AA-kerho vai Alkometri?

aikuinen ihminen, unohda tuo alkometriasia tyystin. Vai valvoa ja valvoa, huh.

Raitistumisen tulee lähteä juovasta itsestään, vain ja ainoastaan, muuten ei raittius onnistu, kukaan toinen ei voi raitistaa toista, ei rakkaudella eikä suuttumuksellakaan.

kyllä lopettaminen juomiselle lähtee korvien välistä

Nyt tuli viimeinen tikki. ukko tuli verissäpäin kontaten kotia viime yönä.Hoki vaan että nyt loppu viinan juonti, nyt loppu viinan juonti... aamulla löytyi takin taskusta puolikas viina pullo niin oli unohtunu edellis yön lupaukset. Ukko käy kotona vaan nukkumassa krapulaansa pois ja syömässä.rahaa kun vaan on niin pää täyteen vaan nopeesti sit nukkumaan.baari on toinen olohuoneemme, sinne pitää päästä joka ilta. töissä hän yrittää käydä mutta rokuli ja juopottelu päiviä tulee monta kuukaudessa..Mitä minun pitäisi tehdä tai jättää tekemättä? tätä on jatkunut jo 14 vuotta.

ei ole

Ketään ei voi todellakaan pakottaa lopettamaan juomista, ei uhkailemalla, houkuttelemalla tai millään muulla tavoin. Alkoholismi on sairaus siinä kuin mikä tahansa mielen sairaus, ja usen siihen liittyy myös masennusta. Kumpi on syy ja kumpi seuraus, sitä en tiedä enkä välitä tietää. Itselläni molemmat pahenivat vähitellen vuosien kuluessa siihen pisteeseen, etten nähnyt ongelmasta enää ulospääsyä. Pidin itseäni ikäänkuin tuomittuna juomaan joka päivä samalla uskotellen itselleni pystyväni lopettamaan juomisen ja elämään normaalin ihmisen elämää - huomisesta alkaen.
Viimein koitti se päivä, jolloin minun oli myönnettävä itselleni olevani totuuden edessä. En pääse alkoholista eroon omin voimin, ja olin valmis hyväksymään minkä tahansa vaihtoehdon, hullujenhuoneen, kalliin yksityisen hoidon tai sen kaikkein kamalimman, Korkeamman Voiman. Kävin kotipaikkakuntani päihdetyön yksikössä josta sain ajan parin viikon päähän ja oman "päihdetyöntekijän" jonka mielestä en ollut tarpeeksi puliukon näköinen päästäkseni laitoshoitoon, ja lisäksi se kuulemma tulee kunnalle kalliiksi. Tuon lausunnon jälkeistä tyhjyyden tunnetta en osaa sanoin kuvata, halusin raitistua, tiesin, etten yksin siihen kykene, mistä apu?
Olin kuullut AA-kerhosta ja aloin etsiä netistä lisää tietoa tuosta järjestöstä. Löysin auttavan puhelimen numeron, soitin siihen, ja tuosta puhelusta alkoi uusi raitis elämä, jota nyt elän jo kolmatta vuotta. En tässä ala selvittää tarkoin AA:n metodeita vaan jokainen itse alkoholistiksi itsensä tunteva on tervetullut joukkoomme. Pääsyvaatimuksena on ainoastaan halu lopettaa juominen. Kukaan ei edes kysy oikeaa nimeäsi, vaan voit keksiä sen itse jos niin haluat.
Kukaan ei käske sinua mihinkään tai kiellä sinulta mitään, jos kiellät tai käsket itse itseäsi, se on oma asiasi.
AA:n auttavan puhelimen numeron löytää netistä kuka tahansa jos sen minäkin olen löytänyt. Lopuksi muistutan alkoholismin olevan parantumaton sairaus.
Parannuskeinoa siihen ei siis ole, minun on vain oltava tänään ottamatta se ensimmäinen huikka, Siis VAIN ENSIMMÄINEN ja VAIN TÄNÄÄN. Yksinkertaista, eikö totta? En kieltäydy juuri mistään mutta saan joka ilta nukkumaan mennessäni taas olla kiitollinen yhdestä eletystä selvästä päivästä.