vähän näkee keskustelua siitä, miten abortti vaikuttaa syntymättömän lapsen isän elämään. te jotka olette abortin tehneet/suunnittelette aborttia, oletteko pystyneet puhumaan isän kanssa siitä miten hän asian kokee? tai miten on kokenut.
abortin vaikutus mieheen
kyselyä
9764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ilmoitin miehelle että olen raskaana, vastaus oli "kai meet aborttiin?". No, menin (en kylläkään pelkästään miehen takia. Toisaalta, joa mies olis lapsen halunnu, ja oltais oltu perhe, olisin pitänyt, mutta yksin siit ei ois tullu mitään)
Sen jälkeen yritin kerran soittaa, ei vastannut, tuli tekstari "mikä nyt on? älä vaan sano ettet tehnykään aborttii".
Näin paljon ne miehet välittää.
Miten kukaan voi olla tollaisen kanssa
nyt tai koskaan???
Pitäisi kuihita ilman puudutusta.
Pahempi kuin pedofiili.
"Pahempi kuin pedofiili. "
tuskinpa on pahempi! Tosin tämähän vaan todistaa sinun moraalisi kieroutuneisuuden asteen. Eipä tosiaan lapsen kärsimyksellä näytä olevan mitään väliä sinun maailmassasi. Pääasia vaan, että uusi kromosomiyhdistelmä tulee synnytyskanavan läpi ja sen jälkeen olkoon omillaan.
lapselta aivan kaikkea eli koko elämääkin!! Ja aivan turha kärjistellä että sekään ois silti mitenkään hyväksyttävää, eikä ois muka mitään väliä!
Mieluummin ei koskaan syntyiskään kun että syntyy ja sitten joutuu pedofiilin uhriksi
..vaikuttaa siltä, että olet siis ollut miehelle pelkkä 'hoito' (tai mitä sanaa kukakin haluaa asiasta käyttää). Jos mies olisi lähtökohtaisesti välittänyt sinusta oikeasti, olisi hän tuskin muuttunut ihan tuosta vain noin välinpitämättömäksi siitä, mitä sinulle (syntymätön lapsi toinen juttu) tapahtuu.
Joka tapauksessa hyvin vastuutonta käytöstä kyseiseltä mieheltä jättää ainoastaan toinen osapuoli vastaamaan yhteisen toiminnan tuloksesta.
...vaikkei liitykään aborttiin: Onko lapsen murhaaja vai pedofiili pahempi?
aion tehdä raskauden suhteen. Olimme jo aiemmin puhuneet, että abortti tehdään, jos raskaaksi tullaan. Näin ajattelin myös silloin ja sanoin, että aborttia nyt olen ajatellut ja hän lupasi tukea minua miten vain päätänkin asian.
Tein abortin ja siitä ei ole mitenkään erityisesti puhuttu sen jälkeen. Joskus ehkä alle kuukausi abortin jälkeen hän kysyi minulta miltä minusta tuntuu, kadunko ym... Mutta ei sen enempää, ei ole ollut aihetta.
...on mieheni motto.
Asiasta tuli tietenkin silloin ajankohtaisena puhuttua ja silloinkin miehellä päällimmäisenä oli käytännön asiat mielessä. Yritin kysellä: "niin, niin mutta miltä sinusta tuntuu...?" No, minusta tuntuu siltä että lapsen teossa tässä tilanteessa ei ole mitään järkeä, kun on sitä ja tätä (käytännön asiaa käytännön asian perään...)"
Nyt kun vuosia myöhemmin meillä on lapsi olen huomannut että kyllä..kyllä sillä sittenkin on myös tunteet. Tunteiden esiin nouseminen sillä vain vaatii jotain erittäin suurta, kuten lapsen syntymä tuntui olevan.
Abortin hän on kokenut siis käytännöllisimpinä ja järkevimpänä vaihtoehtona silloin ja edelleen. Millaisia tunteita hän on kokenut abortin takia? ilmeisesti ei minkäänlaisia, ainakaan en ole saanut irtoamaan mitään, vaikka kaikesta avoimesti pystymmekin puhumaan...