Miksi koira tekee niin kuin se tekee?

nyt käsitin väärin. luulin, että tarkoitettiin omistajaansa kohtaan.

Yleinen puolustaminen on selviytymistä ja selvittämistä. Tämä kai on kaikilla elollisilla.

"vaikka se joidenkin rotujen kohdalla merkitsisi jopa niiden "sisäänkirjoitetun perimän" vastaista toimintaa?"

Koska jos lauman tai ryhmittymän johtaja menehtyy tai haavoittuu merkitsee se heikentynyttä selviytymistä tai mahdollisuutta selviytyä jatkossa muille jäsenille. Tämä (johtajan menetys tai haavoittuminen)on siis vaaraksi koko yhteisön elinvoimaisuudelle tai uhkaa tätä asetelmaa.

perheen isä kirjoitti:

nyt käsitin väärin. luulin, että tarkoitettiin omistajaansa kohtaan.

Yleinen puolustaminen on selviytymistä ja selvittämistä. Tämä kai on kaikilla elollisilla.

"vaikka se joidenkin rotujen kohdalla merkitsisi jopa niiden "sisäänkirjoitetun perimän" vastaista toimintaa?"

Koska jos lauman tai ryhmittymän johtaja menehtyy tai haavoittuu merkitsee se heikentynyttä selviytymistä tai mahdollisuutta selviytyä jatkossa muille jäsenille. Tämä (johtajan menetys tai haavoittuminen)on siis vaaraksi koko yhteisön elinvoimaisuudelle tai uhkaa tätä asetelmaa.

Lue lisää

Tai voi olla että minä käsitin väärin. Jos aloittajan hieman epäselvä aloitus tarkoittikin, että koira puolustautuu "luotettavan" läsnäollessä tätä luotettavaa vastaan, niin silloin tilannetta ei mitenkään mielestäni voi irrottaa yhteyksistään ja puhua jollain yleisellä tasolla. Silloin pitää ehdottomasti tietää, mikä on ollut puolustautumiseen johtanut tilanne tai tilanteet, ja pohtia niitä ihan riippumatta siitä, millaisia odotuksia suhteen kunnossaolemiselle asetamme. No, odotellaan, jos aloittaja kertoo, mistä puolustautumisesta oikein oli kyse. ;-)

sohvaperunavilosohvi kirjoitti:

Tai voi olla että minä käsitin väärin. Jos aloittajan hieman epäselvä aloitus tarkoittikin, että koira puolustautuu "luotettavan" läsnäollessä tätä luotettavaa vastaan, niin silloin tilannetta ei mitenkään mielestäni voi irrottaa yhteyksistään ja puhua jollain yleisellä tasolla. Silloin pitää ehdottomasti tietää, mikä on ollut puolustautumiseen johtanut tilanne tai tilanteet, ja pohtia niitä ihan riippumatta siitä, millaisia odotuksia suhteen kunnossaolemiselle asetamme. No, odotellaan, jos aloittaja kertoo, mistä puolustautumisesta oikein oli kyse. ;-)

Lue lisää

"Silloin pitää ehdottomasti tietää, mikä on ollut puolustautumiseen johtanut tilanne tai tilanteet"

Ei välttämättä. Tilanteen täyttyy silloin olla moniongelmainen. Tässä on se, mikä tämän jo kertoo:
Kun viestintä näiden kahden välillä on olematon, puutteellinen tai ristiriitainen..tämä on syy ja sisältää aika paljon, jos hieman pohtii asiaa.

perheen isä kirjoitti:

"Silloin pitää ehdottomasti tietää, mikä on ollut puolustautumiseen johtanut tilanne tai tilanteet"

Ei välttämättä. Tilanteen täyttyy silloin olla moniongelmainen. Tässä on se, mikä tämän jo kertoo:
Kun viestintä näiden kahden välillä on olematon, puutteellinen tai ristiriitainen..tämä on syy ja sisältää aika paljon, jos hieman pohtii asiaa.

