Ensin blogikirjoitus:
Pekka Palmgren
Debatten om svenskans ställning i Finland är väldigt motstridig. Å ena sidan är vi (i Svenskfinland) överens om att det är illa. Å andra sidan vet vi att vi har lagen på vår sida.
Om vi en gång har lagen på vår sida – hur kan det då vara så illa? Jag tycker det finns två förklaringar.
En förklaring är att försämringarna sker i det tysta. I lagberedningen tänker ”man” inte på svenskan utan endast på ekonomi. Processerna är krångliga – det finns en mängd detaljer som är svåra att upptäcka.
Detaljerna har sedan oanade följder för svenskan i Finland.
En annan förklaring är att vi har hamnat in i en ond cirkel. Vi får inte service på svenska, alltså talar vi finska med tjänstemännen. Och ju mer vi talar finska, desto mindre orsak för finskspråkiga tjänstemän att tala svenska.
Jag tycker det ser illa ut. Men den goda nyheten är att det går att åtgärda. En befolkning på 300.000 räcker bra till för att statsmaskineriet ska fungera på svenska, anser statsvetarna. Vi måste bara få till stånd en medvetenhet hos politiker, tjänstemän och svenskspråkiga medborgare. Det är förstås lättare sagt än gjort.
Ja loistava vastaus:
MN
On todella ikävää, että YLE:kin jaksaa vielä julkaista tämänlaista sontaa. Kun koko raportti perustuu sille "meillä on oikeus" -kitinälle, joka on tyypillistä suomenruotsalaisille, eikä sekuntiakaan uhrata niille tosiseikoille miksi asenteet kovenevat ja lakia ei voida noudattaa.
Seuraavan kerran kun leikitte "tutkivaa journalismia" niin suosittelisin tutustumaan vaikkapa siihen tosiseikkaan, että Suomi ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan kaksikielinen siinä mielessä, mitä kielilaki tarkoittaa. Eikä se myöskään kaksikieliseksi muutu lain avulla. Muistuttaisin myös, että nykyinen kielilaki, niin kuin sen edeltäjätkin ovat täysin ruotsinkielisten sorvaamia, eikä niissä ole vaivauduttu huomioimaan tosiasioita, eikä valtaväestön kielellisiä oikeuksia.
On myös onnetonta seurata miten syvälle ruotsinkielisten keskuuteen on juurtunut se asennevamma, että nykymuotoisen kaksikielisyyden ongelmista ei saa puhua, ja jos joku ne kehtaa ottaa esiin on kyseessä "metsäsuomalaisten junttien perusteeton hurriviha". Asiallinen keskustelu aiheesta on mahdotonta, koska itseään sivistyneinä pitävät suomenruotsalaiset eivät kykene ymmärtämään edes yksinkertaisinta tilastomatematiikkaan ja vastaavat kaikkiin valideihin kysymyksiin ja argumentteihin joko loukkausella tai asian vierestä. Tätä käytöstä vahvistaa juuri tämänkaltainen ala-arvoinen journalismi ja yleinen väheksyvä suhtautuminen valtaväestöön. Ketään suomenruotsalaista ei esim. tunnu haittaavan yhtään, että tässä maassa on ihmisiä, jotka ovat täällä syntyneet ja asuneet koko ikänsä, eivätkä silti ymmärrä edes sen kielen perusteita, jota yli 90% väestöstä puhuu. Olisiko aika katsoa peiliin ja miettiä olisiko kenties teidän omassa keskuudessa se suurin asennevammakeskittymä.
Kirjoituksesi on hieno esimerkki siitä, että suomenruotsalaisille kelpaa vain leikki heidän omilla säännöillään ja ehdoillaan; muiden mielipiteistä ja oikeuksista viis.
Pekka Palmgren
Debatten om svenskans ställning i Finland är väldigt motstridig. Å ena sidan är vi (i Svenskfinland) överens om att det är illa. Å andra sidan vet vi att vi har lagen på vår sida.
Om vi en gång har lagen på vår sida – hur kan det då vara så illa? Jag tycker det finns två förklaringar.
En förklaring är att försämringarna sker i det tysta. I lagberedningen tänker ”man” inte på svenskan utan endast på ekonomi. Processerna är krångliga – det finns en mängd detaljer som är svåra att upptäcka.
Detaljerna har sedan oanade följder för svenskan i Finland.
En annan förklaring är att vi har hamnat in i en ond cirkel. Vi får inte service på svenska, alltså talar vi finska med tjänstemännen. Och ju mer vi talar finska, desto mindre orsak för finskspråkiga tjänstemän att tala svenska.
