Poliisien voimankäyttökoulutus kaipaa uudistamista. Kenttäpoliisit haluaisivat lisää voimankäytön kertauskoulutusta, mutta poliisilaitosten käytännöt ovat varsin kirjavia. Vähäinen kertauskoulutus on kuitenkin työturvallisuusriski, sillä poliisi kohtaa entistä useammin vastarintaa hälytystehtävissä.
Suomalaisten poliisien peruskoulutus on kansainvälisesti vertailuna melko pitkä, noin kaksi ja puoli vuotta. Siihen sisältyy voimankäytön koulutusta hieman laskentatavasta riippuen noin 150 tuntia. Varsinaisia kovia voimakeinoja harjoitellaan noin sata tuntia.
- Fyysisen voimankäytön tuntimäärä on 60 tuntia ja syventävissä opinnoissa vielä toistakymmentä tuntia. Virka-asekoulutukseen käytetään koko perusopetuksen aikana 30 tuntia. Tuntimäärinä eivät mitään valtavia, mutta aika hyvä taso tälläkin saavutetaan, laskeskelee voimankäytön opettaja Tomi Kataja Poliisiammattikorkeakoulusta.
Katajan mielestä voimankäytön perustaidot opitaan poliisikoululla hyvin, mutta poliisilaitosten vastuulla oleva kertaus- ja täydennyskoulutus onkin jo sitten hieman retuperällä.
- Tiedän, että on poliisilaitoksia, joissa täytetään juuri ja juuri asetuksen säätelemä minimi eli kaksi koulutuskertaa vuodessa. Sitten on laitoksia, joissa on erittäin hyvin ymmärretty jatkuvan harjoittelun ja koulutuksen merkitys. Niissä on useita kymmeniä koulutuskertoja vuodessa, Kataja paljastaa.
Voimankäytön ylläpitokoulutuksen määrä ja laatu riippuu myös yksittäisistä kenttäkouluttajista ja heidän innostuksestaan.
Poliisien voimankäytön kertauskoulutus ontuu
Voimankäytön ylläpitokoulutuksen suuri vaihtelu on työturvallisuuskysymys, sillä poliisit kohtaavat kadulla entistä useammin niin veitsiä kuin päihteiden sekakäyttäjiä. Tämän on huomannut vanhempi konstaapeli Henri Setälä, joka toimii voimankäytön kenttäkouluttajana Helsingin koirapoliisiyksikössä.
- Kyllähän päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, huumeiden käyttö ja syrjäytyminen näkyvät. Sattuu entistä vaarallisempia tilanteita, joista ei enää selvitä vanhan kansan puhutuksella.
Kenttäpoliisit kaipaavat lisää painimista
Voimankäytön kertauskoulutus painottuu nykyisin pitkälti aseenkäsittelyyn. Moni kenttäpoliisi kaipaisi kuitenkin enemmän fyysisen voimankäytön ja itsepuolustuksen harjoittelua, sillä valtaosa väkivaltatilanteista on erilaista painimista päihtyneiden kanssa. Voimankäytön opettaja Tomi Kataja Poliisiammattikorkeakoulusta on osin samoilla linjoilla kenttäväen kanssa.
- Kyllä varmasti lisää treenaamalla ainakin itseluottamusta saataisiin nostettua. Voi olla, että pitkällä aikavälillä parempi fyysisten voimakeinojen hallinta vähentää muiden voimankäyttövälineiden käyttöä, Kataja pohdiskelee.
Koirapoliisin voimankäyttökouluttaja Henri Setälä lisää, että aseenkäsittelykoulutuksen tulee kuitenkin aina olla etusijalla aseiden vakavien seurausvaikutusten vuoksi.
- Fyysisiä voimankäyttötilanteita tulee toivottavasti enemmän poliisille vastaan kuin aseen käyttöä, mutta asioita pitää tarkastella seurausten puolella. Ampuma-aseen käytössä on kyse vakavista asioista, Setälä muistuttaa.
Voimankäyttötekniikat puhuttavat poliisimiehiä
Poliisin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa valtakunnallinen fyysisen voimankäytön ja itsepuolustuksen opas kenttäkouluttajille julkaistiin vuonna 2002. Poliisin ylijohdon työryhmä tutustui laajasti eri kamppailulajeihin keräten tekniikoita, jotka parhaiten soveltuvat poliisin käyttöön. Sittemmin monet kenttäpoliisit ovat arvostelleet niitä liian monimutkaisiksi ja tehottomiksi tositilanteissa.
- Jotkut tekniikat toimii, toiset ei. Tähän vaikuttaa tekniikan käyttäjän oma harrastuneisuus ja fyysiset voimavarat sekä tilanne, missä sitä käytetään, voimankäytön kenttäkouluttaja Henri Setälä pohdiskelee.
Takavuosina poliisikouluun valittiin mielellään painijoita, voimailijoita ja muita isokokoisia urheilutaustaisia miehiä, jotka fyysisiltä ominaisuuksiltaan istuivat hyvin kovaan kenttätyöhön. Kova fysiikka on edelleen etu järjestyspoliisin tehtävissä, vaikka opiskelijavalinnoissa ei enää suosita Juha Tiaisen kaltaisia isoja moukarinheittäjiä.
- Jos oviaukkoon ilmestyy kaksi metriä lihasta, joka käskee rauhoittumaan, niin onhan sillä tällaista ennaltaehkäisevää vaikutusta. Kyllähän poliisiaines on muuttumassa ja täällä meillä leikillisesti sanotaankin, että nykyisin pitää panostaa enemmän puhuttamiskoulutukseen, Poliisiammattikorkeakoulun Tomi Kataja naureskelee.
- Koulutusmääriin nähden odotukset on aika kovat. Mielikuvat kansalaisilla rakentuvat usein viihdeteollisuuden varaan, että poliisit ovat yli-ihmisiä, jotka osaavat käyttää välineitä ihan huipputasolla, voimankäytön opettaja Tomi Kataja Poliisiammattikorkeakoulusta toteaa.
YLE Uutiset / Jan Fredriksson
Suomalaisten poliisien peruskoulutus on kansainvälisesti vertailuna melko pitkä, noin kaksi ja puoli vuotta. Siihen sisältyy voimankäytön koulutusta hieman laskentatavasta riippuen noin 150 tuntia. Varsinaisia kovia voimakeinoja harjoitellaan noin sata tuntia.
- Fyysisen voimankäytön tuntimäärä on 60 tuntia ja syventävissä opinnoissa vielä toistakymmentä tuntia. Virka-asekoulutukseen käytetään koko perusopetuksen aikana 30 tuntia. Tuntimäärinä eivät mitään valtavia, mutta aika hyvä taso tälläkin saavutetaan, laskeskelee voimankäytön opettaja Tomi Kataja Poliisiammattikorkeakoulusta.
Katajan mielestä voimankäytön perustaidot opitaan poliisikoululla hyvin, mutta poliisilaitosten vastuulla oleva kertaus- ja täydennyskoulutus onkin jo sitten hieman retuperällä.
- Tiedän, että on poliisilaitoksia, joissa täytetään juuri ja juuri asetuksen säätelemä minimi eli kaksi koulutuskertaa vuodessa. Sitten on laitoksia, joissa on erittäin hyvin ymmärretty jatkuvan harjoittelun ja koulutuksen merkitys. Niissä on useita kymmeniä koulutuskertoja vuodessa, Kataja paljastaa.
Voimankäytön ylläpitokoulutuksen määrä ja laatu riippuu myös yksittäisistä kenttäkouluttajista ja heidän innostuksestaan.
Poliisien voimankäytön kertauskoulutus ontuu
Voimankäytön ylläpitokoulutuksen suuri vaihtelu on työturvallisuuskysymys, sillä poliisit kohtaavat kadulla entistä useammin niin veitsiä kuin päihteiden sekakäyttäjiä. Tämän on huomannut vanhempi konstaapeli Henri Setälä, joka toimii voimankäytön kenttäkouluttajana Helsingin koirapoliisiyksikössä.
- Kyllähän päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, huumeiden käyttö ja syrjäytyminen näkyvät. Sattuu entistä vaarallisempia tilanteita, joista ei enää selvitä vanhan kansan puhutuksella.
Kenttäpoliisit kaipaavat lisää painimista
Voimankäytön kertauskoulutus painottuu nykyisin pitkälti aseenkäsittelyyn. Moni kenttäpoliisi kaipaisi kuitenkin enemmän fyysisen voimankäytön ja itsepuolustuksen harjoittelua, sillä valtaosa väkivaltatilanteista on erilaista painimista päihtyneiden kanssa. Voimankäytön opettaja Tomi Kataja Poliisiammattikorkeakoulusta on osin samoilla linjoilla kenttäväen kanssa.
- Kyllä varmasti lisää treenaamalla ainakin itseluottamusta saataisiin nostettua. Voi olla, että pitkällä aikavälillä parempi fyysisten voimakeinojen hallinta vähentää muiden voimankäyttövälineiden käyttöä, Kataja pohdiskelee.
Koirapoliisin voimankäyttökouluttaja Henri Setälä lisää, että aseenkäsittelykoulutuksen tulee kuitenkin aina olla etusijalla aseiden vakavien seurausvaikutusten vuoksi.
- Fyysisiä voimankäyttötilanteita tulee toivottavasti enemmän poliisille vastaan kuin aseen käyttöä, mutta asioita pitää tarkastella seurausten puolella. Ampuma-aseen käytössä on kyse vakavista asioista, Setälä muistuttaa.