Lue lisää

Noh, rauha vaan. Tarkoitin lainaamallasi kohdalla korostaa, ettei sellaisessa tilanteessa ole mitään mieltä keskustella jollain yleisellä tasolla, miksi koira käy isäntänsä kimppuun (jos siis aloittajalla siitä oli kyse). Kyllä silloin mielestäni pitää tietää tilanteesta, eikä puhua vain ympäripyöreästi "jos suhde on kunnossa, ei koira tunne mitään tarvetta puolustaa" kuten aloittaja teki. Taatusti tilanne on silloin moniongelmainen, muttei se ainakaan yleisen tason löpinällä aukea. Mutta edelleen, jäädään odottelemaan, kuka käsitti aloittajan oikein ja jatketaan sitten siitä, turha murista toisillemme, kun ei edes tiedetä, puhutaanko aiheen vierestä. ;D

"Siispä huomioiden, ettet pitänyt koiran arkuutta, pelokkuutta tai epävarmuutta riittävinä selityksinä, kysyn vastakysymyksen: miksi koiran tulisi "luotettavan" läsnäollessa kyetä olemaan puolusta(utu)matta, vaikka se joidenkin rotujen kohdalla merkitsisi jopa niiden "sisäänkirjoitetun perimän" vastaista toimintaa?"

Jos olen esimerkiksi metsästyksen ymmärtänyt oikein, ei koira saa ilman omistajan lupaa lähteä riistan perään, eikö näin? Totta kai jonkinlaista reagoimista vaaditaan koiralta tuollaisessa tilanteessa, mutta minkälaista reaktiota? Normaaliahan on, että jokaiseen tilanteeseen reagoidaan, mutta millä tavalla?
Jos koira näkee omasta mielestään jotain uhkaavaa, onko sen työ mennä asia tutkimaan vai odottaako se, että omistaja, lauman johtaja, menee sen tutkimaan? Itse olen ymmärtänyt asian niin, että jos koira ei luota omistajaansa niin paljon, että se kykenisi sitä tarvittaessa puolustamaan, se puolustaa itse itseään ja jossain tapauksissa myös omistajaansa.
Jos taas koira näkee omasta mielestään uhkaavan tilanteen, tulisi sen luottaa kuitenkin omistajansa arviointikykyyn, pitääkö tilanteeseen reagoida vai ei.

"Reviirikoirat" reagoivat ulkopuoliseen ihmiseen/eläimeen/etc, mutta omistajan tullessa paikalle sanoen viimeisen sanan, koira on joko hiljaa tai häätää ulkopuolisen pois. Mielestäni tämä on ihanteellinen suhde ihmisen ja koiran välillä. Koira saa tehdä sitä, miksi se on luotu ja mihin sen vietti vetää, mutta samalla koira kunnioittaa ja arvostaa omistajaansa, ja ymmärtää tämän olevan paikan johtaja eikä suinkaan se itse.

sohvaperunavilosohvi kirjoitti:

Tai voi olla että minä käsitin väärin. Jos aloittajan hieman epäselvä aloitus tarkoittikin, että koira puolustautuu "luotettavan" läsnäollessä tätä luotettavaa vastaan, niin silloin tilannetta ei mitenkään mielestäni voi irrottaa yhteyksistään ja puhua jollain yleisellä tasolla. Silloin pitää ehdottomasti tietää, mikä on ollut puolustautumiseen johtanut tilanne tai tilanteet, ja pohtia niitä ihan riippumatta siitä, millaisia odotuksia suhteen kunnossaolemiselle asetamme. No, odotellaan, jos aloittaja kertoo, mistä puolustautumisesta oikein oli kyse. ;-)

Lue lisää

" Silloin pitää ehdottomasti tietää, mikä on ollut puolustautumiseen johtanut tilanne tai tilanteet, ja pohtia niitä ihan riippumatta siitä, millaisia odotuksia suhteen kunnossaolemiselle asetamme. No, odotellaan, jos aloittaja kertoo, mistä puolustautumisesta oikein oli kyse. ;-) "

Esimerkit ovat aina parhaita ja tykkään viljellä niitä:
Omistaja ja koira on kävelyllä pimeällä tiellä. Vastaan tulee tummiin pukeutunut hahmo ja koira tämän havaitsee. Huonon hahmottamisen vuoksi koira ei tunnista vastaantulevaa ja valpastuu.
a) Koira tuntee tarvetta häätää uhka pois ja näin ollen puolustaa itseään ja omistajaansa.
b) Koira katsoo omistajaansa: "Mitäköhän me nyt tehdään?" Koira kulkee omistajansa taakse turvaan, omistaja on rennosti ja viestittää koiralle näin, että kaikki OK. Uhan mennessä ohi koira taas rentoutuu ja jatkaa haistelujaan. Luottaa siihen, että jos uhkaan pitää reagoida, omistaja tekee sen.

