Ensin isot ja komeat häät, sitten pian jokapäiväisen elämän alettua heti avioero, koska "suhde ei toimi".
Tuon kurjan kokemuksen voi välttää!
Voi asustella yksin tai ystävättärensä kanssa kimppalukaalissa ilman seksiä.
Voi inseminaation kautta hankkia lapsen rakastettavakseen ja hoidettavakseen. Voi välttää elämän pahimman tragedian, sen aiheuttamat vihantunteet ja turvattomuuden.
Voi saada hyväksyntää ja ystävyyttä omana itsenään ilman leikkauksia taikka kohotuksia. Sillä jokainen ihminen haluaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään, sellaisenaan.
Oikea rakkaus pitää hiukan rakastettunsa vioistakin, rakastaa häntä hyvine puolineen ja puutteineenkin, sellaisenaan.
Nainen ei ole mikään näyttelyesine, vaan ihminen, tunteineen ja älykkyyksineen.
Hän ei ole auto, jota naapurinkin tulee kadehtia mieheltä ja ihailla.
Herätkää muodin ja muotiteollisuuden suohon vajonneet.
Kohta ei kukaan nainen enää mene avioliiton valheelliseen ansaan.
Nainen ei ole esine. Naisella on sielu.
Tuon kurjan kokemuksen voi välttää!
Voi asustella yksin tai ystävättärensä kanssa kimppalukaalissa ilman seksiä.
Voi inseminaation kautta hankkia lapsen rakastettavakseen ja hoidettavakseen. Voi välttää elämän pahimman tragedian, sen aiheuttamat vihantunteet ja turvattomuuden.
Voi saada hyväksyntää ja ystävyyttä omana itsenään ilman leikkauksia taikka kohotuksia. Sillä jokainen ihminen haluaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään, sellaisenaan.
Oikea rakkaus pitää hiukan rakastettunsa vioistakin, rakastaa häntä hyvine puolineen ja puutteineenkin, sellaisenaan.
Nainen ei ole mikään näyttelyesine, vaan ihminen, tunteineen ja älykkyyksineen.
Hän ei ole auto, jota naapurinkin tulee kadehtia mieheltä ja ihailla.
Herätkää muodin ja muotiteollisuuden suohon vajonneet.
Kohta ei kukaan nainen enää mene avioliiton valheelliseen ansaan.
Nainen ei ole esine. Naisella on sielu.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Vai niin.
Ja miehetkö ovat mielestäsi pelkkiä spermanluovuttajia.
Monet noista mainitsemistasi jutuista käy hyvin myös naisten suhtautumiselle miehiä kohtaan.
Naiset ovat vain niitä herkempiä valittamaan kaikista löytämistään epäkohdista.
Naisille riittää usein jopa niinkin tyhmä asia kuin kenkien väri, jos miehellä ruskeat kengät niin ei sellainen mies ole mies, heh heh.
enää mihinkään, koska niin kovin harva avioliitto ei ole nykyisin kestänyt edes lasten aikuistumisen aikaan, vaan kaikki hajoavat useaankin kertaan, viiteenkymmeneen ikävuoteen päässeillä on jo monia suhteita ja liittojakin, vain harvoilla on kärsivällisyyttä elää omaa elämäänsä normaalilla ja vaativallakin tyylillä
voi jättää ottamatta tuollaiset rentut mitkä sulle nuo kokemukset on tuonut, säilyä katkeroitumatta ja onnellisena, tietäen että jos jokin meni vikaan, se oli yhtä paljon mun syy kuin hänen :)
Tottakai on joskus vikaa naisissakin, en kiistä sitä. Juopottelu ja huumeet voivat tietenkin viedä niin naista kuin miestäkin. Ja silloinhan se vastuuntunto ja kaikki muukin hyvä menee mukana.
Voi myös olla sellaisia luonnevikoja, esimerkiksi narsismi, jotka tekevät elämän vaikeaksi avioliitossa. Ja tuokin luonnehäiriö voi olla niin naisella kuin miehelläkin.
