lapsi ja raskaus on pahin painajainen, toisille taas suurin onni. yksinkertaista..
aloittajalle: mieti, onko lapsen kannalta reilua, jos isä ei pidäkään hänestä? on aika epätodennäköistä, ettet abortin jälkeen kykenisi tulemaan enää raskaaksi. minusta olisi oikein, että juttelisit vielä miehesi kanssa ja tekisitte yhdessä päätöksen. kroppa on sinun, mutta mieskin on ollut mukana hommissa ja minusta hänellä on oikeus myös päättää, mihin hänen sukusolujaan käytetään. jos hän ei lasta halua, ei lasta minun mielestäni kannata tehdä. minun mielestäni lapsella pitää olla molemmat vanhemmat, vaikka he eivät olisikaan yhdessä, mutta että he rakastaisivat lastaan.
mutta päätös on täysin sinun, niin sanoo laki, eli periaatteessa miehen mielipiteellä ei ole väliä. mutta lakikaan ei ole aina reilu. elämä on arvaamatonta ja melkeinpä mitä tahansa voi tapahtua, todennäköisyydet sen sijaan voivat olla erittäin pienet.
ja lopuksi: en suosittelisi ottamaan suomi24:n aborttipalstaa kovinkaan tosissaan, täällä on hirveästi erilaisia häiriköitä puolin ja toisin, lähinnä abortinvastustajien puolella tosin. pidä järki kädessä kun luet näitä vastauksia, täältä löytyy ihan uskomatonta paskaakin.
onnea elämällesi ja toivon, että päädyt parhaaseen ratkaisuun, mikä se sitten onkin.

pidä ihmeessä vauva. 9kk on justiin sitä varten että siihen molemmat kasvaa- vanhemmuuteen. kaikkee ei voi saada nykymaailmassa sormia napsauttamalla ja voi olla ettei miehes ole ikinä kuitenkaan kypsä lasten hankintaan- omasta mielestään... miksi venyttää asioita pidemmälle.

ja kaiken muun lisäksi, ONKO SE ABORTTI OIKEIN? ei minusta.

Minulla on kokemusta molemmista tilanteista. 12 vuotta sitten tulin raskaaksi. Mies uhkasi jättää, jos en tee aborttia. Tein sen ja mies lähti kuitenkin. Usein ajattelen lastani, joka nyt olisi jo koululainen. Se "kummittelee" varmasti lopun elämäni. Silloin ajattelin etten ole kyllin vahva ottamaan lasta yksin vastaan. Reilu kuusi vuotta sitten tulin uudestaan raskaaksi. Tällä kertaa mies lähti heti raskaudesta kuultuaan. Päätin kuitenkin pitää lapsen. Kahdestaankin ollaan pärjätty ihan mainiosti. Aikuista ihmistä ei voi pakottaa olemaan isä, jos hän ei halua. Näin kävi meille.

Aina ei voi itse valita milloin lapsi on tullakseen. Mielestäni ns. vahinko raskauksia ei ole olemassa. Kyllä sitä tietää mitä voi sattua, jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä. Ajattele asiaa tarkaan ja ole varma ratkaisustasi ennen kuin teet mitään. Jos teet abortin pelkästään miehen takia, se kalvaa suhdettanne lopun elämän tai niin kauan kuin se kestää. Itse en ainakaan ole voinut antaa itselleni anteeksi...

Mielestäni asiasta on hyvä keskustella niin kuin olette tehneet. Miehiä ei saisi täysin sivuuttaa kuitenkaan tässä asiassa, mutta lopulta sinulla on kuitenkin oikeus olla eri mieltä ja päättää asiasta yksin.

Itse en ikinä uskoisi voivani tehdä aborttia. Olen aina sanonut seurustelun alkuvaiheessa, että jos vahinko käy niin en halua aborttia tehdä. Onhan siitä monta riitaa tullut ja väärinkäsityksiä, mutta olen halunnut sen valmiiksi kertoa. Seksiä harrastaessa kun on aina kuitenkin se riski olemassa.

