Heräsin siis krapulassa jostaan vitun ahvenen tai muun fisuntieltä kipakkapakaraisen YH:n luota. Tai siis sen piti olla YH mutta niin vaan ulko-ovi rapsahteli aamuyhdeksältä ja eukko ryntäsi pukemaan päälleen sen mitä kipeiltä paikoiltaan kykeni. "Voi arse", ajattelin. "Joutuuko tässä vielä jonkun työttömän sekakäyttäjäpummin hakkaamaan ennen kotiinlähtöä??" Vedin nopeasti housut jalkaan ja jätin Bossin kauluspaidan napit auki jotta leveä rintani säikäyttäisi aviomiehen takaisin koloonsa. Ihme kyllä mitään kummallista meteliä ei tullut vaan kuulin muijan alkavan kahvinkeittoon!! No, minä en kyllä jäisi mitään costarican paskaa juomaan, nopea silmäily ympärille, panssarikaulaketju ja rannekorut taskuun ettei työttömät saa mitään ryöstöajatuksia ja ulko-ovelle!! Samassa keittiöstä kuului epäilyttävän huonolla suomenkielellä; "ottaako valkosipula pitsaan"?? Mitä helvettiä!!? Olinko jossakin kebabravintolan takahuoneessa?? Niitähän on täällä rahvaan asuinalueella joka perkeleen talossa! Ei sentään, keittiössä istui taukoa pitämässä KOLME karvaselkää joista kaksi hiveli omistajan elkein yöllisen naaraani rintoja!! Nyt äkkiä ulos täältä lipeäkylpyyn!!! Ilmeisesti olin onnistunut pokaamaan turkkilaisten taukoviihdyttäjän voi tippurin kuppa soikoon! Juoksin ulos ja etsin hissiä mutta eihän näissä neuvostotyylin parakeissa sellaista ollut!! Alakerroksessa ei myöskään ollut pikkoloa joten jouduin avaamaan iPhonen taksin tilaamista varten! Avatessani muistin yöllä uittaneeni sitä YH:ssa joten eihän se tietenkään toiminut! Nyt olin kusessa, keskellä Lehtomäen Ghettoa kalliissa vaatteissa ilman käsiaseita ilman mahdollisuutta kutsua apua. Tiesin kokemuksesta ettei poliisikaan liiku näissä Kouvolan kaupunginosissa milellään joten pelko hiipi takaraivoon reservinupseerikoulutuksesta huolimatta. Pihalla hiekkalaatikolla touhusi vihamielisen näköinen heimo tummahipiäisiä lapsisotilaita joita selvästi kiinnosti valkoinen suojaton veronmaksaja. Päätin välittää vähät käsintehdyistä mokkakengistäni ja juoksin suoraan ohi hiekkalaatikon tietäen etten koskaan pärjäisi tasankoja juoksemaan luoduille afrikkalisille aina metsään saakka. Rämmin mäyräkoiralaatikoiden ja pöhköpöntöjen roskaamaa metsikköä niin kauas kun jaksoin ja maastouduin avoviemäriojaan joita kuvittelin olleen lähinnä keskiajalla. Oli tuumaustauon paikka.
Vietin pitkän päivän ja illan ojassa. Itkin hieman kun paikallisen heimon jäljittäjät kulkivat aivan vierestäni mutta menin sukelluksiin ja hengitin seteleistä käärityn rullan läpi toivoen niiden pitävän vettä muutaman minuutin. Onneksi viisisatasia oli sen verran paksulti että kikka toimi ja pelastuin. Hetkeksi. Täältä oli vielä päästävä pois. Odotin yötä ja yritin viittilöidä poliisihelikopterille joka todennäköisesti etsi minua muttei uskaltanut laskeutua tarpeeksi alas Lehtomäkeläisen RPG ilmatorjuntaohjusten pelossa. Täältä olisi päästävä itse pois, kukaan ei voinut auttaa. Uin poisto-ojaa pitkin palavien autojen valossa kohti Ravikylää väistellen huumeruiskuja. Kilometrin päässä uskaltauduin nousemaan ylös ja mietin nopeinta tietä turvaan Mielkkaan. Kuntopolku oli yöaikaan poissuljettu vaihtoehto, siellä narkkarit ajelee varastetuilla autoillaan. Oli toivottava että Ravikylässä saisi lahjottua jonkun puolirehellisen paikallisen kuljettamaan minut keskustan läpi takaisin sivistykseen. Onnekseni näin KATUVALOJA edessäni ja tiesin etten voinut olla kaukana. Nousin tielle ja toivoin pelastusta. Rukouksiini vastattiin ja poliisin PASI ajoneuvo kaartoi mutkan takaa!! Ihanaa, heittäydyin polvilleni tielle nostaen kädet ilmaan. PASI pysähtyi välitömästi ja valonheittäjät suuntautuivat minuun. Karhuryhmä sukelsi ajoneuvosta ja lähestyi varovasti. Tajusin että ojassa uiminen oli värjännyt naamani ja vaikutin työttömältä!! Nehän voi ampua minut!! Huusin heti latinaksi korkeakouluni tervehdyksen ja poliisit epäröivät. Huusin perään vuosituloni ja ruotsinkielisen sukunimeni jolloin aseet laskivat ja rohkein viranomainen nosti hiukan kypäräänsä kilven takana. "Oletko sinä kunnossa" hän huusi. Ystävällisyys ja tilanteen raukeaminen sai minut murtumaan täysin. Itkin kuin pikkutyttö ja nyyhkytin että en tosiaan ole. Olin vankina terroristijärjestön bordellissa josta sain vaivoin taisteltua itseni ulos, sain soperrettua kyynelten välistä. He veivät minut KOKS:iin tarkastettavaksi jossa sain antibiootit varmuudeksi kaikkeen mahdolliseen ja määräyksen uusiin kokeisiin puolen vuoden kuluttua! Bossin paidan, mokkakengät ja rahakäärön jouduin polttamaan hajun vuoksi joka oli tietysti pieni hinta hengen säilymisestä. Kotona laskin poreammeeseeni veden sekaan etikkaa, muurahaishappoa spriitä desinfioimaan hyväksikäytön tahrat pois kropastani. Sieluni jäi silti tahratuksi.