Kyvyttömyys keskustella on myöskin yksi hankaluus - molemmilla osapuolilla.
Mutta jos parhaansa yrittää eikä noitä vikoja ole, sittenkin voi turvattomuus kohdata - ja useimmiten on nainen ja lapset silloin sen osan saaneet.
Viime aikoina on noita toisenlaisia perheitä alkanut lisääntyä, se vähän surettaa "pientä kulkijaa".
Flunssaa pukkaa, ja kun koko päivän on ollut toimettomana, riittää virtaa pitämään valon päällä ihan liian kauan :/
Ihan totta puhut. Mutta lisäksi minusta jokainen on velvollinen pitämään itsestään huolta. Jos elää huonossa suhteessa, missä toista ei arvosteta, on oikeutettu sanomaan sen irti. Onhan myös niitä joille mikään ei riitä, vaikka päällä seisoisit, mutta ehkä se on sittenkin parempi silloin että se lähtee?
Toisaalta se on hyvä jos nuoriso on niin oman arvonsa tuntevia, ettei tarvi toisen huonoja puolia katsella vain siksi että ovat nyt peruuttomattomasti naimisissa. Jos kumpikin on avioliitossa omasta tahdosta, eikä siksi ettei muuta voi, silloinhan se on just sitä "aitoa". Luulisin :)
Juu, ei huonoon kohteluun ole mikään pakko suostua!!. . . Ja sellaisesta suhteesta pääsee pois, kun vain lähtee.
Parisuhde pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen.
Alistaminen ei ole rakkautta.
elämän tarkoitus olla onneton. Tai tehdä kenestäkään onneton. Eikä se tee lapsillekaan hyvää, apeille, anopeille, nähdä että oma lapsi voi huonosti.
Niin monta kertaa kun olen kuullut että eroaisin heti jos vaan pystyisin, itsekin sanonut joskus. Mutta se on väärä peruste olla naimisissa, siinä samalla kun lausuu sen lauseen, tavallaan pesee itseään vastuusta. Se on sama kuin sanoisi että mä en viitsi yrittää, olen täällä vaan siksi kun on pakko.
Pieni kevennys tähän:
"Avioliitto on suhde jossa toinen on aina oikeassa ja toinen on aviomies..."
arvata toisen osapuolen sopivuus yhteiselämään. Me ihmiset osaamme niin kovin hyvin peitellä kaikenlaisia huonoja puoliamme. Emme nykyisin enää seurustele kovinkaan pitkään nähdäksemme ja osataksemme toisen osapuolen luonteen. Myös elämän muutokset tulevat niin nopeasti meidän elämäämme ihan ulkopuolisina, että nekin hankaloittavat yhteiselämän kestävyyttä ja tasapainoa.
Siksi itse olen päätynyt ihan reilusti sinkkuelämään.
En jaksa kokeilla yhtä sun toista elämän sulostuttajaa elämääni. Kukaan ei jaksa kanssani olla pitkää seurusteluaikaa, avoliitto joskus ehkä sopisi parhaiten toista sitomatta
hyvä ole. Jos mies koko ajan katselee muita, miksi nainen jäisi siihen kiusaantumaan.
Paljon helpompaa olla yksin!
Kun on asunut jonkin aikaa yksin, silloin vasta tajuaa, mitä hyviä puolia siinä on!
ajan jälkeen vasta huomaa ettei olekaan oikein tyytyväinen oloonsa toisen kanssa ja sitten alkaa havittelemaan uutta suhdetta, ja saa melkoisen paljon vaikeuksia eteensä.
Silloin vasta todella joutuu huomaamaa kuinka hullu ihminen yleensäkin on avioliittoon pyrkiessään.
Kaikki on niin hemmetin ihanaa siinä alussa ja monesti aikakin pitkään, mutta kun tämä ihmisen elämä on aina vain sitä samaa parheen perustamista ja elannon hankkimista ja kaiken lisäksi se suuruuden hulluus saada kaikkea.
