Kadehdin naapurin perhettä

Naapurimies meni naimisiin thaimaalaisen naisen kanssa 8 vuotta sitten. Heillä on nyt 2- ja 5-vuotiaat lapset. Näiltä osin tilanne heillä on melkein sama kuin meillä, meillä on tosin vain 3-vuotias.

Asia mikä harmittaa (käy kateeksi) on se, että heillä kuulosta olevan aika viriiliä menoa makuuhuoneen puolella. Asuntomme ovat peilikuvia ja äänet kuuluvat läpi, varsinkin jos painaa korvan kiinni seinään. Olen ymmärtänyt, että heillä vaimo on se joka on himokas ja tekee aloitteen.

Meillä taas muija pihtaa ja keksii tekosyitä. Kyllä kyrsii... :(

Pitäisikö pistää eukko pihalle ja hakea Aasiasta oikea nainen tilalle?
102123
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

meet naapuriin kun sen äijä ei ole kotsas.

Äänestä

ja mielenkiinto naapurin vaimossa kun pitäisi keskittyä omaan vaimoon, eihän siitä mitään voi tulla. Vielä lisäksi olet antanut itsesi ymmärtää, että naapurin vaimo olisi se himokas ja aloitteellinen. Käsityksesi voi olla ja on ilmeisesti väärä. Naapurin miehellä on ominaisuuksia, jotka laittavat vaimon hyrräämään. Keskity parantamaan asemiasi oman vaimosi suhteen kysymällä vaikka naapurileilta vinkkejä hätiin. Ei se vaihtamalla parane.

Äänestä
  • No aloitushan on selvä provo, mutta tässä hyvä vastaus jos tilanne olisi totta.
    Kumma että muilla on aina sitä mitä voisi keskittyä tuomaan omaan suhteeseen. Hyvä pointti tuo omien ominaisuuksien kohentaminen sille mallille, että alkaa toisella halut hyrräämään. Moni lössähtää niin henkisesti kuin fyysisestikin suhteessa ja tottakai se vaikuttaa keskinäiseen kanssakäymiseen. Kun alussa puleerattiin itseä treffeille mennessä, huomioitiin toista olemalla kiinnostunut & panostettiin flirttiin ja leikkimielisyyteen, myöhemmin oletetaan että kaikki saavutettu säilyy ihan ilman ponnisteluja.

    En tarkoita että aina täytyisi olla täydessä iskussa kumppanin suhteen, mutta pieni extraponnistus silloin tällöin lisää varmasti onnistumisprosenttia makkarinkin puolella.

    Äänestä

  • Tossa joku sanoo että ei se vaihtamalla parane...

    Kyllä se kuulkaa vaan paranee usein niin perkeleesti vaihtamalla! Itse mietin pitkään vaihtamista... mietin että pitäisikö lapsen vuoksi pysytellä yhdessä ja kestää fyysisiä ja henkisiä kiukunpuuskia, mökötystä ja yleistä halveksuntaa ja elää täysin kulissiliitossa, vai olla vaikka yksin mutta onnellisempi. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Ratkasu oli tiukka, koska kyseessä oli myös lapsen tilanne. Ajattelin kuitenkin, että kaksi onnellista kotia on parempi vaihtoehto kuin yksi kylmä.

    En tosin silloin vielä tiennyt, että erossa isä menettää automaattisesti oikeuden lapseensa, vain noin joka kymmenes isä saa riitaisassa erossa käräjäoikeudessa lapset vielä nykyäänkin vuonna 2010. Mikä tarkoittaa sitä, että kahden kodin sijaan lapsi käy isän luona joka toinen viikonloppu kylässä. No, parempi sekin kuin se että lapsi näkee miten isällä ja äidillä on vihamieliset tai kylmät välit.

    Mutta ettei vaihtamalla parane... se on kateellisten panettelua :) Kyllä on kuulkaa elämä sekä henkiseltä puolelta että fyysiseltä puolelta aivan erilaista. Nykyinen kumppani on nuori, hyvännäköinen, fiksu, nauttii samantapaisista harrastuksista, on iloinen vielä useiden vuosien yhteiselon jälkeen, rakastaa lapsipuoltaan ja huomioi tämän kuin omansa, ei ikinä pihtaa, on aktiivinen sosiaalisessa mielessä ja myös sängyssä... että eipä ole sitä kiukkuista flegmaattista perusnegatiivista exää siinä mielessä kauhean kova ikävä tullut.

    Lastani haluisin tietysti pitää luonani puolet ajasta, mutta sosiaalitätien mielestä liika isän kanssa oleminen aiheuttaa lapselle traumoja ja siksi siellä ajetaan yhden kodin politiikkaa vahvasti -nekun tietävät, kun ovat sen takana, että se yksi koti on 90% varmasti aina se äidin koti. Tähän kun joskus tulevaisuudessa saadaan muutos, niin hyvä.

