Olen 3-ymppinen nainen, olen kärsinyt ajoittaisesta masennuksesta koko tähänastisen aikuisikäni, mutta muutaman vuoden terapian jälkeen saanut sen "aisoihin" (poppinut tunnistamaan merkit riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta olen jaksanut taistella vastaan) niin, että olen kyennyt elämään ihan normaalielämää jo useamman vuoden, lääkkeittä.
Kysyisin nyt sellaista, liittyen alkoholinkäyttöön, että onko milla kokemuksia voimakkaista "henkisistä" morkkiksista alkoholinkäytön jälkeen, huolimatta siitä, ettei mitään hölmöyksiä ole kännipäissä edes tullut tehtyä? En käytä alkoholia mitenkään säännöllisesti, enkä edes erityisen paljon. Minua on vain alkanut huolestuttaa masennuksenkaltaiset hetkelliset - päivän taikka pari kestävät henkiset krapulat, joihin ei liity niinkään fyysistä pahaa oloa.
Käytän alkoholia lähinnä juhlissa. Ilta voi mennä mukavasti kaikin puolin, mutta huomaan hauskanpidon sijaan jotenkin nykyään alkavani murehtia asioita mielessäni ja sitten illan päätteeksi kotiin päästyäni saattavat erinäiset asiat alkaa itkettää (luokkaa: miksi maailma on epäreilu eikä kaikille riitä ruokaa, miten kurjaa kun sillä Tiinalla on niin paskat vanhemmat, miten kamala olin silloin 10-vuotiaana, kun pihistin pikkusiskon säästöpossusta)...
Pääsen näistä morkkiksista yleensä eroon 1-2 päivässä, ihan itsellään. Sitä edeltää aika usein sellainen "voi nyt vittu mun kanssani"-ääneen möläyttely, jota puolisokin on käynyt imettelemään. Tätä on ollut noin vuoden ajan - siis aina silloin, kun olen käyttänyt alkoholia, eli ei vielä kauhean montaa kertaa, mutta kuitenkin joka kerran humalan jälkeen.
No kysyisin siis, että onko alkoholikäytöllä vaikutusta aivojen serotoniivarastoihin? Kuluuko se kaikkea mielihyvää tuottava aivoista jotenkin nopeammin silloin?
Onko muilla kokemusta näistä henkisistä darroista (ennen kuin olin kokenut tämän itse, olin jotenkin kuvitellut henkisen darran seuraavan jostain typeristä teoista, vaan kun omalla kohdallani tästä ei ole kyse)? Miten niistä pääsee eroon? Onko tämä merkki siitä, että masennus on taas hiipimässä elämääni? Aion ilman muuta välttää kaikkea alkoholinkäyttöä nyt lähitulevaisuudessa, mutta haluaisin tietää onko tämä pysyvää? Voinko enää koskaan käyttää alkoholia ilman tällaisia irvittäviä henkisiä krapuloita? vai onko mahdollista, että kosteat illat voivat vielä joskus tulevaisuudessa olla ihan hauskojakin ja moraalikrapulattomia, jahka aivokemia tasaantuu?
Kysyisin nyt sellaista, liittyen alkoholinkäyttöön, että onko milla kokemuksia voimakkaista "henkisistä" morkkiksista alkoholinkäytön jälkeen, huolimatta siitä, ettei mitään hölmöyksiä ole kännipäissä edes tullut tehtyä? En käytä alkoholia mitenkään säännöllisesti, enkä edes erityisen paljon. Minua on vain alkanut huolestuttaa masennuksenkaltaiset hetkelliset - päivän taikka pari kestävät henkiset krapulat, joihin ei liity niinkään fyysistä pahaa oloa.