Sitten töksähtää kaikki tyyni, kun ihminen itse ei osaa kasvaa tämän kaiken hullunmyllyn mukana miettien, että näinhän tämä elämä menee, ja minun on mentävä siinä mukana ja osattava muuttua aina tilanteen mukaan, ja silti pidettävä huolta myös meidän tärkeästä suhteestamme.
Tämä tärkeä suhde on muistettava koko aika ja sekin vaatii ponnisteluja ihan samoin kuin koko talouden ylläpito.
Mutta, kun me jatkuvasti uskomme ja luulemme, että meillä vain on näin jatkuvasti ja jatkuvasti yhteistä asiaamme pönkitettävä ja pönkitettävä, ja sitten väsymme ja lyömme hanskat tiskiin ajattelematta, että samaa se on kaikilla, koska kaikki olemme loppujen lopuksi vain ihmisiä puutteinemme.
On paljon ihmisiä, jotka osaavat hoitaa suhteensa ihan loppuun asti.
Miksi emme mieti heitä, että niinkin voi olla. Ei siis mahdottomuus ole kestäminen ja avioelämän taito.
Se on kait vain fiksuudesta kiinni sekin.
Toisaalta ennen oltiin fiksumpia ja eteenpäin miettiväisempiä, kun ei heti suin päin hypitty sylistä syliin
vaan tutustuttiin toiseen osapuoleen pidemmällä ajalla.
Kihlausaika oli aikoinaan ihan tärkeä tapa, koska sillon ei tullut mieleenkään, että aina vain hamuillaan naapurin vihreämpää ruohoa.
sanotaan viestissä "Kun jo on avioliitossa".
Harvinaisen fiksu viesti analyyseineen avioliiton vaiheista ja ihmisen kehittymisen tarpeestä elämän mennessä eteenpäin.
Lukekaahan muutkin!
Sä nyt puhut ihan kaupinkilaisnäkemyksestä. Tosiasia on, että akka on puolet talosta. Vanha Tyrnäväläinen kansan viisaus "Akka lähti, meni miljoona". Siinä ei sielusta puhuta kun elinkeino menee akan mukana.
Mä otan asiat realistisesti. Mulla oma omaisuus, eukolla omansa ja jotain omistetaan kimpassa. Katos, raha on se, mistä riidellään aina loppupeleissä. Siinä kun sielut ja kaikki muu on toissijaisia asioita. Kun on asiat hyvin, ne on hyvin. Eukko nyt on melkein kaikilla ukoilla. Jostain syystä, kaikilla eukoilla ei ole ukkoa, mieti sitä.
Niin siis. Avioliitto, avoliitto jne. Ne on vain byrogratian takia. Ihmiset joko pärjää kimpoassa, tai ei. Jotkut on aviksessa, jotkut styylailee, onhan niitä vaihtoehtoja. Nykyihmisellä etenkin kaupungeissa se ongelma, että ollaan niin vitun individualisteja. Parisuhde kun vaatii kaikenlaisia kompromisseja, kummaltakin. Ja se on se ongelma. Kun pitääkin ottaa huomioon joku muu kuin ittensäkin. Se ei enää onnistu nykyään kaikilla. Sinkkuja muuten enemmistö kansasta. Sellainen viishenkinen ydinperhe on oikeasti ihan harvinaisuus. Noh, lestatiolaiset on sitten asia erikseen.
Nooh. Sun kirjoituksesta tietenkin vois nähdä, että yksinäinen vanhapiikahan siellä tilittää. Ja niin voikin ajatella. Miks helevetissä sä ton tilityksen oikein kirjoitit?
Teitä vanhojapiikoja on maa pullollaan. Te ette lopu ikinä. Meitä vanhoja ukkomiehiä on muuten kans aika paljon. Me loputaan, sitten kun met on haudattu kaikki. Jäljelle jää lesket, ja edelleen te vanhatpiiat, jotka ette ikinä edes saaneet miestä :DDDDDDDDDDDDDDD
http://www.youtube.com/watch?v=c5_SgAbQ7QA
=DW=
luulo ei ole tiedon väärtti sanotaan, ja nyt se näkyy
Tieto on, että sinkku maksaa elämisestään 20 000 ekeä vuodessa. Pariskunnankuluty ovat 25 000 vuodessa, suurin ero tulee ruokakuluissa. Lestatiolainen isä, jolla muija ja viistoista lasta, tienaa muutaman tonnin kuukaudessa, HALOOO Silläkö se "yksinhuoltaja" elättää kuustoista ihmistä ihan itse??? Vittu sen tulot ei riitä edes ittensä elättämiseen.