    Niin ja niile, jotka kritisoivat että eroavat vanhemmat pistävät oman hyvinvoinnin lapsen edelle voidaan todeta vaan, että joskus on tilanteita missä ei aina voida ajatella, että lapsen etu olisi se että vanhemmat pysyvät yhdessä. Pahimmillaan se sitten ajan kanssa johtaa vaikka mihin ikäviin tuloksiin.

    Että jos perustavaa laatua olevia ongelmia on, niin vaihtamalla paranee lähestulkoon varmasti.

    Äänestä

  • epätasa-arvo kirjoitti:

    Tossa joku sanoo että ei se vaihtamalla parane...

    Kyllä se kuulkaa vaan paranee usein niin perkeleesti vaihtamalla! Itse mietin pitkään vaihtamista... mietin että pitäisikö lapsen vuoksi pysytellä yhdessä ja kestää fyysisiä ja henkisiä kiukunpuuskia, mökötystä ja yleistä halveksuntaa ja elää täysin kulissiliitossa, vai olla vaikka yksin mutta onnellisempi. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Ratkasu oli tiukka, koska kyseessä oli myös lapsen tilanne. Ajattelin kuitenkin, että kaksi onnellista kotia on parempi vaihtoehto kuin yksi kylmä.

    En tosin silloin vielä tiennyt, että erossa isä menettää automaattisesti oikeuden lapseensa, vain noin joka kymmenes isä saa riitaisassa erossa käräjäoikeudessa lapset vielä nykyäänkin vuonna 2010. Mikä tarkoittaa sitä, että kahden kodin sijaan lapsi käy isän luona joka toinen viikonloppu kylässä. No, parempi sekin kuin se että lapsi näkee miten isällä ja äidillä on vihamieliset tai kylmät välit.

    Mutta ettei vaihtamalla parane... se on kateellisten panettelua :) Kyllä on kuulkaa elämä sekä henkiseltä puolelta että fyysiseltä puolelta aivan erilaista. Nykyinen kumppani on nuori, hyvännäköinen, fiksu, nauttii samantapaisista harrastuksista, on iloinen vielä useiden vuosien yhteiselon jälkeen, rakastaa lapsipuoltaan ja huomioi tämän kuin omansa, ei ikinä pihtaa, on aktiivinen sosiaalisessa mielessä ja myös sängyssä... että eipä ole sitä kiukkuista flegmaattista perusnegatiivista exää siinä mielessä kauhean kova ikävä tullut.

    Lastani haluisin tietysti pitää luonani puolet ajasta, mutta sosiaalitätien mielestä liika isän kanssa oleminen aiheuttaa lapselle traumoja ja siksi siellä ajetaan yhden kodin politiikkaa vahvasti -nekun tietävät, kun ovat sen takana, että se yksi koti on 90% varmasti aina se äidin koti. Tähän kun joskus tulevaisuudessa saadaan muutos, niin hyvä.

    Niin ja niile, jotka kritisoivat että eroavat vanhemmat pistävät oman hyvinvoinnin lapsen edelle voidaan todeta vaan, että joskus on tilanteita missä ei aina voida ajatella, että lapsen etu olisi se että vanhemmat pysyvät yhdessä. Pahimmillaan se sitten ajan kanssa johtaa vaikka mihin ikäviin tuloksiin.

    Että jos perustavaa laatua olevia ongelmia on, niin vaihtamalla paranee lähestulkoon varmasti.

    Tämä on asia, jota olen jo kauan itsekin miettinyt (vaikkakin eri sukupuolen kannalta).Olen siis itse nainen, mutta käyn välillä kurkkimassa tälläkin palstalla. Miksi se on niin järjettömän vaikeaa myöntää (etenkin naisten), että se toiseen vaihtaminen todellakin voi olla parempi ratkaisu kuin tyytyä huonoon suhteeseen. Kyllä lapsetkin sen huomaavat, tuon alituisen teeskentelyn, jota NIIN monissa liitoissa yllä pidetään.

    Miksi ihmeessä niin kovin moni tyytyy tuohon "kiukkuiseen ja flegmaattiseen perusnegatiiviseen" kumppaniin, joilla sanoilla edellinen kirjoittaja exäänsä kuvasi? Maailmassa on satoja, ellei tuhansia, uusia ja kiinnostavia kumppaniehdokkaita tarjolla: ei sitä kiukkuista akkaa(tai ukkoa) tarvitse katsella enää kauan sitten annettujen lupausten takia, jos rakkaus on kuollut jo aikaa sitten. Rakkaus on eri asia kuin läheisriippuvuus ja tottumus. Herätkää jo, hyvät ihmiset! Muutkin kuin edellinen kirjoittaja.