Toivottavasti selvensi :)

tuutupappa kirjoitti:

"Siispä huomioiden, ettet pitänyt koiran arkuutta, pelokkuutta tai epävarmuutta riittävinä selityksinä, kysyn vastakysymyksen: miksi koiran tulisi "luotettavan" läsnäollessa kyetä olemaan puolusta(utu)matta, vaikka se joidenkin rotujen kohdalla merkitsisi jopa niiden "sisäänkirjoitetun perimän" vastaista toimintaa?"

Jos olen esimerkiksi metsästyksen ymmärtänyt oikein, ei koira saa ilman omistajan lupaa lähteä riistan perään, eikö näin? Totta kai jonkinlaista reagoimista vaaditaan koiralta tuollaisessa tilanteessa, mutta minkälaista reaktiota? Normaaliahan on, että jokaiseen tilanteeseen reagoidaan, mutta millä tavalla?
Jos koira näkee omasta mielestään jotain uhkaavaa, onko sen työ mennä asia tutkimaan vai odottaako se, että omistaja, lauman johtaja, menee sen tutkimaan? Itse olen ymmärtänyt asian niin, että jos koira ei luota omistajaansa niin paljon, että se kykenisi sitä tarvittaessa puolustamaan, se puolustaa itse itseään ja jossain tapauksissa myös omistajaansa.
Jos taas koira näkee omasta mielestään uhkaavan tilanteen, tulisi sen luottaa kuitenkin omistajansa arviointikykyyn, pitääkö tilanteeseen reagoida vai ei.

"Reviirikoirat" reagoivat ulkopuoliseen ihmiseen/eläimeen/etc, mutta omistajan tullessa paikalle sanoen viimeisen sanan, koira on joko hiljaa tai häätää ulkopuolisen pois. Mielestäni tämä on ihanteellinen suhde ihmisen ja koiran välillä. Koira saa tehdä sitä, miksi se on luotu ja mihin sen vietti vetää, mutta samalla koira kunnioittaa ja arvostaa omistajaansa, ja ymmärtää tämän olevan paikan johtaja eikä suinkaan se itse.

Lue lisää

Omat koitat ovat käyttäytyneet aikalailla näin. Paitsi: "Koira kulkee omistajansa taakse turvaan" Tässä ollaan aina oltu "samassa rintamassa" ja päätäntä valta reagointiin tai sen tarpeeseen on minulla.
Tosin kahden koiran kanssa tämä on hieman haastavampi juttu, kun toinen helposti ruokkii asiassaan toista.
Rotu juttuja.

Itse asiassa hyvä kirjoitus ap. Tuosta on moneen asiaan ja tilanteeseen, sekä kertoo monesta muustakin asiasta koiran ja ohjaajan välillä, jos hieman pohtii.

"Jos olen esimerkiksi metsästyksen ymmärtänyt oikein, ei koira saa ilman omistajan lupaa lähteä riistan perään, eikö näin?"..Ei kaikki. Osa jäljittää, ilmoittaa ja pysäyttää. Siis tässä asiassa itsenäistä ja vietin ajamaa työskentelyä. Osa noutaa jo ammutun. (käskyn alla)

perheen isä kirjoitti:

Omat koitat ovat käyttäytyneet aikalailla näin. Paitsi: "Koira kulkee omistajansa taakse turvaan" Tässä ollaan aina oltu "samassa rintamassa" ja päätäntä valta reagointiin tai sen tarpeeseen on minulla.
Tosin kahden koiran kanssa tämä on hieman haastavampi juttu, kun toinen helposti ruokkii asiassaan toista.
Rotu juttuja.

Itse asiassa hyvä kirjoitus ap. Tuosta on moneen asiaan ja tilanteeseen, sekä kertoo monesta muustakin asiasta koiran ja ohjaajan välillä, jos hieman pohtii.

"Jos olen esimerkiksi metsästyksen ymmärtänyt oikein, ei koira saa ilman omistajan lupaa lähteä riistan perään, eikö näin?"..Ei kaikki. Osa jäljittää, ilmoittaa ja pysäyttää. Siis tässä asiassa itsenäistä ja vietin ajamaa työskentelyä. Osa noutaa jo ammutun. (käskyn alla)

