Olli Kivisen kolumni hesarin pääkirjoitusosiossa: "Kaksikielisyys on muuttunut hengitysilmaksi"
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kaksikielisyys on muuttunut hengitysilmaksi/1135260297985
Kolumnia lukiessani koko ajan odotin, että lopuksi olisi todettu: "kenties voisimme jo tinkiä pakollisuudesta".
Mutta lopussa lukikin: "neuvottomuus jättää parhaaksi vaihtoehdoksi jatkuvuuden". Onkohan näin? Vaikka kolumnin kirjoittaja kenties olisi neuvoton, onko suuri enemmistö? Eivätkö gallupit ole kertoneet avoimesti, että kielivapautta vaaditaan - ja sellainen maassa jo toimiikin, nimittäin Ahvenanmaalla.
Vapaaehtoisen ruotsin kannattajatko ovat sitä "äärimmäisyysväkeä", joka on jätettävä omaan arvoonsa? Ja heidän vastapainonaan ruotsinkielisellä puolella ne, jotka puhuvat suomenruotsalaisten juutalaisvainoja lähentelevästä sorrosta? Tätä ei tosin sanota suoraan, mutten keksi muuta tulkintaa tekstille.
Voiko olla niin vaikea ymmärtää, että nyt ovat vapaaehtoisuuden puolesta äänensä korottaneet koulutetut ja valistuneet koululaisten vanhemmat, jotka ajattelevat lastensa ja lastenlastensa parasta. Eivät he ole äärimmäisyysaineksia, jotka voisi jättää omaan arvoonsa. Tai vaikka kolumnisti voisikin heidät ohittaa, sitä eivät voi tehdä vaaleihin valmistautuvat poliitikot.
Miksi on niin vaikea sanoa "Vapaaehtoinen ruotsi, tervetuloa!".
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kaksikielisyys on muuttunut hengitysilmaksi/1135260297985
Kolumnia lukiessani koko ajan odotin, että lopuksi olisi todettu: "kenties voisimme jo tinkiä pakollisuudesta".
Mutta lopussa lukikin: "neuvottomuus jättää parhaaksi vaihtoehdoksi jatkuvuuden". Onkohan näin? Vaikka kolumnin kirjoittaja kenties olisi neuvoton, onko suuri enemmistö? Eivätkö gallupit ole kertoneet avoimesti, että kielivapautta vaaditaan - ja sellainen maassa jo toimiikin, nimittäin Ahvenanmaalla.
Vapaaehtoisen ruotsin kannattajatko ovat sitä "äärimmäisyysväkeä", joka on jätettävä omaan arvoonsa? Ja heidän vastapainonaan ruotsinkielisellä puolella ne, jotka puhuvat suomenruotsalaisten juutalaisvainoja lähentelevästä sorrosta? Tätä ei tosin sanota suoraan, mutten keksi muuta tulkintaa tekstille.
Voiko olla niin vaikea ymmärtää, että nyt ovat vapaaehtoisuuden puolesta äänensä korottaneet koulutetut ja valistuneet koululaisten vanhemmat, jotka ajattelevat lastensa ja lastenlastensa parasta. Eivät he ole äärimmäisyysaineksia, jotka voisi jättää omaan arvoonsa. Tai vaikka kolumnisti voisikin heidät ohittaa, sitä eivät voi tehdä vaaleihin valmistautuvat poliitikot.
Miksi on niin vaikea sanoa "Vapaaehtoinen ruotsi, tervetuloa!".
Vastaukset 20
Vanhimmat
KOLUMNI
Kaksikielisyys on muuttunut hengitysilmaksi
21.9.2010 3:00
Olli Kivinen [email protected] Kirjoittaja on HS:n riippumaton kolumnisti.
Kuluneen vuoden keskustelu ruotsin kielen asemasta Suomessa on paljastanut taas kerran, että kaksikielisyys nauttii maassamme laajaa kannatusta. Asia on kiteytynyt useissa yhteyksissä, kuten Helsingin Sanomain pääkirjoitussivun laajassa Me puhumme ruotsia -kirjoitussarjassa. Kuvaan on kuulunut tavalliseen tapaan muutamien poliitikkojen profiilin nostoa, sanallisia ylilyöntejä ja ärhentelyksi kääntynyttä turhautuneisuutta.
