Kepun kriisit

Olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta toisaalta
mielestäni muillakaan puolueille ei kovin
häävisti mene uskottavuuden suhteen: demarit
eivät tiedä, keitä ovat ja muu vasemmisto elää
eilistä päivää. Kokoomuslaiset ovat jatkuvasti
tukkanuottasilla keskenään ja lisäksi he ovat
uusiutumiseen kykenemättömiä ja he ovat
puolueista selkeimmin omien kannattajiensa
talutusnuorassa -taannoinen "väliaikaisen"
oikeusministerin, Jussi Järventauksen, nimitys
oli selkeä esimerkki tästä. Ruotsalaiset ovat
marginaalinen tukipuolue ja ovat sitä vielä
enemmän tulevaisuudessa. Vihreät tekevät enemmän
yhden päivän politiikkaa ja luottavat mieluummin
eleisiin kuin tekoihin (pitääkö sitä aina
kokouksissa kameroiden edessä
mielenosoiteuksellisesti sukkaa kutoa tai vauvaa
imettää) ja lisäksi heidän ideologinen kriisinsä
peljastuu siinä, että mielipiteet vaihtelevat
kovin paljon sen mukaan kuka niitä esittää.
Soininvaara esiintyy jatkuvasti taskulaskinukkona
ja muilla vihreillä ei näemmä ole paljonkaan
sanottavaa, paitsi silloin kun jossakin hakataan
metsää. Vihreät ovat vieläkin joukko ihmisiä
eivätkä puolue. Kristilliset ovat
patavanhoillinen (vaikka nimeään uskalsivatkin
vaihtaa) RKP:n kaltainen marginaalinen tukipuolue
ja varsinkin he ovat uusiutumiseen
kykenemättömiä. Kristilliset onnistuvat kerta
kerran jälkeen tekemään näytelmän omista
ohtajavalinnoistaan mikä sekään ei herätä
luottamusta puolueen kykyihin tehdä politiikkaa.
Ketäs jää jäljelle: ai, niin, se TV:nkin
vaalilähetyksistä tuttu rymittymät "muut", joten
ei heistäkään sen enempää.