Käytän alkoholia lähinnä juhlissa. Ilta voi mennä mukavasti kaikin puolin, mutta huomaan hauskanpidon sijaan jotenkin nykyään alkavani murehtia asioita mielessäni ja sitten illan päätteeksi kotiin päästyäni saattavat erinäiset asiat alkaa itkettää (luokkaa: miksi maailma on epäreilu eikä kaikille riitä ruokaa, miten kurjaa kun sillä Tiinalla on niin paskat vanhemmat, miten kamala olin silloin 10-vuotiaana, kun pihistin pikkusiskon säästöpossusta)...
Pääsen näistä morkkiksista yleensä eroon 1-2 päivässä, ihan itsellään. Sitä edeltää aika usein sellainen "voi nyt vittu mun kanssani"-ääneen möläyttely, jota puolisokin on käynyt imettelemään. Tätä on ollut noin vuoden ajan - siis aina silloin, kun olen käyttänyt alkoholia, eli ei vielä kauhean montaa kertaa, mutta kuitenkin joka kerran humalan jälkeen.
No kysyisin siis, että onko alkoholikäytöllä vaikutusta aivojen serotoniivarastoihin? Kuluuko se kaikkea mielihyvää tuottava aivoista jotenkin nopeammin silloin?
Onko muilla kokemusta näistä henkisistä darroista (ennen kuin olin kokenut tämän itse, olin jotenkin kuvitellut henkisen darran seuraavan jostain typeristä teoista, vaan kun omalla kohdallani tästä ei ole kyse)? Miten niistä pääsee eroon? Onko tämä merkki siitä, että masennus on taas hiipimässä elämääni? Aion ilman muuta välttää kaikkea alkoholinkäyttöä nyt lähitulevaisuudessa, mutta haluaisin tietää onko tämä pysyvää? Voinko enää koskaan käyttää alkoholia ilman tällaisia irvittäviä henkisiä krapuloita? vai onko mahdollista, että kosteat illat voivat vielä joskus tulevaisuudessa olla ihan hauskojakin ja moraalikrapulattomia, jahka aivokemia tasaantuu?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo mulle tuttu tunne. Siksi en hirveästi tykkää enää alkoholia ottaakkaan. Harmittaa kun kaveripiiri koostuu lähinnä tyypeistä, jotka tykkäävät ottaa perjantaisin ja mua pyydetään aina mukaan ja ihmellään kun en halua. Yleensä kuitenkin lähden messiin ja sitten kärsin sen pari päivää henkisestä koomatilasta.
Olen lukenut jostain, että serotiinitaso laskee aivoissa huomattavasti ryyppäilyn jälkeen/aikana ja aiheuttaa tämän henkisen krapulan.
mutta olen absolutisti ja minulle yritettiin SSRI:tä, eli sen mukaan absolutistillakin on serotoniinin vaje.
varmaankin niin, että jos serotoniinitaso on normaali, alkoholin aiheuttamat haitat tuntuu pienemmiltä ja ne sietää paremmin, mutta kun serotoniinit on alhaalla, on masentuneen vaikeampi kestää henkistä krapulaa, kun viimeisetkin viedään.
nuorempana en kärsinyt henkisestä krapulasta just yhtään, fyysisesti saatoin olla ihan romukunnossa, illalla oksennellut baarin lattialle, vuodattanut räkä valuen elämää puolitutuille... mutta se kaikki vaan nauratti, vaikka vähän olisikin hävettänyt. nykyään häpeän jokaista sanaani ja liikettäni vaikken paljoa olisikaan juonut ja menee monta päivää, ennen kuin nousen morkkiksestani:( ikävää, lisänä ihan mieletön ahdistus ja en kehtaa nähdä niitä, joiden kanssa olen iltaa viettänyt, muutamaan päivään...
alkoholi ja masennus ei tosiaankaan sovi yhteen, nyt alan sen uskoa. itselleni ei sopineet SSRI-lääkkeet kun alkoi mennä maaniseksi, eikä ne ole hyvä koktail viinasten kanssa tai tee muutenkaan hyvää pääkopalle...