Samalla kirjoituksissa ja puheenvuoroissa on ollut lisämauste. Kannatuksesta huolimatta keskustelijoilla on ollut hämmentävän vähän ehdotuksia, miten kaksikielisyyden turvaamista käytännössä edistetään. Tämän kirjoittaja ilmoittautuu neuvottomien joukkoon.
Syy on yksinkertainen. Kielikysymyksen perusasetelmat ovat muuttuneet yhtä jalkaa maamme kansainvälisen aseman ja toiminnan kanssa. Tilannetta voi kuvata vastaavanlaisella esimerkillä EU:hun suhtautumisessa.
Monien ihmisten mielissä EU-yhdentymisen oikeutukseksi eivät enää riitä menneisyyden saavutukset, kuten vaikkapa rauha Euroopassa, euron tuoma vakaus, alhaiset korot ja vastaavat. Ne ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi – kuin ilmaksi, jota hengitämme –, ja eteenpäin pääseminen vaatii uusia, kouriintuntuvia saavutuksia.
Vastaavasti ruotsin kielen asema on väestön valtaosan mielissä kääntynyt hengitysilman kaltaiseksi normaaliksi osaksi arkipäivän elämää. Ruotsinkielisille tämä merkitsee selvästi sellaista vaaraa, että ruotsi hiipuu Suomessa hitaasti mutta varmasti samalla kun englannin asema vahvistuu. Koko Eurooppaan ulottuva monikulttuurisuuden lisääntyminen kiihdyttää kehitystä.
Peruslähtökohdan muutos koskee koko suurta kuviota, kuten maamme asemaa Euroopassa ja maailmassa, toimintaympäristöämme ja sopeutumistamme maailman muutokseen – kielivaatimuksineen kaikkineen.
Näihin verrattuna Tammisaaren synnytyssairaala, Sipoon pilkkominen, Kokkolan paikka maailmankaikkeudessa ja muut viime aikojen ärsytyspisteet ovat pikkuasioita.
Kiistan ydin on, että kaikki ovat oikeassa. Toisen kansalliskielen ruotsin opettelulle on paljon perusteita, mutta niin on myös käytetyimmille kielille.
OLI riippumaton.. sitten hänet kutsuttiin magma-akatemiaan ja hän huomasi
voivansa hengittää vain kaksikielistä ilmaa
Kielet ovat ensiarvoisessa asemassa maamme edunvalvonnassa. Hyvinvoinnin turvaaminen vaatii menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Globalisaation tuoma muutos merkitsee, että asemamme turvaamiseksi tarvitaan uudenlaista tunkeutumista avaraan maailmaan. Pienen maan edustajien on yksinkertaisesti osattava kieliä pystyäkseen huolehtimaan asioistaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Maailman suurimmat kotikielet ovat mandariinikiina, espanja ja englanti. Laajalti puhutaan myös meille tärkeitä venäjää, saksaa ja ranskaa. Osaajien määrällä mitattuna englanti nousee kiinan rinnalle arviolta yli miljardin ihmisen yhteyskieleksi. Kymmenen miljoonan ihmisen osaama ruotsi on tässä joukossa väistämättä pikkukieli, suomesta puhumattakaan.
Toimintaympäristömme muutos korostaa ongelman pohjoismaalaista ulottuvuutta. Pohjoismainen yhteistyö oli aikoinaan meille ensiarvoisen tärkeä ikkuna länteen, mutta sen ajan toimijat ovat siirtymässä syrjään, ja englannin kielen käyttö yleistyy myös pohjoisissa yhteyksissä. Uusi tekijä on internet, joka vahvistaa englannin asemaa maailmassa, halusimmepa tai emme.
Pohjoismaalaisuusajatteluun tarvitaan realismia. Pohjoismaalaisuus on muokannut yhteiskunnat samanlaisiksi hyvinvointipolitiikan keitaiksi ja samalla hyväksi viiteryhmäksi, mutta jokaisen maan omat edut ovat ja pysyvät. Koko lailla sinisilmäinen Suomi on saanut tästä oppia EU:ssa, eikä pohjoismaista blokkia ole tiukan paikan tullen ollut olemassa. Pohjoismainen yhteydenpito on muuttunut samanlaiseksi hengitysilmaksi kuin kaksikielisyys ja EU-jäsenyys, mutta maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan.