Voimankäyttötekniikat puhuttavat poliisimiehiä
Poliisin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa valtakunnallinen fyysisen voimankäytön ja itsepuolustuksen opas kenttäkouluttajille julkaistiin vuonna 2002. Poliisin ylijohdon työryhmä tutustui laajasti eri kamppailulajeihin keräten tekniikoita, jotka parhaiten soveltuvat poliisin käyttöön. Sittemmin monet kenttäpoliisit ovat arvostelleet niitä liian monimutkaisiksi ja tehottomiksi tositilanteissa.
- Jotkut tekniikat toimii, toiset ei. Tähän vaikuttaa tekniikan käyttäjän oma harrastuneisuus ja fyysiset voimavarat sekä tilanne, missä sitä käytetään, voimankäytön kenttäkouluttaja Henri Setälä pohdiskelee.
Takavuosina poliisikouluun valittiin mielellään painijoita, voimailijoita ja muita isokokoisia urheilutaustaisia miehiä, jotka fyysisiltä ominaisuuksiltaan istuivat hyvin kovaan kenttätyöhön. Kova fysiikka on edelleen etu järjestyspoliisin tehtävissä, vaikka opiskelijavalinnoissa ei enää suosita Juha Tiaisen kaltaisia isoja moukarinheittäjiä.
- Jos oviaukkoon ilmestyy kaksi metriä lihasta, joka käskee rauhoittumaan, niin onhan sillä tällaista ennaltaehkäisevää vaikutusta. Kyllähän poliisiaines on muuttumassa ja täällä meillä leikillisesti sanotaankin, että nykyisin pitää panostaa enemmän puhuttamiskoulutukseen, Poliisiammattikorkeakoulun Tomi Kataja naureskelee.
- Koulutusmääriin nähden odotukset on aika kovat. Mielikuvat kansalaisilla rakentuvat usein viihdeteollisuuden varaan, että poliisit ovat yli-ihmisiä, jotka osaavat käyttää välineitä ihan huipputasolla, voimankäytön opettaja Tomi Kataja Poliisiammattikorkeakoulusta toteaa.
YLE Uutiset / Jan Fredriksson
Vastaukset 2
Vanhimmat
Poliisina minua ottaa päähän koko voimankäyttövouhotus. Jos annettaisiin asenneoppia, keskustelutaidon kehittämistä niin monelta vääntämiseltä vältyytäsiiin. Joukkoon mahtuu vieläkin liian monta pullistelijaa jotka käyttävät voimaa vallankäytön välineenä. Aika muuttaa asenteita, mutta poliisissa se mahdotonta.
Poliisina en täysin yhdy sanomaasi. Jos poliisi hallitsee kantamansa välineet ja hallitsee fyysisen voimankäytön, joutuu harvemmin turvautumaan fyysiseen voimaan. Mitä tulee keskustelutaidon kehittämiseen on se myös erittäin tärkeä, mutta lähtökohtaisesti tuo puoli on tai ei ole ihmisellä. Itse olen sitä mieltä, että koulussa annettu fyysinen voimankäyttö ainakin omalla kohdalla, oli mielestäni liian vähäistä, tosin harjoittelu mahdollisuudet iltaisin oli loistavat, jos vain halusi käydä. Kamppailulajeja usemman vuoden harrastaneena uskallan väittää, että henkilö joka ei milloinkaan ole harjoitellut, ei siihen riitä 30 tuntia tai 130 tuntia, mutta kuitenkin kentällä kaikki ovat kuitenkin pärjänneet kohtalaisesti. Ei poliisista saa tietenkään tehdä mitään taistelukonetta, sillä sitä se ei todellakaan tule olla. Henkilöt jotka ovat harrastaneet pitkään kamppailulajeja, harvemmin joutuvat tappelemaan kaduilla, mistäköhän se johtuu... Fyysisten taitojen myötä itsetunto kasvaa jonka mukana myös sosiaaliset taidot kehittyvät.
Mitä tulee voimankäytön harjoituksiin laitoksissa, yhdyn Katajaan täysin. Syitä voi olla monia, haluttomuus, väen vähyys, kouluttajan aktiivisuus jne. Esimerkkinä pienempien poliisiasemien henkilökunta kärsii harjoituksen puutteesta todennäköisesti enemmän kuin isomman. Työmäärät saattavat olla suhteessa suurempia pienmmissä paikoissa ja jo pelkästään harjoitusten suunnittelu siten, että se voidaan järjestää kaikille tasapuolisesti kolmena kertana, koska työt on hoidettava ja koulutus on kuitenkin työaikaa. Itseni kohdalla käytän vapaa-aikaani harjoitteluun, niin ampuma-aseharjoitteluun, kuin fyysisen voimankäytön harjoitteluun. En ole yli-innokas, tai muutenkaan duracell pupu, haluan vain pärjätä ja toimia mahdollisimman oikein ja turvallisesti mikäli sellainen tilanne sattuisi kohdalle. Mutta onhan vielä paljon muitakin asioita, joissa mennään edelleen jalat edellä puuhun...