Kaikki muut, siis sinkutkin, maksaa työllään eläkeläisten ja lapsiperheiden elättämisen. Eläkeläisissä raha menee ihan hukkaan, ne kun ei tuota mitään enää ikinä, ainoastaan painolastia. Kakarat ehkä joskus viitsivät tehdä töitäkin, ne kai vähän on maksamassa jotain eläkettä meille vanhemmille.-
Mikä vitun aivoidiotismi teitä vaivaa? Eikö se ole selkeä asia, että eläminen maksaa tiytyn verran. Ja että yksin maksaa kaiken, se on aina kalliinpaa kuin että olisi kaksi tai useampi maksaja. Helevetti, parasta ois perustaa haaremi, jossa ois kymmenen päivärahoilla olevaa kotirouvaa. Vitti siis tonnia tulisi puhtaana käteen oka kuukausi, eikä sen lespojengin syöttäminen kaurapuurolla maksais kuin muutaman satasen. Ja kun jokaiselle tekis lapsen, tulis soskusta ja kelasta jne rahaa aivan mahdottomasti.
Vois meinaan sen tehtyä lopettaa työntekemisen ja alkaa matkusteleen ja katteleen myolimata.
=DW=
suomalaisesta siasta. Suuret sanat, pienet teot.
Ja mitähän asiallinen ja analyyttinen kommenttisi osoitti sitten sinusta? Vanhanpiikuudenko?
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
=DW=
Avioliittoa voi verrata yritystoimintaan. Yrittäjä huolehtii yrityksestään koko sielullaan ja sydämellään.
Avioliitossakin pitäisi seistä rinnakkain, katsoa samaan suuntaan, tähdätä yhteiseen päämäärään.
Joskus näin on. Toisinaan ei. Paljon riippuu halusta ja tahdosta. Tahdotko rakastaa? Tahdotko vapaaehtoisesti, ilman pakkoa kulkea puolisosi rinnalla myös ne kivikkoiset polut. Avioliiton toimivana pitäminen vaatii työtä. Usein se on mieluisaa. Mutta... se vaatii molemmilta. Sama pätee avoliittoon. Ja ihan seurustelusuhteeseenkin.
Sitten ovat ne tilanteet, joissa toinen heittäytyy helppouden ansaan. Kun puoliso on varmistettu, rengastettu, ei tästä tarvitsekaan enää välittää. Kivat kuherteluhetket näivettyvät ainaiseen päänsärkyyn. Vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa harrastuksissa, pubissa... Tai narsisti paljastaa oikean luontonsa. Näissä ei, näkemän ja kokeman mukaan, ole kauheasti tehtävissä. Yksin ei kukaan pysty liittoa koossa pitämään.
Rakkaus on vapaaehtoista. Rakkaus tuo mukanaan vastuuta. Rakkaus ei ole ikuista, ellei se sisällä ajatusta siitä, että haluan rakastaa puolisoani.
Avioliitto on turvaton olotila naiselle ja myös miehelle silloin, kun huomaa jääneensä liitossaan yksin. Sillä sen suurempaa yksinäisyyttä ei ole, kuin olla yksin parisuhteessa! Taloudellisesta tyhjiöstä voi vielä selvitä, mutta henkinen tyhjiö parisuhteessa voi nujertaa alleen, lamauttaa, sairastuttaa.
Mahdollisuudet onnistua ovat fifty-fifty. Uusi alku voi pelottaa, mutta jos ei uskalla ottaa toista ihmistä vastaan, ei voi hyvää ihmissuhdetta rakentaakaan.