Lue lisää

Nyt kun tiedetään, mistä ap. puhui, niin minunkin kommenttiani. Periaatteessa olen samoilla linjoilla, mutta hiukan eri tavalla painotan asiaa. En pidä pahana tai kyseenalaista koiran ja omistajan välistä luottamussuhdetta, jos koira reagoi havaitsemaansa uhkaan jäämättä kyselemään omistajalta, "mitäs me tehdään". Se olisi jo vähän perheen isän aiemmin kuvaaman laumakäyttäytymisen vastaista. Uhan havaitessaan lauman jäsenten pitää tehdä se, minkä voivat lauman puolustamiseksi. Kyselemään jääminen voi olla ratkaiseva hetki menestymisen tai menehtymisen välillä. Tällä tarkoitan koiran ja ihmisen tapauksessa, että hyväksyn, että koira ilmoittaa uhkasta esim. haukkumalla (ja haukku toimii samalla uhkan suuntaan varoittavana tekijänä "pysy poissa"). Olisi melko paljon vaadittu tavalliselta koiralta, ettei se reagoisi kokemaansa uhkaan mitenkään. Erikoiskoulutetut koirat ovat oma lukunsa, vaikkapa sotakoirat, joiden ei tietysti ole soveliasta äänekkäästi vihollisesta (ja viholliselle) ilmoittaa läsnäoloaan. Mutta niitä keskustelu ei varmaan koske.

Eli olen kuitenkin sillä linjalla, että koira voi ilmoittaa oma-aloitteisesti havaitsemastaan uhasta esim. haukkumalla. Mutta sen pitää omistajan määräyksestä myös pystyä olemaan sen jälkeen hiljaa, haukku ei siis sovi jatkua eikä sen uhkaavampia keinoja sovi esiintyä. Näin minun mielestäni, jos puhutaan toimivasta luottamussuhteesta koiran ja ihmisen välillä.

Ap. vastaili aiempaan kysymykseeni vähän kiertäen, esim. näin "Jos taas koira näkee omasta mielestään uhkaavan tilanteen, tulisi sen luottaa kuitenkin omistajansa arviointikykyyn, pitääkö tilanteeseen reagoida vai ei". Saa olla melkoisen tohelo koira, joka ei kasvaessaan opi, että ihmisen aistit ovat näkökykyä lukuunottamatta kerrassaan kelvottomat sen omiin aisteihin verrattuna. Tuleehan koira tehneeksi matkan varrella niin paljon hajuhavaintoja, jotka kertovat sille kaikista kummallisista asioista, joista omistaja ei näytä tietävän lainkaan. Esimerkkinä, omistaja jutteli hyvin vanhalle koiralle metsän reunassa "mitähän sinäkin ressukka enää näet". Istuivat pari minuuttia rinnatusten, kunnes muutaman metrin päästä pusikosta lähti jänis (pupulla lienee pokeri pettänyt). Omistaja totesi, että ilmeisesti toinen heistä tiesi koko ajan jäniksen olemassaolosta, saatte arvata kumpi. Näitä tilanteita koiran elämässä on paljon. Kyllä minusta on varsin hyvä homma, jos koira luottaa myös omiin aisteihinsa eikä jää pelkästään odottamaan omistajan reagointia, koska se ei voi tietää, kuinka avuttomat ne omistajan aistit oikein ovatkaan...

Nyt jään kuitenkin miettimään, mitä tämä ap:n mielestä kertoo tai mitä sen pitäisi kertoa koiran motiiveista. Miten tämän reagoinnin pitäisi vastata kysymykseen "miksi", joka aloituksessa oli oleellista?

sohvaperunavilosohvi kirjoitti:

Nyt kun tiedetään, mistä ap. puhui, niin minunkin kommenttiani. Periaatteessa olen samoilla linjoilla, mutta hiukan eri tavalla painotan asiaa. En pidä pahana tai kyseenalaista koiran ja omistajan välistä luottamussuhdetta, jos koira reagoi havaitsemaansa uhkaan jäämättä kyselemään omistajalta, "mitäs me tehdään". Se olisi jo vähän perheen isän aiemmin kuvaaman laumakäyttäytymisen vastaista. Uhan havaitessaan lauman jäsenten pitää tehdä se, minkä voivat lauman puolustamiseksi. Kyselemään jääminen voi olla ratkaiseva hetki menestymisen tai menehtymisen välillä. Tällä tarkoitan koiran ja ihmisen tapauksessa, että hyväksyn, että koira ilmoittaa uhkasta esim. haukkumalla (ja haukku toimii samalla uhkan suuntaan varoittavana tekijänä "pysy poissa"). Olisi melko paljon vaadittu tavalliselta koiralta, ettei se reagoisi kokemaansa uhkaan mitenkään. Erikoiskoulutetut koirat ovat oma lukunsa, vaikkapa sotakoirat, joiden ei tietysti ole soveliasta äänekkäästi vihollisesta (ja viholliselle) ilmoittaa läsnäoloaan. Mutta niitä keskustelu ei varmaan koske.

