Haluan kertoa teille kolmen vuoden takaisen tarinan, joka pienten ongelmien seurauksena johti vaikeaan sairastumiseen.
Kärsin armeija aikana paniikkioireista ja en saanut nukuttua yössä kuin muutaman tunnin. Ensimmäisten lomien jälkeen menin aamuvastaanotolle ja sanoin, että haluan vuodeosastolle jatkuvan valvomisen ja paniikkioireiden seurauksena. Ensimmäisen päivän jälkeen lääkäri ehdotti 2-vuoden lykkäystä armeijasta ja nopeaa kotiutumista.
Palasin kotiin, en saanut kotonakaan unta ja olin sekava. Kova valvominen aiheutti jonkunlaisen stressireaktion, joka johti siihen, että olin jatkuvasti valveilla. Menin aamulla terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Kyseessä oli ulkomaalainen lääkäri ja hän sanoi:" Sinulla olla ahtistus". Hän kirjoitti Cipralex lääkettä, jonka hain apteekista. Olin todella epätoivoinen ja epäilin, että sairastan jotain vakavaa fyysistä sairautta, jonka takia en saa unta. Aloitin Cipralex lääkityksen ja toivoin nopeaa apua unettomuuteen.
Seuraavat päivät meni valvoessa ja joka päivä kävin terkkarissa valittaen useita oireita, joista kärsin. mm. sydämen tykytystä, unettomuutta, ahdistusta. Olin ollut kotiutuksen jälkeen valveilla useamman päivän. Joka kerta minut passitettiin terveyskeskuksesta kotiin ja sanottiin, ettei verikokeissa näy mitään poikkeavaa.
Seuraavana aamulla kävin saman ulkomaalaisen lääkärin vastaanotolla, joka kirjoittanut minulle masennuslääkettä valvomiseen ja ahdistukseen. Kysyin häneltä voinko saada jotain unilääkkeitä tai rauhottavia lääkkeitä. Hän vastasi kielteisesti, mutta suostui kirjoittamaan Tolvon nimistä lääkettä, joka auttaisi unettomuuteen. Otin kyseistä lääkettä, eikä sillä ollut mitään vaikutusta.
Ehdotin seuraavana päivänä samalle terveyskeskuslääkärille, että voisiko laittaa kiireisen lähetteen Malmin Psykiatrian Poliklinikalle. Hän sanoi, että ei hätää. Saat kirjeen lähiaikoina. Kysyin milloin? Hän vastasi, että näissä saattaa mennä parisen viikkoa.
Odottelin ja odottelin polille pääsyä kunnes taju lähti noin viikon valvomisen jälkeen. Heräsin ambulanssissa ja minulle kerrottiin, että olin saanut kouristuskohtauksen. Minut lähetettiin Meilahden tarkkailuosastolle, jossa vietin loppupäivän ja aamulla minut lähetettiin kotiin. Ehdotin, että voisinko päästä jollekkin osastolle, mutten päässyt.
Menin Auroran Sairaalaan päivystykseen, jossa kerroin tarinani. Siellä lääkäri antoi minulle vahvoja unilääkkeitä, joita en kerennyt ottamaan vaan sain sairaalassa uuden tajunnan menetyksen. Heräsin, kun minua kannettiin ambulanssiin. Minut siirrettiin suoraan Meilahden Neurologian Poliklinikalle, jossa minua pidettiin viikon osastolla ja jossa aloitettiin Neurotol Slow epilepsialääkitys. Sain osastolla nukuttua ja aloin olemaan jo oma itseni. Neurologi sanoi, että mahdolliset epilepsiakohtaukset johtuivat todennäköisesti Cipralex lääkkeestä, koska olin valvonut rajusti.
Lääkäri ehdotti, että käytän Neurotol Slow lääkettä puoli vuotta. Käytin Neurotol Slow lääkettä Cipralex lääkkeen kanssa, jolloin minulta meni makuaisti. Pääsin vihdoin Psykiatrian Poliklinikalle. En muista kuinka kauvan lopulta kärvistelin, mutta sanoin psykiatrille psykiatrian polilla, että haluan lopettaa nuo lääkkeet. Hän tarjosi Diapameja. En ottanut niitä vastaan, koska en nähnyt syytä niiden käyttöön.
