Miten ihmeessä itselleen voi omaksua sellaisen ajatusmaailman, jossa ruoka on pelkkää ravintoa, eikä mitään tunne-elämyksiin liittyvää? Syön siis kämppistenikin ruoat ahmimishimossa ja ylipaino vain kasvaa. Bulimista ja BEDistä taustaa on jo monen vuoden ajalta, mutta terapia ei ole auttanut. Tärkeintä minulle olisi oppia syömään elääkseeni, eikä toisin päin.
Onko kellään täällä ajatusmaailmaan pinttyneenä se, että ruoka on pelkkää energiaa ja syödään vain kun on nälkä/pakko?
Onko kellään täällä ajatusmaailmaan pinttyneenä se, että ruoka on pelkkää energiaa ja syödään vain kun on nälkä/pakko?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten pystyy erittelemään ne tunteet, jotka iskevät syömishimon kanssa samaan aikaan tai ennen sitä? Ja miten sitten niitä pitäisi käsitellä? Olisiko esimerkiksi mietteittensä alas kirjoittaminen ja niitten pohtiminen sitten sitä tunteiden käsittelyä? Entä jos vielä tuon käsittelynkin jälkeen tekee mieli syödä??
täältä, näiltä palstoilta on vaikeaa löytää ihmisiä, joille ruoka ei olisi TUNNETASOLLA ongelma, vaikka esim. anorektikot syövätkin usein vain silloin kun on aivan pakko. Se on silti eri asia kuin vaikkapa ihmisellä, joka aidosti unohtaa syödä tarpeeksi/ei tiedä miten pitäisi syödä terveellisesti.
Varmasti jokaiselle syömisen kanssa kamppailevalle tekee hyvää itsetutkiskelu ja tuo ylös kirjaaminen, jos se on itselle kätevin tapa käsitellä asiaa. Lisäksi, kun himo iskee, kannattaa pinnistellä vastaan ja odotella, menisikö se tarve ohi. Kiinnitä huomiota siihen, mikä himon johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen/yleensä ahmimiseen herättää? Oletko pitkiä aikoja syömättä ja nukut huonosti, sitten ryntäät kauppaan ostamaan mitä tahansa, jotta saat itsesi pirteäksi tai hyvälle mielelle? Vai herääkö syöpöttelyhimo kaupan karkkihyllyllä, nähdessäsi tuotteen, josta pidät vaikka olisit syönyt hyvin? Mikä mieliruuissa/mässyissä on sinusta kaikkein kiehtovin piirre? Maku, tuoksu, syömistä seuraava kylläisyyden tunne, syömistilanne sinällään (stressin helpottamiseksi, mielialan kohentamiseksi, palkinnoksi)? Tässä muutamia asioita, joita voisi pohtia, lisää keksit varmasti näiden pohjalta itse:) Toivottavasti tästä oli edes jotakin hyötyä.
myös armoa: jokainen syömisten kanssa tavalla tai toisella kamppaileva repsahtaa joskus vanhoihin tottumuksiin, parantuminen epäterveistä ajattelutavoista ei tapahdu päivissä, eikä välttämättä edes vuosien saatossa täysin. Kannattaa myös muistaa, että nämä "repsahdukset" ovat harvoin toteutuessaan täysin normaaleja asioita.
http://web4health.info/fi/answers/ed-psy-versus-normal.htm