Eli olen kuitenkin sillä linjalla, että koira voi ilmoittaa oma-aloitteisesti havaitsemastaan uhasta esim. haukkumalla. Mutta sen pitää omistajan määräyksestä myös pystyä olemaan sen jälkeen hiljaa, haukku ei siis sovi jatkua eikä sen uhkaavampia keinoja sovi esiintyä. Näin minun mielestäni, jos puhutaan toimivasta luottamussuhteesta koiran ja ihmisen välillä.

Ap. vastaili aiempaan kysymykseeni vähän kiertäen, esim. näin "Jos taas koira näkee omasta mielestään uhkaavan tilanteen, tulisi sen luottaa kuitenkin omistajansa arviointikykyyn, pitääkö tilanteeseen reagoida vai ei". Saa olla melkoisen tohelo koira, joka ei kasvaessaan opi, että ihmisen aistit ovat näkökykyä lukuunottamatta kerrassaan kelvottomat sen omiin aisteihin verrattuna. Tuleehan koira tehneeksi matkan varrella niin paljon hajuhavaintoja, jotka kertovat sille kaikista kummallisista asioista, joista omistaja ei näytä tietävän lainkaan. Esimerkkinä, omistaja jutteli hyvin vanhalle koiralle metsän reunassa "mitähän sinäkin ressukka enää näet". Istuivat pari minuuttia rinnatusten, kunnes muutaman metrin päästä pusikosta lähti jänis (pupulla lienee pokeri pettänyt). Omistaja totesi, että ilmeisesti toinen heistä tiesi koko ajan jäniksen olemassaolosta, saatte arvata kumpi. Näitä tilanteita koiran elämässä on paljon. Kyllä minusta on varsin hyvä homma, jos koira luottaa myös omiin aisteihinsa eikä jää pelkästään odottamaan omistajan reagointia, koska se ei voi tietää, kuinka avuttomat ne omistajan aistit oikein ovatkaan...

Nyt jään kuitenkin miettimään, mitä tämä ap:n mielestä kertoo tai mitä sen pitäisi kertoa koiran motiiveista. Miten tämän reagoinnin pitäisi vastata kysymykseen "miksi", joka aloituksessa oli oleellista?

Lue lisää

"En pidä pahana tai kyseenalaista koiran ja omistajan välistä luottamussuhdetta, jos koira reagoi havaitsemaansa uhkaan jäämättä kyselemään omistajalta,"..Samaa mieltä. On erilaisia tilanteita ja tässä tilanteessa on kuitenkin sama tekijä jatkossakin: omistajansa päätäntävalta.
Tuollaisen tilanteen voisi kuvitella vaikka metsässä, joka voisi mennä näin: ilmoitus-pysäytys-odotus. ainakin omalla rodullani.

sohvaperunavilosohvi kirjoitti:

Nyt kun tiedetään, mistä ap. puhui, niin minunkin kommenttiani. Periaatteessa olen samoilla linjoilla, mutta hiukan eri tavalla painotan asiaa. En pidä pahana tai kyseenalaista koiran ja omistajan välistä luottamussuhdetta, jos koira reagoi havaitsemaansa uhkaan jäämättä kyselemään omistajalta, "mitäs me tehdään". Se olisi jo vähän perheen isän aiemmin kuvaaman laumakäyttäytymisen vastaista. Uhan havaitessaan lauman jäsenten pitää tehdä se, minkä voivat lauman puolustamiseksi. Kyselemään jääminen voi olla ratkaiseva hetki menestymisen tai menehtymisen välillä. Tällä tarkoitan koiran ja ihmisen tapauksessa, että hyväksyn, että koira ilmoittaa uhkasta esim. haukkumalla (ja haukku toimii samalla uhkan suuntaan varoittavana tekijänä "pysy poissa"). Olisi melko paljon vaadittu tavalliselta koiralta, ettei se reagoisi kokemaansa uhkaan mitenkään. Erikoiskoulutetut koirat ovat oma lukunsa, vaikkapa sotakoirat, joiden ei tietysti ole soveliasta äänekkäästi vihollisesta (ja viholliselle) ilmoittaa läsnäoloaan. Mutta niitä keskustelu ei varmaan koske.