Kahden keskenmenon jälkeen varsinkin tuntuu pahalta kuinka joku on valmis tappamaan oman lapsensa alun. Nyt minulla on lapsi ja vaikka isä oli "väärä" valinta ja koko raskaus ja suhde kamalaa aikaa niin en ikinä vaihtaisi lasta pois.

Jos tiedät haluavasi lapsen kuitenkin joskus niin minusta ei nyt kannata tehdä aborttia. Olet lisäksi terve ja sopivan ikäinen huolehtimaan lapsesta tarpeentullen yksinkin. Lapsi ei välitä rahasta vaan huolenpidosta.

Mieti jos näkisit oman lapsesi alun monitorista samalla kun siltä otetaan henki pois? Lääkärithän sen näkevät.. "äidille" sitä ei kai näytetä.. siellä se sydän pampaten taistelee hengestään :( Itse en sellaiseen murhaan pystyisi. Ymmärrän kyllä että jossakin tilanteissa ehkä parempi jollekin. Itse en kuitenkaan haluaisi olla päättämässä kenenkään muun elämästä ja kuolemasta.

Et ole yksin vastuussa lapsen alullesaattamisesta, kuvauksestasi päätellen joten et pakota häntä isäksi jos kieltäydyt noin kohtuuttomasta vaatimuksesta, ei raskaudenkeskeytys ole kaikkine seuraamuksineen mikään pikkujuttu. Lapsi on jo hyvällä alulla, mieti tarkkaan mitä teet. Enpä itse, sinuna tekisi aborttia missään nimessä, jos asiat ovat kuten kerrot. Miehestäsi itsestään on kiinni, miten hän pystyy asiaan sopeutumaan. Ei kovin kypsä isä tulossa, mutta kyllä hänen pitäisi nyt jotenkin toisin asia käsitellä. Sinun painostamisesi aborttiin on alhaista, jos yhteiselämä ei hetkeen onnistukaan asioiden pitäisi kyllä järjestyä ajan kanssa ja odotuksen edetessä, kenties jopa vasta lapsen synnyttyä. Sitten nähdään onko mies todella arvoisesi ja tarpeeksi olemaan sinulle kaikki kaikessa. Voin luvata, että niin se on sitten lapsikin viimeistään tultuaan parivuotiaaksi.. älä ota pois. :)

Abortti ajoi erään tuntemani pariskunnan eroon. Se on kova juttu.

itse aikoinani päätin, että lapsella on oikeus sekä äitiin, isään ja vakaaseen suhteeseen heidän välillään. Tulin raskaaksi, mutta en nuoressa suhteessa ja opiskelijana sitä voinut taata. Tein abortin. nykyisin en voi enää saada lapsia ja jäin lapsettomaksi. En silti kadu päätöstäni, koska toisella tiellä olisi vain 3 hyvin onnetonta ihmistä. Parempi säästää laapsi tappeluilta, välinpitämättömyydeltä, syyllisyyden tunteelta, traumoilta ja yleensäkin onnettomalta elämältä. Jos uskoo sieluun, niin muutaman solun kuolema ei tapa sielua. Ehkä lapseni syntyi vanhemmille, jotka pystyivät tarjoamaa ehjän elämän.

itsekäs haluni olla äiti toteutuessaan olisi ollut lapselleni onnettoman elämän alku. Itse masentuneen yksinhuoltaja-äidin lapsena tiedän sen kurjuuden ja en toivo samaa lapselleni. Pelkkä rakkaus ei riitä vaan lapsi tarvitsee enemmän, turvallisuuden tunteen, kasvaakseen ehjäksi aikuiseksi.

On aika suuri riski olettaa, että vauva korjaa kaiken tullessaan.. sanoisin jopa, että liian suuri vastuu pienelle ihmiselle.