Sain puolen vuoden sairasloman jonka aion viettää visusti akselilla Mielakka-Manski-Mielakka. Italiasta tuotettu marmoritakka lämmittää ulkoa ja lasillinen Laphroaig Quarter Caskia sisältä.
Vietin pitkän päivän ja illan ojassa. Itkin hieman kun paikallisen heimon jäljittäjät kulkivat aivan vierestäni mutta menin sukelluksiin ja hengitin seteleistä käärityn rullan läpi toivoen niiden pitävän vettä muutaman minuutin. Onneksi viisisatasia oli sen verran paksulti että kikka toimi ja pelastuin. Hetkeksi. Täältä oli vielä päästävä pois. Odotin yötä ja yritin viittilöidä poliisihelikopterille joka todennäköisesti etsi minua muttei uskaltanut laskeutua tarpeeksi alas Lehtomäkeläisen RPG ilmatorjuntaohjusten pelossa. Täältä olisi päästävä itse pois, kukaan ei voinut auttaa. Uin poisto-ojaa pitkin palavien autojen valossa kohti Ravikylää väistellen huumeruiskuja. Kilometrin päässä uskaltauduin nousemaan ylös ja mietin nopeinta tietä turvaan Mielkkaan. Kuntopolku oli yöaikaan poissuljettu vaihtoehto, siellä narkkarit ajelee varastetuilla autoillaan. Oli toivottava että Ravikylässä saisi lahjottua jonkun puolirehellisen paikallisen kuljettamaan minut keskustan läpi takaisin sivistykseen. Onnekseni näin KATUVALOJA edessäni ja tiesin etten voinut olla kaukana. Nousin tielle ja toivoin pelastusta. Rukouksiini vastattiin ja poliisin PASI ajoneuvo kaartoi mutkan takaa!! Ihanaa, heittäydyin polvilleni tielle nostaen kädet ilmaan. PASI pysähtyi välitömästi ja valonheittäjät suuntautuivat minuun. Karhuryhmä sukelsi ajoneuvosta ja lähestyi varovasti. Tajusin että ojassa uiminen oli värjännyt naamani ja vaikutin työttömältä!! Nehän voi ampua minut!! Huusin heti latinaksi korkeakouluni tervehdyksen ja poliisit epäröivät. Huusin perään vuosituloni ja ruotsinkielisen sukunimeni jolloin aseet laskivat ja rohkein viranomainen nosti hiukan kypäräänsä kilven takana. "Oletko sinä kunnossa" hän huusi. Ystävällisyys ja tilanteen raukeaminen sai minut murtumaan täysin. Itkin kuin pikkutyttö ja nyyhkytin että en tosiaan ole. Olin vankina terroristijärjestön bordellissa josta sain vaivoin taisteltua itseni ulos, sain soperrettua kyynelten välistä. He veivät minut KOKS:iin tarkastettavaksi jossa sain antibiootit varmuudeksi kaikkeen mahdolliseen ja määräyksen uusiin kokeisiin puolen vuoden kuluttua! Bossin paidan, mokkakengät ja rahakäärön jouduin polttamaan hajun vuoksi joka oli tietysti pieni hinta hengen säilymisestä. Kotona laskin poreammeeseeni veden sekaan etikkaa, muurahaishappoa spriitä desinfioimaan hyväksikäytön tahrat pois kropastani. Sieluni jäi silti tahratuksi.
Sain puolen vuoden sairasloman jonka aion viettää visusti akselilla Mielakka-Manski-Mielakka. Italiasta tuotettu marmoritakka lämmittää ulkoa ja lasillinen Laphroaig Quarter Caskia sisältä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
upea kirjotus...selvää kirjailijan vikaa.ihan eläydyin tarinaan.kiitos.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8150186
muokattu ;)