Jag tycker det ser illa ut. Men den goda nyheten är att det går att åtgärda. En befolkning på 300.000 räcker bra till för att statsmaskineriet ska fungera på svenska, anser statsvetarna. Vi måste bara få till stånd en medvetenhet hos politiker, tjänstemän och svenskspråkiga medborgare. Det är förstås lättare sagt än gjort.
Ja loistava vastaus:
MN
On todella ikävää, että YLE:kin jaksaa vielä julkaista tämänlaista sontaa. Kun koko raportti perustuu sille "meillä on oikeus" -kitinälle, joka on tyypillistä suomenruotsalaisille, eikä sekuntiakaan uhrata niille tosiseikoille miksi asenteet kovenevat ja lakia ei voida noudattaa.
Seuraavan kerran kun leikitte "tutkivaa journalismia" niin suosittelisin tutustumaan vaikkapa siihen tosiseikkaan, että Suomi ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan kaksikielinen siinä mielessä, mitä kielilaki tarkoittaa. Eikä se myöskään kaksikieliseksi muutu lain avulla. Muistuttaisin myös, että nykyinen kielilaki, niin kuin sen edeltäjätkin ovat täysin ruotsinkielisten sorvaamia, eikä niissä ole vaivauduttu huomioimaan tosiasioita, eikä valtaväestön kielellisiä oikeuksia.
On myös onnetonta seurata miten syvälle ruotsinkielisten keskuuteen on juurtunut se asennevamma, että nykymuotoisen kaksikielisyyden ongelmista ei saa puhua, ja jos joku ne kehtaa ottaa esiin on kyseessä "metsäsuomalaisten junttien perusteeton hurriviha". Asiallinen keskustelu aiheesta on mahdotonta, koska itseään sivistyneinä pitävät suomenruotsalaiset eivät kykene ymmärtämään edes yksinkertaisinta tilastomatematiikkaan ja vastaavat kaikkiin valideihin kysymyksiin ja argumentteihin joko loukkausella tai asian vierestä. Tätä käytöstä vahvistaa juuri tämänkaltainen ala-arvoinen journalismi ja yleinen väheksyvä suhtautuminen valtaväestöön. Ketään suomenruotsalaista ei esim. tunnu haittaavan yhtään, että tässä maassa on ihmisiä, jotka ovat täällä syntyneet ja asuneet koko ikänsä, eivätkä silti ymmärrä edes sen kielen perusteita, jota yli 90% väestöstä puhuu. Olisiko aika katsoa peiliin ja miettiä olisiko kenties teidän omassa keskuudessa se suurin asennevammakeskittymä.
Kirjoituksesi on hieno esimerkki siitä, että suomenruotsalaisille kelpaa vain leikki heidän omilla säännöillään ja ehdoillaan; muiden mielipiteistä ja oikeuksista viis.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koko kielikiistan perusongelma on surujen ja varsinkin svekojen asenteet. Ne ovat jostain viime vuosisadan vaihteesta ja säilöytyneet maamme omituisen kielipolitiikan takia.
Olisiko surujenkin aika siirtyä nykymaailmaan, johon yhden pienen vähemmistön etuoikeutettu asema ei todellakaan enää kuulu?
Suomenruotsalaiset näyttävät elävän omassa rinnakkaistodellisuudessaan. Peiliin katsomista on ehdoteltu heille jo vuosikaudet, ainakin niin kauan kun olen kielikeskusteluja eri foorumeilla seurannut, olisikohan kymmenisen vuotta. He eivät kykene minkäänlaiseen itsekritiikkiin tai pysty näkemään asiaa suomenkielisen enemmistön kannalta. Sitten kehtaavat vielä ihmetellä miksi asenteet suomenruotsalaisia ja ruotsin kieltä kohtaan kovenevat.
Poliitikot ovat ihmeissään siitä miksi Sverigedemokraatit saivat niin suuren kannatuksen. Eräälläkin paikkakunnalla poliitikot molemmista leireistä vasemmalta ja oikealta sanovat melkein yhteen ääneen, "että eihän meillä ole mitään ongelmia" ja toinen lisää, että "eihän Sveridedemokraateilla ole ollut edes kampanjaa" mutta siitä huolimatta kannatus on pitkälti yli kymmenen prosenttia.
- Se mikä näillä poliitikoilla ei sytytä on se, että kysyisivät ovatko he itse tehneet jotain mikä ei kansalaisia ja äänestäjiä miellytä? Kaikki eivät ole turuilla ja toreilla torvi suorana osoittamassa mieltään mutta ne osoittavat vaaleissa mielipiteensä.
"Sitten kehtaavat vielä ihmetellä miksi asenteet suomenruotsalaisia ja ruotsin kieltä kohtaan kovenevat."