Asetelma ajaa kielten opiskelun suunnittelijat lähes mahdottoman tehtävän eteen: tunnit eivät vain riitä. Saksan, ranskan ja venäjän opiskelu on vähentynyt maassamme surullisella tavalla, ja kuitenkin niitä pitäisi osata nykyistä enemmän.
Pakollisuus on muuttumassa yhä selvemmin rasitukseksi toisen kotimaisen kielen opiskelussa. Vaarana on, että seuraavan sukupolven päättäjät, joille pohjoismaalaisuus merkitsee vähemmän kuin heidän vanhemmilleen, kääntyvät jyrkästi toisen kotimaisen pakko-opiskelua vastaan.
Edellä mainittu neuvottomuus jättää parhaaksi vaihtoehdoksi jatkuvuuden: eletään kuin ennenkin ja odotellaan viisasten kiveä eli uuden motivaation löytymistä toisen kansalliskielen opiskeluun. Kiistat eivät hetkauta väestön valtaosaa lainkaan muualla kuin kielten opiskelussa, eikä siitä saa antaa muodostua pahenevan eripuran aihetta.
Kaiken kaikkiaan kiistelyssä on hieman sama maku kuin suhtautumisessa Suomen menestymiseen erilaisissa maailmantilastoissa: Suomessa asiat eivät voi olla hyvin, sanoivatpa kaiken maailman ulkomaanelävät tilastoineen mitä tahansa. Maassamme on kuitenkin maailman edistyksellisimpiin kuuluva ja laajaa kannatusta nauttiva perustuslaillinen vähemmistönsuoja ja kansalaissopu, joten molempien osapuolten äärimmäisyysväki kannattaa jättää omiin juoksuhautoihinsa.
Tiedotusvälineillä on oma keskeinen vastuunsa keskustelun pitämisestä järkevissä puitteissa. Vaatimus koskee myös suomenruotsalaista mediaa: peili saattaa kertoa, olivatko paikalliset asukkaat, poliitikot vai tiedotusvälineet eturintamassa, kun Tammisaari, Sipoo tai Kokkola väännettiin suomenruotsalaisten asialle vahinkoa aiheuttaneeksi kielikysymykseksi muiden asia-argumenttien kustannuksella.
Olli Kivinen keskittyy yleensä artikkeleissaan ulkopolitiikkaan ja ulkomaan asioihin, toki poikkeuksiakin on kuten tämä kaksikielisyyttä puolustava kolumni ja aikoinaan ydinvoimaa puolustava kirjoitus.
Se vain kertoo siitä, kuinka Hesari antaa työtehtävän kirjoittaa lehden kantaa myötäilevän tekstin arvostetulle toimittajalle, jotta sillä olisi mahdollisimman paljon painoarvoa.
Ja mitä se kertoo Olli Kivisestä? Että kuitenkin pohjimmiltaan hän on renki ja isäntä määrää kaapin paikan.
HS:n omistaja on mukana svenska-nu:ssa. Hyvä tuntea taustat.
Kunnon kielisota tästä tulee. Pakkoruotsi poistuu viimeistä ulokettaan myöten.
On huvittavaa, että aina suitsutetaan toimittajien riippumattomuutta ja puolueettomuutta, vaikka kuitenkaan näin ei ole. Siksi kannattaa aina muistaa se, mikä lehtien omistuspohja on, eli kärjistetysti keiden äänitorvi lehti on.
Olkoonkin että esim. Hesari pyrkii pysymään mahdollisimman neutraalina, mutta kyllä ne omistajien mielipiteet kuitenkin selväksi tulee.
Mielipiteitä ja ääntä saa ostettua rahalla ja missä sitä varantoa on paljon, siellä on myös suhteessa paljon äänivaltaa.
Kimmo Sasin kaltainen kaavakeruotsinkielinen.
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asiointi_ja_lomakkeet/lomakkeet/maist_vrk_5_05_fi_sv/index.html
Alempi linkki.
Suomen kielipoliittisessa hengitysilmassa haisee Rkp-pieru.
....kaksikielisyyttä. Sepä yllättävää. Taitaa muuten kannattaa myös Suomen urheilijoita, ja maatamme erityispiirteineen arvoineen laajemminkin.
Odotapas vain, kyllä hurrin hymy vielä hyytyy.
Kuka on HS:n omistaja? Pörssinoteerattu Sanoma Oyj. Sanoma omistaa lehtiä, muuta mediaa ja kustantamoja ympäri Eurooppaa. Onko siis Sanoma "mukana" muutaman sadan tuhannen kertaprojektissa nimeltään Svenska-nu?
Vai onko nyt kyse jostakin Sanoma OY:n yksittäisestä omistajasta? Jos näin on kyseinen omistaja tuskin istuu yksitääisen lehden toimituksessa tai päättää lehden linjasta.
Niin ja jo oliskin niin miten se liittyy yhtään mihinkään?
...asia on selvä. Ei kansakunta pysty noin valtavia vastustajia millään päihittämään. Tala on siis se eläkeellä oleva hammasbyrokraatti joka spammaa hurrivitsejä ja Halla-aho odottaa hovin päätöstä jumalanpilkka ja kansanryhmää vastaan kiihottamisjutuissa. Siinä on mahtava duo, kertakaikkiaan.
Pieni vinkki: Vastaus EI ole Erkko.
Sanoma Oyj:n suurimmat omistajat:
Aatos Erkko – 23,29 %
Robin Langenskiöld – 7,63 %
Rafaela Seppälä – 7,25 %
Helsingin Sanomain Säätiö – 3,54 %
Holding Manutas Oy – 2,96 %
Alfred Kordelinin Yleinen Edistys- ja Sivistysrahasto – 2,12 %
Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen – 2,01 %
Joo...eihän nykypäivänä osake-omistajilla ole mitään sananvaltaa, varsinkaan kun he ilmoittavat vielä erikseen, etteivät puutu asioihin.
Juttuhan oli apaattisen objektiivinen ja liki kliseemäinen. Mutta sitähän itsestäänselvyyksien kuvaaminen on.
Yksi outo seikka siinä kuitenkin oli. Kirjoittaja väitti ruotsinkielisen median nostaneen kielipolitiikan esille Sipoon ja Kokkolan tapauksissa. Näin ei ole! Sipoon tapauksessa kielipolitiikan otti lyömäaseekseen Kokoomus (kaapparit), väittäen että Sipoo oli jäänyt kaavoittamatta vain kielipolitiikan takia. Näin saatettiin sivuuttaa se tosiasia attä 85% Sipoolaisista (sama suhde molemissa kiliryhmissä) vastusti, sekä sitä tosiasiaa että Stadi tarvitsi omakotialueita jottei kaikki veronmaksajat siirtyisi Espooseen.
Kokkolan tapauksessa kielikysymyksen nosti esille perustuslakivalikunta. Sielläkin liitettävien alueiden kansalaisten enemmistö halusi etelään eikä pohjoiseen kepulandiaan. Peittääkseen ilmiselvän puoluepolitiikan Kepulaiset ryhtyi syyttämään kielipolitiikkaa. (Kepu sai kokoomuksen puolelleen Kokkolan aluehallituksen päätökseen, 5-4, lupaamalla Kymenlaaksossa vastaavia kädenojennukaisa Kokoomukselle. Mutta aluehallitus ei ole päättävä elin, vaan kunnat ja kuntalaiset.)
http://4.bp.blogspot.com/_U54NM9QE5VY/SWNPhX4FYeI/AAAAAAAAFXg/50d0WZSHF4U/s320/olli kivinen.jpg
Ettekö huomannut jutun juurta?! Lukekaa loppuun saakka.
Kivinen heitti pakolliset kaksikielisyyden ylistykset, JOTTA hän uskalsi kannattaa pakkoruotsin poistamista!
Tuo oli hyvä kirjoitus kielivapauden kannalta ottaen huomioon lehden aikaisemman kannan.
Olli Kivinen, HS (=Helsigfors svenskar): "Kiistan ydin on, että kaikki ovat oikeassa. Toisen kansalliskielen ruotsin opettelulle on paljon perusteita, mutta niin on myös käytetyimmille kielille."
Kas kummaa! Eiväthän kaikki voi olla oikeassa! Luulin, että "toisen kansalliskielen" opiskelulle ei ollut ensimmäistäkään (asiallista) perustetta. Olisi kiva tietää, mitä ne (asialliset) perusteet ovat.
Perustelu nro 1: Onhan meillä pakkomatematiikkakin.