Makuaisti palasi kyseisten lääkkeiden lopettamisen jälkeen, mutta se mitä tuli tilalle olikin jo paljon pahempaa mitä pystyin ikinä kuvittelemaan. Sain työpaikasta kenkää oudon käyttäytymisen takia, menin samana viikonloppuna taas Auroran Päivystykseen outojen ajatusten takia. Sairastuin Skitsoaffektiiviseen psykoosiin. Sairaalassa aloitettiin tämä Neurotol Slow lääke uudestaan, joka minulle aiheutti lopun ikää kestävän sairauden.
Auroran sairaalassa minulle aloitettiin zyprexa lääke. Olin erittäin maaninen ja sekava. Päivän aikana saattoi mennä satoja milligrammoja diapamia, mutta vauhti vain kiihtyi. 5 viikon hoitojakson jälkeen aloin olemaan jo järjissäni ja pääsin osastolta pois. Pääsin psykooseihin erikoistuneeseen hoitotahoon, jossa minulle aloitettiin lukuisia lääkkeitä mm. efexor, levozin, diapam jne. Siellä minulle kerrottiin, että kyse on sairaudesta, joka voi johtaa pitkälle sairaslomalle ja tässähän he olivat täysin oikeassa. En ole enään pystynyt opiskelemaan tai tekemään päivätyötä.
Olen 3-vuoden aikana käynyt lukuisia kursseja mielenterveyspotilaille ja myös ryhmäterapioissa, samalla olen käynyt psykooseihin erikoistuneella poliklinikalla viikottain. Syön 5 eri lääkevalmistetta päivässä tarvittaessa diapam, levozin, propral. Peruslääkitystä on vaihdettu 3 kertaan, eikä psykoottiset oireet tunnu pysyvän kurissa, oli lääke mikä tahansa ja millä annostuksella tahansa. Sain vapautuksen asepalvelusta, mutta se ei minua paljoa lohduta. Elämä on hyvin rajottunutta. Keskittyminen on vaikeaa. Stressiä en siedä ollenkaan.
Kärsin armeija aikana paniikkioireista ja en saanut nukuttua yössä kuin muutaman tunnin. Ensimmäisten lomien jälkeen menin aamuvastaanotolle ja sanoin, että haluan vuodeosastolle jatkuvan valvomisen ja paniikkioireiden seurauksena. Ensimmäisen päivän jälkeen lääkäri ehdotti 2-vuoden lykkäystä armeijasta ja nopeaa kotiutumista.
Palasin kotiin, en saanut kotonakaan unta ja olin sekava. Kova valvominen aiheutti jonkunlaisen stressireaktion, joka johti siihen, että olin jatkuvasti valveilla. Menin aamulla terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Kyseessä oli ulkomaalainen lääkäri ja hän sanoi:" Sinulla olla ahtistus". Hän kirjoitti Cipralex lääkettä, jonka hain apteekista. Olin todella epätoivoinen ja epäilin, että sairastan jotain vakavaa fyysistä sairautta, jonka takia en saa unta. Aloitin Cipralex lääkityksen ja toivoin nopeaa apua unettomuuteen.
Seuraavat päivät meni valvoessa ja joka päivä kävin terkkarissa valittaen useita oireita, joista kärsin. mm. sydämen tykytystä, unettomuutta, ahdistusta. Olin ollut kotiutuksen jälkeen valveilla useamman päivän. Joka kerta minut passitettiin terveyskeskuksesta kotiin ja sanottiin, ettei verikokeissa näy mitään poikkeavaa.
Seuraavana aamulla kävin saman ulkomaalaisen lääkärin vastaanotolla, joka kirjoittanut minulle masennuslääkettä valvomiseen ja ahdistukseen. Kysyin häneltä voinko saada jotain unilääkkeitä tai rauhottavia lääkkeitä. Hän vastasi kielteisesti, mutta suostui kirjoittamaan Tolvon nimistä lääkettä, joka auttaisi unettomuuteen. Otin kyseistä lääkettä, eikä sillä ollut mitään vaikutusta.
Ehdotin seuraavana päivänä samalle terveyskeskuslääkärille, että voisiko laittaa kiireisen lähetteen Malmin Psykiatrian Poliklinikalle. Hän sanoi, että ei hätää. Saat kirjeen lähiaikoina. Kysyin milloin? Hän vastasi, että näissä saattaa mennä parisen viikkoa.