Eli olen kuitenkin sillä linjalla, että koira voi ilmoittaa oma-aloitteisesti havaitsemastaan uhasta esim. haukkumalla. Mutta sen pitää omistajan määräyksestä myös pystyä olemaan sen jälkeen hiljaa, haukku ei siis sovi jatkua eikä sen uhkaavampia keinoja sovi esiintyä. Näin minun mielestäni, jos puhutaan toimivasta luottamussuhteesta koiran ja ihmisen välillä.

Ap. vastaili aiempaan kysymykseeni vähän kiertäen, esim. näin "Jos taas koira näkee omasta mielestään uhkaavan tilanteen, tulisi sen luottaa kuitenkin omistajansa arviointikykyyn, pitääkö tilanteeseen reagoida vai ei". Saa olla melkoisen tohelo koira, joka ei kasvaessaan opi, että ihmisen aistit ovat näkökykyä lukuunottamatta kerrassaan kelvottomat sen omiin aisteihin verrattuna. Tuleehan koira tehneeksi matkan varrella niin paljon hajuhavaintoja, jotka kertovat sille kaikista kummallisista asioista, joista omistaja ei näytä tietävän lainkaan. Esimerkkinä, omistaja jutteli hyvin vanhalle koiralle metsän reunassa "mitähän sinäkin ressukka enää näet". Istuivat pari minuuttia rinnatusten, kunnes muutaman metrin päästä pusikosta lähti jänis (pupulla lienee pokeri pettänyt). Omistaja totesi, että ilmeisesti toinen heistä tiesi koko ajan jäniksen olemassaolosta, saatte arvata kumpi. Näitä tilanteita koiran elämässä on paljon. Kyllä minusta on varsin hyvä homma, jos koira luottaa myös omiin aisteihinsa eikä jää pelkästään odottamaan omistajan reagointia, koska se ei voi tietää, kuinka avuttomat ne omistajan aistit oikein ovatkaan...

Nyt jään kuitenkin miettimään, mitä tämä ap:n mielestä kertoo tai mitä sen pitäisi kertoa koiran motiiveista. Miten tämän reagoinnin pitäisi vastata kysymykseen "miksi", joka aloituksessa oli oleellista?

Lue lisää

Perheen isä sen sanoikin: yhden koiran kanssa on aina helpompaa kuin kahden koiran kanssa. Provosoivat toisiaan. Mitä mieltä olette siitä, että jos suhde kahdesta koirasta vahvempaan on kunnossa, sujuu suhde tämän toisen, alemman, koiran kanssa leikiten? Olen nimittäin törmännyt sellaisiin tilanteisiin, joissa ylempänä oleva koira on luottanut omistajaansa 100%, mutta tämä alempana koira ei ole luottanut omistajaan, vaan tähän ylempään koiraan.
Olen myös törmännyt sellaiseen tilanteeseen, jossa vanhempi koira lähtee komentamaan nuorempaa koiraa, jos nuorempi koira ei ole omistajaansa totellut. Tämän jälkeen nuorempi koira on omistajaa taas totellut hyvin.

"Kyllä minusta on varsin hyvä homma, jos koira luottaa myös omiin aisteihinsa eikä jää pelkästään odottamaan omistajan reagointia, koska se ei voi tietää, kuinka avuttomat ne omistajan aistit oikein ovatkaan... "
Mielestäni myös. Ihannetilannehan on juuri tuo, minkä mainitsit, eli koira ilmoittaa omistajalleen havaitsevansa uhan esimerkiksi haukunnalla, jolloin omistaja reagoi tähän välittömästi (myöskin kertoen koiralle, että ok, tämä havaittu) ja koira jättää lopun omistajalle. Samaa yritin selittää omassa esimerkissäni, jossa reviirikoira ilmoittaa tunkeilijasta haukunnalla omistajalleen, mutta päätäntävallan omistajalle.

sohvaperunavilosohvi kirjoitti:

Nyt kun tiedetään, mistä ap. puhui, niin minunkin kommenttiani. Periaatteessa olen samoilla linjoilla, mutta hiukan eri tavalla painotan asiaa. En pidä pahana tai kyseenalaista koiran ja omistajan välistä luottamussuhdetta, jos koira reagoi havaitsemaansa uhkaan jäämättä kyselemään omistajalta, "mitäs me tehdään". Se olisi jo vähän perheen isän aiemmin kuvaaman laumakäyttäytymisen vastaista. Uhan havaitessaan lauman jäsenten pitää tehdä se, minkä voivat lauman puolustamiseksi. Kyselemään jääminen voi olla ratkaiseva hetki menestymisen tai menehtymisen välillä. Tällä tarkoitan koiran ja ihmisen tapauksessa, että hyväksyn, että koira ilmoittaa uhkasta esim. haukkumalla (ja haukku toimii samalla uhkan suuntaan varoittavana tekijänä "pysy poissa"). Olisi melko paljon vaadittu tavalliselta koiralta, ettei se reagoisi kokemaansa uhkaan mitenkään. Erikoiskoulutetut koirat ovat oma lukunsa, vaikkapa sotakoirat, joiden ei tietysti ole soveliasta äänekkäästi vihollisesta (ja viholliselle) ilmoittaa läsnäoloaan. Mutta niitä keskustelu ei varmaan koske.

Eli olen kuitenkin sillä linjalla, että koira voi ilmoittaa oma-aloitteisesti havaitsemastaan uhasta esim. haukkumalla. Mutta sen pitää omistajan määräyksestä myös pystyä olemaan sen jälkeen hiljaa, haukku ei siis sovi jatkua eikä sen uhkaavampia keinoja sovi esiintyä. Näin minun mielestäni, jos puhutaan toimivasta luottamussuhteesta koiran ja ihmisen välillä.

Ap. vastaili aiempaan kysymykseeni vähän kiertäen, esim. näin "Jos taas koira näkee omasta mielestään uhkaavan tilanteen, tulisi sen luottaa kuitenkin omistajansa arviointikykyyn, pitääkö tilanteeseen reagoida vai ei". Saa olla melkoisen tohelo koira, joka ei kasvaessaan opi, että ihmisen aistit ovat näkökykyä lukuunottamatta kerrassaan kelvottomat sen omiin aisteihin verrattuna. Tuleehan koira tehneeksi matkan varrella niin paljon hajuhavaintoja, jotka kertovat sille kaikista kummallisista asioista, joista omistaja ei näytä tietävän lainkaan. Esimerkkinä, omistaja jutteli hyvin vanhalle koiralle metsän reunassa "mitähän sinäkin ressukka enää näet". Istuivat pari minuuttia rinnatusten, kunnes muutaman metrin päästä pusikosta lähti jänis (pupulla lienee pokeri pettänyt). Omistaja totesi, että ilmeisesti toinen heistä tiesi koko ajan jäniksen olemassaolosta, saatte arvata kumpi. Näitä tilanteita koiran elämässä on paljon. Kyllä minusta on varsin hyvä homma, jos koira luottaa myös omiin aisteihinsa eikä jää pelkästään odottamaan omistajan reagointia, koska se ei voi tietää, kuinka avuttomat ne omistajan aistit oikein ovatkaan...

Nyt jään kuitenkin miettimään, mitä tämä ap:n mielestä kertoo tai mitä sen pitäisi kertoa koiran motiiveista. Miten tämän reagoinnin pitäisi vastata kysymykseen "miksi", joka aloituksessa oli oleellista?

Lue lisää

Tässä kohtaa ehkä pitäis täsmentää,mikä on se uhka tai määrä,mistä puhutaan...

Onko kyse koiran mieltävästä uhasta,vai ihan oikeasta ihmisen silmin kongreettisesta uhasta.
Minusta siinä on oleellinen ero.Ja miten kummassakin on tarve käyttäytyä.
Kongreettinen on se,kun joku oikeasti esim.alkaa vetää omistajaa lättyyn ym.
Ensimmäinen taas se,että koira kokee jonkun tekijän uhkaavaksi.Vaikka yht`äkkiä metsässä ilmestyneen tai lenkkipolulla olevan ihmisen...
Ensimmäisissä,ja siis pääasiassa minä lähden nimenomaan siitä,että koiran ei tarvi tehdä mitään,eikä erityisemmin pitäisikään.Toki reagoida saada,mutta riittää,jos asiaan katsotaan ym.suht neutraalia.Toki jos haluaa kysyä tilanteessa omistajalta,ok?,niin sekin ok siis ilmanmuuta.
Kaikki muut on tarpeettomia,eikä ole tarpeen koiralle edes tehdä,jos toimintamallit on sille opetettu,luotto kunnossa ja koira hanskassa.Näin meillä.Itse en näe siinä mitään laumakäyttäytymisen vastaista.Noh,mitä se kellekkin on,minulle se on sitä,että minä haukun,jos tarvetta,muilla ei sitä kunniaa ole suotu.