Omasta kokemuksesta neuvoisin olemaan tekemättä aborttia, meillä oli tilanne osin samankaltainen, miehellä tosin jo aiemmasta liitosta kaksi lasta ja meillä myös yksi yhteinen, sitten kävi vahinko ja mies muitta mutkitta ehdotti abortin tekoa, minä en siitä edes suostunut keskustelemaan----> nyt meillä ihana kolme vee pirpana joka oikea isänsä lemmikki :)
Itse olisin toki valinnut lapsen ennen miestä, jos olisi sitä aborttia enemmän vaatinut, olisi saanut mennä, kyllä rakkaus lapseen voittaa rakkauden mieheen heti satakertaisesti.
Pari kertaa on käynyt mielessä mieheltä kysyä että vituttaako etten tehny aborttia vaikka vaati, mutta olen ajatellut että saattaisi olla liian paha kysymys :/

Sinä haluat lapsen,mies ei vielä.Mies voi olla 2-3v päästä edelleen sitä mieltä,että katsotaan 2-3v päästä.
Kuinka kauan voisit odottaa,että mies näyttää vihreää valoa?

Ero voi tulla,vaikka tekisit abortin.Ero voi tulla,vaikka pidätte lapsen.Ero voi tulla mistä tahansa syystä.

Hieman kuulostaa karulta,että mies antoi pallon sinulle ja sinun tulisi päättää mitä teet,vaikka asia on yhteinen lopun elämää.

Mitkä ovat omat voimavarasi? jaksaisitko yksin lapsen kanssa jos mies ei pystykkään sopeutumaan tilanteeseen tai ei jaksa opiskella ja elää vauva-arkea samalla?

Pystytkö elämään kuitenkaan abortin kanssa?

Olipa ratkaisunne mikä hyvänsä (seisotte yhdessä päätöksen takana) pitää asian kanssa vaan sopeutua elämään.Jälkikäteen ei kannata alkaa jossittelemaan miksi ei tehty toisin.Siksi on tärkeää,että teette päätöksen yhdessä eikä kummankaan tarvitse katkeroitua ja alkaa toista syyttelemään tulevaisuudessa.

Miehesihän on tilanteen hyväksynyt ja käyttäytyy niin kuin normaali ihminen ainakin, vaikka tietysti harmittelee "vahinkoa". Hänestä tulee varmasti ihan hyvä isä. Sinun ongelmasi on se, että vahingossa raskaaksi tuleminen loukkaa ylpeyttäsi. Olosuhteet eivät olekaan niin ihanteelliset kuin tahtoisit niiden olevan, nyt, kun olet tullut raskaaksi. En tiedä, mitä teiltä puuttuu, mutta sinuna nielisin ylpeyteni. Jos ette ole naimisissa, korjatkaa se asia kävelemällä maistraattiin vihille. Teillä on 9kk aikaa järjestää elämänne kuntoon.

Vahingossa eksyin keskusteluun enkä voi muuta sanoa kuin, että huonolta näyttää, jos pitää tällaisessa asiassa kysyä mielipiteitä nettipalstalla.
Pitäisikö miettiä oletko itse edes kasvanut vielä aikuiseksi?
Raskaaksi tuleminen ja päätös miten toimia on vain ja ainoastaan sinun ja poikaystäväsi, tai tässä tapauksessa ilmeisesti sinun, kun kaverisi tuntuu pesseen kätensä asiasta. Et oikeasti voi tukeutua tuntemattomien ihmisten mielipiteisiin tai kertomuksiin siitä miten heillä on käynyt. Aivan kuin hakisit hyväksyntää päätöksellesi. Ei se miten muilla on mennyt voi eikä saa vaikuttaa sinun päätökseesi. Päätöksen siitä pidätkö lapsen vai et pitää tulla vain ja ainoastaan sinun omista tuntemuksistasi. Poikaystäväsi on mielipiteensä sanonut ja hänellä on siihen oikeus. Hän ei ole pakottamassa sinua mihinkään, mutta on fiksusti kertonut oman kantansa asiaan. Eikä ole lainkaan kummallista, että hän ei tunne olevansa valmis isäksi eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Minusta on turha huudella komentteja vastuunkantamisesta, koska kaikki tiedämme ettei asiat ole aina niin yksiselitteisiä.
Kirjoitat itse, että sinulla on hyvä tilanne elämässäsi, vakituinen työ ja muutenkin saa sen kuvan että pärjäät omillasi. Ota nyt hyvä ihminen järki käteesi ja puntaroi asiaa omien tuntojesi, toiveiden, omien rajojesi ja pärjäämisen mukaan. Se, että jollakin tuntemattomalla ihmisellä on mennyt kaikki loistavasti tai sitten vähemmän loistavasti, kun on pitänyt lapsen tai ollut pitämättä, ei kerro mitään, koska he eivät ole sinä. Mieti siis asiaa kaikilta mahdollisilta kanteilta. Et voi tietää tulevaisuudesta, minkälaiseen ratkaisuun sitten päädytkin. Tee ratkaisu jonka kanssa olet sinut nyt ja vielä huomennakin, mutta älä hyvä tyttö tee päätöksiä näiden nettikeskustelujen perusteella. Teet sitten niin tai näin niin päätös on nyt sinun eikä kukaan muu voi sanoa onko se hyvä vai huono päätös (poikaystäväsi ehkä, mutta hän jätti päätöksen sinulle).

samanlaisessa tilanteessa.

Sillä eroituksella että olen hieman vanhempi kuin sinä. Itsellä myös vakituinen työpaikka ja mies ollut jo vuosia elämässä. Emme suunnitelleet vielä lasta,puhuimme joskus sen mahdollisuudesta mutta toteutusta emme sen kummemmin vielä sopineet.

Ja tulin raskaaksi. Ehkäisy käytössä (joku sanoo että niin varmaan oli,mutta todellakin oli!) enkä missään mielessä ollut valmis äidiksi tai ajatellut vielä tulevani. Mutta koska tilanne oli mikä oli,aloin ajattelemaan asiaa ja omaa elämääni ja miehen elämää. Päätin pitää lapsen ja ajattelin että jos mies hyväksyy asian ja pysyy rinnallani,hän todella välittää. Mutta toisin kävi...mies ei ollut valmis isäksi,eikä voinut edes kuvitella ryhtyvänsä siihen. Näin meni vuosien parisuhde ja miljoonat vakuuttelut rakkaudesta taivaan tuuliin. En ole katkera vaan itseasiassa sain tiedon etten olekaan toiselle niin tärkeä kuin hän antoi ymmärtää. Jos lapsi ei olisi ilmoittanut tulostaan niin olisin jatkanu tätä suhdetta ja kuvitellut olevani toiselle tärkeä. Nyt lapsi kasvaa sisälläni ja on pahaolo että ajattelin edes sen pois antamista. Tämä on osa minua ja minä kehitän tämän asian.

Täällä paljon puhutaan että abortti sen takia ettei isä välitä. Noh,itsellä on ollut isä elämässä ja asuttu samassa taloudessa,mutta...hän ei ole ikinä ollut kiinnostunut minusta koska olen tyttö. Olen ns. elänyt vaan äidin kanssa. Enkä todellakaan ajattele että olisittepa minun kohdalla tehneet abortin koska isä ei välitä! Sitä mitä ei ole,niin sitä ei kaipaa. Sain huomion äidiltäni ja se riitti minulle.

Kamalaa jos ihmisen elämä riippuu siitä kuka välittää ja kuka ei. Varmaan kaikkien kohdalla joskus voisi silloin miettiä olisiko se abortti ollut parempi vaihtoehto,koska joku ihminen ei sinusta välitä.

kertonut asiaan oman kantansa, joten sinun kannattaa nyt miettiä asiaa sinun kannaltasi ja tulevan lapsen kannalta.

1. Jos mies ei opi olemaan isänä, mitä vaikutuksia sillä on tulevan lapsesi elämään? Tai sinun elämääsi? Tuleeko tuleva lapsi olemaan suurimmaksi osaksi sinun projektisi eikä yhteinen?

2. Mitä lapsi ja vanhemmuus saa aikaan parisuhteellenne? Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta, jos parin vuoden kuluttua tuletkin elämään yksinhuoltajana. Onko sinusta siihen?

Asia on sinun päätöksen vallassa, joten ihan turhaa olisi minun alkaa sen enempää taivutella sinua suuntaan tai toiseen, koska kysymys ei ole minun elämästäni ja arvoistani vaan sinun. Suurin osa sinulle vastaneista peilaa elämäntilannettasi omiin arvoihinsa, joita pitävät ainoina oikeina. Ei se ole hedelmällistä, vaan hedelmällistä on miettiä mitä arki tuo tulevaisuudessa tullessaan, kun valitset jomman kumman vaihtoehdon.

Ottakaa lapsi vastaan. Sitä et tule katumaan. Lisäksi nuorena on lasten aika. Ennenkin opiskelijoilla oli lapsia, eikä siitä muuta, kuin sopeuduttiin tilanteeseen.
Päätä vain pitää tuleva lapsi ja ala nauttia odotuksesta! Tukea saat taatusti suvultasi.

tere!
mielestäni sinun ei kannata tehdä hätäisiä johtopäätöksiä abortin suhteen, ymmärrän teidän tilanteen oikein hyvin, ja myös miehenkin kannan asiaan !
vanhemmuuteen kuitenkin kasvaa ajan myötä ja kaikenlaiset pelkotilat valtaavat pään, on kuitenkin hyvä muistaa se mitä itse haluaa, kenenkään toisen kustannuksella ei voi elää, ja valitettavasti ketään ei voi pakottaa ! eli jos todella haluat lapsen älä tee aborttia, lapsi ei ole eläin jonka tulon voi suunnitella tarkalla tähtäimellä! itse sain kokea sen hyvin karvaalla tavalla, en ollut ajatellut edes lapsen hankintaa, kun vahinko kävi, päädyin aborttiin pelkojeni takia ja kun en isääkään tuntenut kovin hyvin,,,,,, kohtalo kuitenkin päätti toisin ja lääkkeellinen keskeytys ei toiminut minun kropassani tietämättäni olin siis raskaana abortin jälkeenkin,,,,,,,kun tieto tuli se tuli totaalisena pommina ja en enää kyennyt uuteen aborttiin, tässä sitä nyt ollaan sekametelisopan keskellä tulevaisuudesta ei tietoakaa! uskoisin teillä kuitenkin olevan asiat paremmalla mallilla ja se että asiat yleensä menee niin kuin on mennäkseen, ja toivon todella että päädytte itsellenne parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun :) zsemppiä !!!

teidän kahden välinen suhde on tärkeämpi mitä syntymättömän lapsen. Lapsen elämä tulee olemaan rankkaa ilman molempia vanhempia.

Ei asia ole niin mustavalkoinen, kuin monet täällä sanovat. Miltä lapsesta tuntuu isompana tietää, että isä toivoi, ettei hän olisi syntynytkään? Tai millainen elämä hänellä tulee olemaan, jos isä hylkää sekä äidin että hänet? En ymmärrä, miksi aloittaja haluaa olla miehen kanssa, joka ei vaikuta haluavan hänen lastaan. Ei kenestäkään saa olla noin riippuvainen. Jos mies ei koe olevansa valmis isäksi tai halua lasta, se ei välttämättä muutu lapsen synnyttyä. Siihen mahdollisuuteen pitää valmistautua, että mies ei ole kuvioissa mukana. Ei se ole lapselle hyvä tilanne, että isä jättää "lapsen takia" ja äiti on katkera siitä. Se katkeruus saattaa myöhemmin heijastua äidin tunteissa lasta kohtaan. Adoptio on yksi vaihtoehto. Siinähän on harkinta-aika, jolloin lapsi voi asua kotona. Jos isä kiintyy lapseen, se tulee noiden kuukausien aikana esille. Jos taas asiat alkavat mennä pieleen, sekin saattaa tulla esille. Ja silloin, jos tuntuu siltä, että haluaa pitää lapsen, vaikka isä häipyisikin kuvioista, voi pitää lapsen eikä adoptiota tarvitse toteuttaa. Jos taas tuntuu, että pystyy ja haluaa lapsesta luopua oman elämäntilanteen takia, senkin voi tehdä, ja lapsi saa hyvän (ja yleensä taloudellisesti hyvin vakavaraisen) kodin ja vanhemmat, jotka ovat valmiita vanhemmuuteen. Abortti on varmaankin vaihtoehdoista huonoin

Minulla ei koskaan ole ollut tuollaista ongelmaa. Kolme lasta olen saanut, ja jos yhdenkään kerran olis mies abortista mitään maininnut, kengänkuvan persuksiin olisin hanakasti painanut. Eihän tuota olisi tarvinnut edes kahta kertaa miettiä. Aborttia kadut aina. Silti, vaikka saisitkin lapsen 2-3 vuoden päästä. Loppuikäsi mietit millainen hän olisi ollut. Minä ainakin olisin miettinyt, jos yhdestänikään omastani olisin luopunut.

Todennäköisesti päädyt eroon miehesi kanssa. Suhteenne on surkealla pohjalla. Sinä olet rakastunut, miehesi taasen on paskan itsekäs. Jos eivät välinne tähän lopu, niin pikapuoliin silti johonkin muuhun. Yritä löytää parempi ensikerralla. Koita ensikerralla sitoutua sellaiseen mieheen, jolle et ole yhdentekevä.

Itse olen 33 v nainen jolla ei ole lapsia. Itse en koskaan ole joutunut tällaisia kysymyksiä ratkomaan mutta kirjoitustasi lukiessani tuli mieleen että sinä et halua tehdä aborttia. Älä siis ihmeessä tee sitä! Abortti on naisen OIKEUS, jossakin elämäntilanteessa ainoa vaihtoehto. Mutta se EI saa olla VELVOLLISUUS.
Älä anna miehesi painostaa sinua ratkaisuun jota et halua.

Lapsella on monien mielestä oikeus molempiin vanhempiin mutta se tarkoita ettei yksi rakastava vanhempi riittäisi. Tarvittaessa apua vanhemmuuteen saa monesta paikasta jos vain osaa etsiä. Ja voihan olla että miehesi huomaakin olevansa kypsä isäksi kun saa aikaa totutella asiaan.

Moikka, itse tein abortin 20-vuotiaana ja mieheni ei halunnut lasta silloin. Itse olin niin nuori etten pystynyt vielä ajatella itseäni äitinä varsinkaan ilman toisen tukea. Nyt olen 25-ja vieläkin saman miehen kanssa, hän on nyt 30. Aborttia en suosittele kenellekään!!! Se jättää niin suuria haavoja että niitä ei voi edes selittää! Huomaan olevani katkera miehelleni, että hän painosti minua aborttiin ja jos hän olisi tukenut minua, olisin varmasti voinut nähdä itseni äitinä. Eli jos ajattelet että lapsi tuo ongelmia suhteeseen niin abortti tuo myös. Tulet aina katsomaan miestäsi ja näkemään hänessä myös abortin ja syntymättömän lapsen. Mieti ja neuvoni on että pidä lapsi, kaikesta selviää ja toisen ihmisen takia ei kannata tehdä mitään mitä ei oikeasti itse halua. Varmasti pärjäät ja miehesi voi lapsen nähdessään luultavasti muuttaa mielipidettään.

muuttua sen 9kk aikana miehellä

että kumman valinnan teet niin toinen voittaa ja toinen kärsii. Itsestä kiinni haluaako kärsiä vai olla onnellinen.