    Äänestä

On enemmän katetta pankkitilillä. Kyllä sinäkin voit Aasiasta hakea sen himokkaan emännän mutta visaa saat vinguttaa ihan huolella. Kun kate loppuu emäntä voi todellakin antautua myös sille naapurin isännälle jolla mahdollisesti on enemmän tarjottavaa? Nähin pitää varautua ja kielimuuri voi olla muunlaisessa kuin kanssakäymisessä kuin sänkypuuhissa vähän jarruna? Mutta jos sinä et juttuseuraa tarvitse vaan pillua niin lähde ihmeessä naisen hakuun Aasiaan. Mitä teet sitten nykyisellesi ja lapsillesi? Vaihdat siihen panoseuraan? Muista kertoa se lapsillesi mitä varten äiti on sinulle olemassa ja että valitsit aikoinasi väärin kun otit heidän äitinsä.
No, jos et lähde naisen hakuun ole edes rehellinen vaimollesi ja lastesi äidille ja ennenkaikkea itsellesi.
Ei kärsimys ole hyväksi sinulle vaan päästä itsesi pahasta eli lähde tuosta tilanteesta pois.

Äänestä
  • Vaihtamalla parani mullakin, niin seksi kuin kaikki muutkin parisuhteen kiemurat ja se oon minä jolla nykyään päätä vähän joskus särkee.
    Visaa ei todellakaan tarvi tän nykyisen kanssa vinguttaa samaan tahtiin kuin suomi-exän, kun köyhistä oloista on kotoisin niin edelleen täällä suomessa 5 vuoden jälkeen hyvin nuukasti haluaa elellä. Kielimuuri ei todellakaan ollut ongelma, molemmat puhuimme aluksi englantia ja nykyään sujuvasti suomea ja mäkin oon oppinut auttavasti thai-kielen.
    Ei mulla mitään suomi-naisia kohtaan ole mutta pisti vaan niin silmään nuo naapurin emännän ennakkoluuloiset puheet että piti vähän selventää

    Äänestä

Pitäiskö sun oikeesti keskittyä vaimoosi, eikä kunnella naapuria... kaikki ei ole aina sitä miltä kuulostaa... naapurin tilanne voi olla ihan toista mitä luulet.... miksiköhän vaimosi muka pihtaa... oletko huono rakastaja vai ??? annatko vaimollesi kunnon esilekekkejä vai oletko pikapano mies ja itsekäs ??? huomioitko muutenkin vaimoasi ? ei nainen ole mikään antaja !!!! miehenkin pitäisi antaa naiselle nautintoa, ja jos niin ei ole kyllä minkäkin pihtaisin !

Äänestä
  • Yritä miettiä miksi se Aasialainen "antaa" sitä seksiä niin usein ja himokkaasti.
    Oletko ikinä katsonut dokumenttia mitä ne siellä Aasiassa puuhaa.. Myyvät seksiä seksibaarien/motellien välityksellä ja unelmoivat pohjoismaalaisesta miehestä joka elättää heidät ja toteuttaa unelmat rikkaassa maassa.
    Eli ehkä nainen tämän seksin avulla haluaa varmistaa, ettei mies lemppaa häntä ja hae vireämpää kaveria Aasiasta tilalle. Seksiä myymällä todennäköisesti on tämän miehen itselleen saanutkin.
    Siinä voi sitten miettiä haluaako Aasialaista C-hepatiitin ja HIV:ä kantavaa ihanaa seksiä suorastaan kinuvaa vaimoa ;)

    Äänestä

  • terkkuja pelkosniemeltä

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


V..aa kirjoitti:

Naapurimies meni naimisiin thaimaalaisen naisen kanssa 8 vuotta sitten. Heillä on nyt 2- ja 5-vuotiaat lapset. Näiltä osin tilanne heillä on melkein sama kuin meillä, meillä on tosin vain 3-vuotias.

Asia mikä harmittaa (käy kateeksi) on se, että heillä kuulosta olevan aika viriiliä menoa makuuhuoneen puolella. Asuntomme ovat peilikuvia ja äänet kuuluvat läpi, varsinkin jos painaa korvan kiinni seinään. Olen ymmärtänyt, että heillä vaimo on se joka on himokas ja tekee aloitteen.

Meillä taas muija pihtaa ja keksii tekosyitä. Kyllä kyrsii... :(

Pitäisikö pistää eukko pihalle ja hakea Aasiasta oikea nainen tilalle?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu