Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat melko onnettomia. Vanhemmat loivat kotiin sekavan, pelottavan ja turvattoman ilmapiirin, enkä kehdannut ystävystyä "normaalien" ihmisten kanssa. Ystäväpiiriini kuuluikin lähinnä jonkinlaisista persoonallisuushäiriöistä tai vastaavista kärsiviä ihmisiä.
Ulkoisin puolin kaikki näytti hyvältä. Menestyin opinnoissa ja sain urankin hienosti käyntiin. Järjestin kivoja juhlia ja rakensin kauniin kodin. Oikeasti olin onneton. Ainoastaan alkoholi sai minut hetkeksi onnelliseksi. Omissa häissä, matkoilla, illanistujaisissa ja kaikissa tilaisuuksissa odotin vain saavani alkoholia, koska se oli ainoa lohtuni.
Nyt olen irtaantunut vanhoista ystävistä, vanhempien vaikutuspiiristä, hullusta puolisosta ja muusta huonosta seurasta. Ensimmäistä kertaa elämässä kohtaan ihmisiä ilman että tarvitsen alkoholin tuottamaa mielihyvää. Tiesin aina, että tämä aika koittaa. Lapsena ei kotoa voi lähteä, nuorena ei ymmärrä kaikkien ihmisten motiivia ja lopulta voi olla sosiaalisesti ja taloudellisesti loukussa. Odotin, että pääsen pois ja vihdoin kolmekymppisenä olin vapaa.
Mutta ilman alkoholia en olisi kestännyt niitä reilua kymmentä vuotta, kun rakensin itselleni tulevaisuuden: kouluttauduin unelma-ammattiini ja saavutin taloudellisen ja sosiaalisen itsenäisyyden.
On todella hyvä, että johonkin voi turvautua vaikeina aikoina. Minulla se oli alkoholi. Vanha ystävä odottaa uskollisesti keittiön kaapissa, jos elämä kolhii. Tosin kaikki on nyt niin hyvin, että tämäkin hyvä ystävä voi kuulua lopullisesti menneisyyteeni.
Ulkoisin puolin kaikki näytti hyvältä. Menestyin opinnoissa ja sain urankin hienosti käyntiin. Järjestin kivoja juhlia ja rakensin kauniin kodin. Oikeasti olin onneton. Ainoastaan alkoholi sai minut hetkeksi onnelliseksi. Omissa häissä, matkoilla, illanistujaisissa ja kaikissa tilaisuuksissa odotin vain saavani alkoholia, koska se oli ainoa lohtuni.
Nyt olen irtaantunut vanhoista ystävistä, vanhempien vaikutuspiiristä, hullusta puolisosta ja muusta huonosta seurasta. Ensimmäistä kertaa elämässä kohtaan ihmisiä ilman että tarvitsen alkoholin tuottamaa mielihyvää. Tiesin aina, että tämä aika koittaa. Lapsena ei kotoa voi lähteä, nuorena ei ymmärrä kaikkien ihmisten motiivia ja lopulta voi olla sosiaalisesti ja taloudellisesti loukussa. Odotin, että pääsen pois ja vihdoin kolmekymppisenä olin vapaa.
Mutta ilman alkoholia en olisi kestännyt niitä reilua kymmentä vuotta, kun rakensin itselleni tulevaisuuden: kouluttauduin unelma-ammattiini ja saavutin taloudellisen ja sosiaalisen itsenäisyyden.
On todella hyvä, että johonkin voi turvautua vaikeina aikoina. Minulla se oli alkoholi. Vanha ystävä odottaa uskollisesti keittiön kaapissa, jos elämä kolhii. Tosin kaikki on nyt niin hyvin, että tämäkin hyvä ystävä voi kuulua lopullisesti menneisyyteeni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näet kaikissa muissa pahaa, mutta itse olet ollut moitteeton. Olisiko pohdinnan paikka ?
En näe kenessäkään pahaa. Kaikilla on syy käytökseensä: lapsuuden traumat, aivojen vajaatoiminta, yhteisön kasvatus tai vastaavat. En ole moitteeton. Olenhan laittanut alkoholin monien ihmisten edelle. Mutta se oli osa selviytymistä. Kaikki vain puhuvat pahaa alkoholista, joten halusin vain lausua muutaman ylistävän sanan siitä. Alkoholi ei ole mielestäni paha asia.
Kohtuukäytössä ei ole mitään pahaa, mutta alkoholisti ei kohtuukäyttöön pysty. Sinä et kärsi alkoholismista.