Minulla on samanlainen tilanne päällänsä, olen muutaman vuoden sinua nuorempi ja opiskeluni ovat kesken.
Mies sanoi ettei ole muita vaihtoehtoja kuin tehdä abortti.. minuakin pelottaa jossen enää muutaman vuoden päästä tulekkaan raskaaksi...

Minulla oli samankaltainen tilanne olen 21vuotias ja minulla alkoi paha pahoinvointi ihan yhtä äkkiä ja kesti 2viikkoa ajattelin vain että olin kipeä ja annoin asian olla sitten meni muutama kuukausi ja alkoi rinnat vuotaa ja mahassa tuntui iso "pallo" joka liikkui sitten minä olin vaan voi hitsi mitä tämä on mikä siellä on! ja sitten kerroin miehelleni ja lähdettiin lääkäriin ja verikokeissa selvisi raskaana ja aika pitkällä oli jo...mieheni vaan sanoi mennään varaamaan aika aborttiin >> olin niinkuin mitä ? sitten sanoin miksi tekisin sen ? mieheni -koska jätän sinut jos synnytät sen.. en halua lasta sinun kanssasi vielä
tappelua ja huutoa 2viikkoa miehen kanssa... (odotellessa abortin hyväksymis päätöstä) (raskaus oli niin pitkällä) tein kuitenkin abortin se tehtiin synnytyksen käynnistys pillereillä! joten "synnytin" lapsen metalli pottaan ja en saanut kuin hirveän tuskan ja itkun koko lopun elämäkseni :(

No huh... Pelkäätkö että ero tulee jos teet toisin kuin miehesi tahto..?

No jos teillä on sellainen keskivertoinen parisuhde, niin teet lapsen (jos et tätä niin joskus kuitenkin) ja sitten sinä haluat että ero tulee...

Joo, ihan pirun kärjistettyä, muta omakin kokemus tulee kyllä hyvin näitä suomen erotilastoja, joissa pikkulasten vanhemmat eroavat aikamoisella rynnäköllä. En ole eronnut, mutta kyllä lähes viikottain eroa mietti kun lapsi oli alle vuoden ikäinen. Sitä äitinä on niin kiinni ja elämässä on se uusi tärkein asia, että se mies rassaa hyvin helposti, kun välillä on kuin toinen huollettava, vaikka itsestä tuntuu ettei yksinkertaisesti jaksa huoltaa sitä tärkeintäkään. Miettii mielessään miten helkutin paljon helpompaa elämä olisi ilman tätä toista vaatijaa. "Lapsi vaatii päivät: anna anna... Mies vaatii yöt: anna anna..." Yksi tuttavani kuvasi osuvasti tilannetta...

Mikä on siis vinkkini: Älä välitä liikaa miehen mielipiteestä, koska jos lapsen teet (kuten varmaan jossain vaiheessa jokatapauksesa), miehesi ei tule kuitenkaan olemaan sinulle enää koko elämä. Parhaimmillaan miehesi tulee silloin olemaan vain tukesi ja turvasi, joka tukee sinua ulkopuolelta, itse sisältö elämällesi hän ei enää ole. Jos taas miehesi ei ole ulkopuolinen tuki ja turva ja koet, että sellaisen tarvitset lapsen kanssa elämiseen, niin sitten kannattanee etsiä sellainen mies joka on. Toisaalta taas mietit varmasti, että onko juuri tämä mies sellainen parin vuoden päästä kun hänen opintonsa ovat päätöksessä... Niin, mieti niitä, älä mieti enää lainkaan siltä kantilta, että mies on sinun koko elämäsi, koska sitä hän ei varmasti ole enää kun sinulla on lapsi...