Odottelin ja odottelin polille pääsyä kunnes taju lähti noin viikon valvomisen jälkeen. Heräsin ambulanssissa ja minulle kerrottiin, että olin saanut kouristuskohtauksen. Minut lähetettiin Meilahden tarkkailuosastolle, jossa vietin loppupäivän ja aamulla minut lähetettiin kotiin. Ehdotin, että voisinko päästä jollekkin osastolle, mutten päässyt.
Menin Auroran Sairaalaan päivystykseen, jossa kerroin tarinani. Siellä lääkäri antoi minulle vahvoja unilääkkeitä, joita en kerennyt ottamaan vaan sain sairaalassa uuden tajunnan menetyksen. Heräsin, kun minua kannettiin ambulanssiin. Minut siirrettiin suoraan Meilahden Neurologian Poliklinikalle, jossa minua pidettiin viikon osastolla ja jossa aloitettiin Neurotol Slow epilepsialääkitys. Sain osastolla nukuttua ja aloin olemaan jo oma itseni. Neurologi sanoi, että mahdolliset epilepsiakohtaukset johtuivat todennäköisesti Cipralex lääkkeestä, koska olin valvonut rajusti.
Lääkäri ehdotti, että käytän Neurotol Slow lääkettä puoli vuotta. Käytin Neurotol Slow lääkettä Cipralex lääkkeen kanssa, jolloin minulta meni makuaisti. Pääsin vihdoin Psykiatrian Poliklinikalle. En muista kuinka kauvan lopulta kärvistelin, mutta sanoin psykiatrille psykiatrian polilla, että haluan lopettaa nuo lääkkeet. Hän tarjosi Diapameja. En ottanut niitä vastaan, koska en nähnyt syytä niiden käyttöön.
Makuaisti palasi kyseisten lääkkeiden lopettamisen jälkeen, mutta se mitä tuli tilalle olikin jo paljon pahempaa mitä pystyin ikinä kuvittelemaan. Sain työpaikasta kenkää oudon käyttäytymisen takia, menin samana viikonloppuna taas Auroran Päivystykseen outojen ajatusten takia. Sairastuin Skitsoaffektiiviseen psykoosiin. Sairaalassa aloitettiin tämä Neurotol Slow lääke uudestaan, joka minulle aiheutti lopun ikää kestävän sairauden.
Auroran sairaalassa minulle aloitettiin zyprexa lääke. Olin erittäin maaninen ja sekava. Päivän aikana saattoi mennä satoja milligrammoja diapamia, mutta vauhti vain kiihtyi. 5 viikon hoitojakson jälkeen aloin olemaan jo järjissäni ja pääsin osastolta pois. Pääsin psykooseihin erikoistuneeseen hoitotahoon, jossa minulle aloitettiin lukuisia lääkkeitä mm. efexor, levozin, diapam jne. Siellä minulle kerrottiin, että kyse on sairaudesta, joka voi johtaa pitkälle sairaslomalle ja tässähän he olivat täysin oikeassa. En ole enään pystynyt opiskelemaan tai tekemään päivätyötä.
Olen 3-vuoden aikana käynyt lukuisia kursseja mielenterveyspotilaille ja myös ryhmäterapioissa, samalla olen käynyt psykooseihin erikoistuneella poliklinikalla viikottain. Syön 5 eri lääkevalmistetta päivässä tarvittaessa diapam, levozin, propral. Peruslääkitystä on vaihdettu 3 kertaan, eikä psykoottiset oireet tunnu pysyvän kurissa, oli lääke mikä tahansa ja millä annostuksella tahansa. Sain vapautuksen asepalvelusta, mutta se ei minua paljoa lohduta. Elämä on hyvin rajottunutta. Keskittyminen on vaikeaa. Stressiä en siedä ollenkaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ettei vaan olisi borrelioosia.
tosiaankaan ole borrelioosia......tai homeesta johtuvaa tai mykop. jne.
sinulla on nyt?
"Sairaalassa aloitettiin tämä Neurotol Slow lääke uudestaan, joka minulle aiheutti lopun ikää kestävän sairauden." Minkä sairauden epilääke aiheutti??!!
tarina. Nuori oot ja elämä on varmasti rajoittunutta. Auttaako sua noi lääkkeet? Monesti ihmismielessä syyt ovat tosi syvällä ja lääkkeet auttavat vain vähän oireisiin. Kaikki siis lähti unettomuudesta ja paniikkikohtauksista.. Aikamoinen sairuden eteneminen noinkin lyhyessä ajassa. Paljon voimia sulle!