"Testamenttini Suomen kansalle. Tämä on testamentti, jota en koskaan uskonut joutuvani kirjoittamaan. Minut on kohdannut syvä suru. Sydämeni on murtunut, enkä tuskani määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmaani mureni syksyllä 2010, kun sain suureksi järkytyksekseni kuulla rikkoneeni lakia. Elämäni pahin painajainen oli alkanut.
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elämääni koskevista asioista kieroilemalla ja toisten rahoilla, ja niin teen myös nytkin. Huippupolitiikkona minun olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen saamani lahjukset johtavan valtakunnanoikeuteen. Nyt saan tästä valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritän kapinoida vastaan, en voi tapahtunutta muuttaa.
Uskon, että Sukari ja Merisalo tahtoivat näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta haluan pyytää virhettäni anteeksi Suomen kansalta ja yh-äideiltä. Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille vaaliraha- tukijoilleni vuosien varrelta. Te olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan. Nyt jos koskaan tuki on tarpeen. Valitettavasti omatkin hylkäsivät minut heti källin paljastuttua - jopa kelmikin.
Kepu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana lompakkooni ensimmäisen lahjukseniupotin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja spermaa saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen eduskuntatalon mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa.
Vihdissä vuonna 2010...
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elämääni koskevista asioista kieroilemalla ja toisten rahoilla, ja niin teen myös nytkin. Huippupolitiikkona minun olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen saamani lahjukset johtavan valtakunnanoikeuteen. Nyt saan tästä valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritän kapinoida vastaan, en voi tapahtunutta muuttaa.
Uskon, että Sukari ja Merisalo tahtoivat näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta haluan pyytää virhettäni anteeksi Suomen kansalta ja yh-äideiltä. Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille vaaliraha- tukijoilleni vuosien varrelta. Te olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan. Nyt jos koskaan tuki on tarpeen. Valitettavasti omatkin hylkäsivät minut heti källin paljastuttua - jopa kelmikin.
Kepu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana lompakkooni ensimmäisen lahjukseniupotin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja spermaa saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen eduskuntatalon mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa.
Vihdissä vuonna 2010...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi poika parkaa voi voi. Ylpeys käy Matin edellä.
Käyn suon laitaa, minä ilman paitaa ei estä kukaan kun minä matkaa teen
Eikös tuo testikkeli olut jonkun toisen suurkepulin vaikkaan ma.