Onnellisesti avioliitossa jo vuosia! Ei kaikki ole mennyt pieleen! Ennen uskoontuloani etsin rakkautta maailmasta ja sitä ei kukaan osannut antaa kun sydämeni tyhjä paikka kuului Jumalalle. Ennen uskoontuloa olin rauhaton ja etsin rakkautta. Sitten aloin pyytelemään Jumalalta että anna minulle pikkuisen uskovainen mies vaikka tiesin etten täysin uskovalle kelpaisikaan.Löysin miehen ja vihinnän jälkeen muutaman vuoden päästä tulimme uskoon yhtäaikaa. Jumala täytti toiveeni ja nyt olemme useita vuosia olleet uskossa ja yhdessä ja niinkuin henkisesti kasvaneet yhteen.
Ei kannata olla epätoivoinen. Jumala kuulee rukoukset.
on suurin!
Islamin uskoisten miesten tarve alistaa naiset alaisikseen kuvottaa.
ja vaativat naisia hyväksymään omat alistetut asemansa.
Mies on sika! - Siis yksikössä. - Suurin osa miehistä on normaaleja kunnon ihmisiä, vastuunsa tuntevia, elämäniloisia, kivoja tyyppejä, yksilöitä.
Mutta muutama mätämuna on silti joukossa. Hyvä, että otetaan kiinni, sillä mädällä on taipumus levitä viereisiin yksilöihin, ellei niitä poisteta joukosta.
IL:n uutinen:
Helsingin rikospoliisin seksuaalirikosten tutkintaan erikoistunut ryhmä epäilee noin 50-vuotiasta miestä useista lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä ja seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorilta vuosina 2005-2010.
Poliisin mukaan epäiltyjä uhreja on 14. Nuorin heistä oli epäiltynä tekoaikana 14-vuotias.
- Tytöt ovat eri puolilta Suomea, vahvistaa rikoskomisario Ritva Elomaa Helsingin rikospoliisin väkivaltarikosyksiköstä.
Alastonkuvia
Poliisin mukaan mies on kuulusteluissa kertonut kaiken vapaa-aikansa menneen siihen, kun hän on hakenut kontakteja nuoriin tyttöihin netin eri keskustelufoorumeilta.
- Näitä yrityksiä on ollut aivan valtavasti. Hänen kohteenaan ovat olleet alle 18-vuotiaat tytöt, Elomaa sanoo.
sitä, että lesbot lisääntyvät?
Seksuaalisen väärinkäytön uhri tulee niin täyteen vihaa miestä ja kyrpää kohtaan,
ettei ikinä halua sellaisen kanssa olla missään tekemisissä.
Niin arvelen ja uskonkin.
se ihan noinkaan mene, vaikka joskus on tullut maistettua mätää omppua, se ei tarkoita että kaikki omenat ovat mätiä :))
Lapsiköyhyys on lähes kolminkertaistunut 1990-luvun lamasta.
Kelan erikoistutkijan Mikko Niemelän mukaan sadat tuhannet suomalaislapset elävät köyhyydessä. Köyhyys koettelee erityisesti yksinhuoltajaperheitä.
- Kehitys alkoi vuodesta 1995 lähtien. Sekä köyhyys että tuloerot nousivat voimakkaasti (Paavo) Lipposen molempien hallitusten aikana. Nyt ne ovat hivenen tasaantuneet, mutta lapsiköyhyys ja tuloserot ovat meillä 1970-luvun tasolla.
Tilanteen korjaamiseksi pitäisi nostaa reilusti esimerkiksi minimi äitiyspäivärahoja ja työmarkkinatukea.
Lapsiperheiden etuuksia leikattiin rajusti 1990-luvulla, eikä noita leikkauksia ole vieläkään paikattu kokonaan.
- Jokaisella lapsella pitäisi olla suhteellisen tasavertaiset mahdollisuudet. Lapsiköyhyys on heikentämässä tätä. Ei kukaan meistä voi valita vanhempiaan.
Näin Marseljeesin alkutahdein, sanat vain nykyaikaistettuina!
http://www.youtube.com/watch?v=2BxNcaAQq-g