Sukupolvien kuilu?

Tottakai me vanhat voidaan käydä nuortemme kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä kaikissa riennoissa ja tapahtumissa tai tavata muuten vaan. Mutta todellisuudessa on aivan huikea kehitys tapahtunut meidän n. 68- vuotisten ja 1-vuotiaitten ajanjakson aikana. Ajattelepa yksistään tuota tieto- ja tekniikkamäärää.

Kun joskus ajattelenkin omaa lapsuuttani ja lastenlasteni päivittäistä elämää, niin en voi olla joskus ihmettelemättä miten huikeaa kaikki muutos on ollut - mutta sitten on kuitenkin joitakin tosi ilahduttavia yhteisiä asioita kuten luonto, ihmiset ja rakkaus välittäminen ja huolenpito, sadut, sauna, juhlapyhät (esim joulu tai synttärit jne), museot ja kirkot ja muut klassiset nähtävyydet ym. Asioita voi kuitenkin jollain lailla ajatella ajattomaksi, vaikka yhteiskunta ja olosuhteet ovatkin ympärillämme muuttuneet tavattomasti.

parhaassa tapauksessa. kyllähän eri sukupolvien välillä on ero ja pitääkin olla. Mutta sehän voi olla positiivinen asia. Me mummot (nuoremmatkin) tuomme omat kokemuksemme tähän hetkeen. Nuoret vanhemmat hoitavat asiansa omalla tavallaan

Tänään juuri oikein laskin, että olen ollut työelämässä 5 eri vuosikymmenellä vaikka itse olen vasta 53. Alotin työelämän 70 luvun lopussa, sitten 80- , 90 - ja 00 luvut ja nyt -10 -luku.