Olen kaksi kertaa oikeasti ollut rakastunut elämäni aikana, olen 24 vuotias mies.
Ensimmäisen kerran kun olin 18 vuotta, mimmi oli minua vuoden nuorempi.
Jokainen rakastuminen on ollut kuin kokisi saman mutta, uudella ja erikoisella tavalla kuitenkin.
No tämä ensimmäinen, sanotaa vaikka häntä P:ksi, no meillä oli mitä varmasti kaikilla pareilla on eli ns. omia juttuja, kuten minulla ja P:llä. Saatettiin joskus vain keskustella aamuyöhön asti, samalla vaan pidellä toisiamme. Meillä oli omat hassut kutsumanimet toisillemme yms.
Suhde kesti n. vuoden!
Vuosi erosta tapasin toisen, sanotaan vaikka K:ksi häntä.
No suhde oli alusta lähtien täysin erinlainen, kiihkeempi kun muutettiin samantien yhteen ja niin edelleen. Myöskin ikuistin hänen nimensäkin kroppaani.
Olin itsekin toisenlaisempi kuin P:n kanssa, osasin myös olla vaikeakin.
Minulla ja K:llaki oli omia juttuja, olimme hyvin alusta lähtien toisissamme kiinni. Joskus kirjoitin hänelle rakkausrunon ja sujautin hänen laukkuun ennenkuin lähti töihin, meillä oli enemmän noita "omia" juttuja K:n kanssa kuin P:n, tosin suhteet oli erilaisempia että ei mikään ihme.
Suhde kesti. 2 vuotta
Kaipaa noita asioita, kaipaan sitä sitä tunnetta kun on onnellinen jonkun kanssa kenen puolesta tekisi mitä tahansa. Olen kaksi vuotta ollut sinkkuna, tuntuu etten löydä enää sitä tunnetta koskaan. Haluaisin mutta, viimeiset pari vuotta ollut hyvin synkkää siltä osin, aina kun ole tavannut jonkun niin nainen on halunnut ns. kevyen suhteen eli ollaan mutta, ei kuitenkaa olla yhdessä! Yhdenillat jutut ei oikein kiinnosta, olen niistä saanut tarpeeksi jo. Kun tapaan jonkun potentiaalisen niin en ole heti hyppäämässä sänkyyn, vaan odotellut siihen asti että kummallakin on sitä "tunnetta" ilmassa eli ihastumista. Siltikin tulee aina että hengailu,-nussimis-seuraksi vain kelpaan, mutta ei mitään vakavaa. Minusta on tullut kyyninen mitä parisuhteisiin ja rakkauteen tulee, ehkä sen oikeastikin vain tuntee kerran tai kaksi, who knows?
Isoa kättä niille jotka jaksoi lukea tähän asti, menen nukkumaan tai no yritän ainakin nukkua. Olen senkin huomannut että nukun aina silloin paremmin kun nukun jonkun kanssa kuin yksin, sekä vanhasta tottumuksesta nukun edelleen vain yhdellä puolella sänkyä:-)
Ensimmäisen kerran kun olin 18 vuotta, mimmi oli minua vuoden nuorempi.
Jokainen rakastuminen on ollut kuin kokisi saman mutta, uudella ja erikoisella tavalla kuitenkin.
No tämä ensimmäinen, sanotaa vaikka häntä P:ksi, no meillä oli mitä varmasti kaikilla pareilla on eli ns. omia juttuja, kuten minulla ja P:llä. Saatettiin joskus vain keskustella aamuyöhön asti, samalla vaan pidellä toisiamme. Meillä oli omat hassut kutsumanimet toisillemme yms.
Suhde kesti n. vuoden!
Vuosi erosta tapasin toisen, sanotaan vaikka K:ksi häntä.
No suhde oli alusta lähtien täysin erinlainen, kiihkeempi kun muutettiin samantien yhteen ja niin edelleen. Myöskin ikuistin hänen nimensäkin kroppaani.
Olin itsekin toisenlaisempi kuin P:n kanssa, osasin myös olla vaikeakin.
Minulla ja K:llaki oli omia juttuja, olimme hyvin alusta lähtien toisissamme kiinni. Joskus kirjoitin hänelle rakkausrunon ja sujautin hänen laukkuun ennenkuin lähti töihin, meillä oli enemmän noita "omia" juttuja K:n kanssa kuin P:n, tosin suhteet oli erilaisempia että ei mikään ihme.
Suhde kesti. 2 vuotta
Kaipaa noita asioita, kaipaan sitä sitä tunnetta kun on onnellinen jonkun kanssa kenen puolesta tekisi mitä tahansa. Olen kaksi vuotta ollut sinkkuna, tuntuu etten löydä enää sitä tunnetta koskaan. Haluaisin mutta, viimeiset pari vuotta ollut hyvin synkkää siltä osin, aina kun ole tavannut jonkun niin nainen on halunnut ns. kevyen suhteen eli ollaan mutta, ei kuitenkaa olla yhdessä! Yhdenillat jutut ei oikein kiinnosta, olen niistä saanut tarpeeksi jo. Kun tapaan jonkun potentiaalisen niin en ole heti hyppäämässä sänkyyn, vaan odotellut siihen asti että kummallakin on sitä "tunnetta" ilmassa eli ihastumista. Siltikin tulee aina että hengailu,-nussimis-seuraksi vain kelpaan, mutta ei mitään vakavaa. Minusta on tullut kyyninen mitä parisuhteisiin ja rakkauteen tulee, ehkä sen oikeastikin vain tuntee kerran tai kaksi, who knows?
Isoa kättä niille jotka jaksoi lukea tähän asti, menen nukkumaan tai no yritän ainakin nukkua. Olen senkin huomannut että nukun aina silloin paremmin kun nukun jonkun kanssa kuin yksin, sekä vanhasta tottumuksesta nukun edelleen vain yhdellä puolella sänkyä:-)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.