Näissä pitäis täsmentää,mistä on kyse.Että tietää,ollaanko samassa asiassa tarkalleen vai ei.
Eri asia on esim.laumanvartijat työssään.Niille kuuluu ilmoittaminen ja vahva oma-aloitteinen reagointi esim.haukut.

Sitä puputilanteesta.Tosin hieman erilailla.Tosin pupuhan ei ole edes kuvitteellinen uhka,pikemmin saalis/riistavietin herättäjä.
Mutta,kyllä meillä saa siihen reagoida,ja eihän sitä pysty pois saamaan.Mutta se,miten sihen reagoidaan onkin sittten määräysjuttu.Eli tullaan siihen kontrollointiin.Katsoa sa,muttei perään lähteä.

Kuten sanoin,oikea kongreettinen uhka on eri asia.Siinä koira saa vasta toimia.Se riittää.Ja itseasiassa edesauttaa sitä,ainakin mielestäni,että koira pysyy helpommin kuosissaan.
Ja vielä enemmän roduilla,jolla sitä puolustusta ja reagointia löytyy ihan vaikka muille jakaa,muutenkin...

molossi kirjoitti:

Tässä kohtaa ehkä pitäis täsmentää,mikä on se uhka tai määrä,mistä puhutaan...

Onko kyse koiran mieltävästä uhasta,vai ihan oikeasta ihmisen silmin kongreettisesta uhasta.
Minusta siinä on oleellinen ero.Ja miten kummassakin on tarve käyttäytyä.
Kongreettinen on se,kun joku oikeasti esim.alkaa vetää omistajaa lättyyn ym.
Ensimmäinen taas se,että koira kokee jonkun tekijän uhkaavaksi.Vaikka yht`äkkiä metsässä ilmestyneen tai lenkkipolulla olevan ihmisen...
Ensimmäisissä,ja siis pääasiassa minä lähden nimenomaan siitä,että koiran ei tarvi tehdä mitään,eikä erityisemmin pitäisikään.Toki reagoida saada,mutta riittää,jos asiaan katsotaan ym.suht neutraalia.Toki jos haluaa kysyä tilanteessa omistajalta,ok?,niin sekin ok siis ilmanmuuta.
Kaikki muut on tarpeettomia,eikä ole tarpeen koiralle edes tehdä,jos toimintamallit on sille opetettu,luotto kunnossa ja koira hanskassa.Näin meillä.Itse en näe siinä mitään laumakäyttäytymisen vastaista.Noh,mitä se kellekkin on,minulle se on sitä,että minä haukun,jos tarvetta,muilla ei sitä kunniaa ole suotu.


Näissä pitäis täsmentää,mistä on kyse.Että tietää,ollaanko samassa asiassa tarkalleen vai ei.
Eri asia on esim.laumanvartijat työssään.Niille kuuluu ilmoittaminen ja vahva oma-aloitteinen reagointi esim.haukut.

Sitä puputilanteesta.Tosin hieman erilailla.Tosin pupuhan ei ole edes kuvitteellinen uhka,pikemmin saalis/riistavietin herättäjä.
Mutta,kyllä meillä saa siihen reagoida,ja eihän sitä pysty pois saamaan.Mutta se,miten sihen reagoidaan onkin sittten määräysjuttu.Eli tullaan siihen kontrollointiin.Katsoa sa,muttei perään lähteä.

Kuten sanoin,oikea kongreettinen uhka on eri asia.Siinä koira saa vasta toimia.Se riittää.Ja itseasiassa edesauttaa sitä,ainakin mielestäni,että koira pysyy helpommin kuosissaan.
Ja vielä enemmän roduilla,jolla sitä puolustusta ja reagointia löytyy ihan vaikka muille jakaa,muutenkin...

Lue lisää

Minä en näkisi hirveän suurta eroa sillä, mikä koiran kokeman uhkan todellinen laatu on. On liikaa vaadittu koiralta, että sen pitäisi pystyä päättelemään, onko jokin tilanne oikeasti uhka vai ei. Tietysti niin, että jos lenkkipolulla tulee jatkuvasti vastaantulijoita, niin on liioiteltua jokaisesta ilmoittaa. Mutta toisaalta, omistajakaan ei välttämättä ajoissa tiedä, milloin lenkkipolulla tulee vastaan se satunnainen kulkija, joka kohdalle osuessaan vetääkin omistajaa lättyyn. Meitä kun on niin moneen junaan eikä kaikista näe päällepäin, millainen roottoripää on tulossa...

Jos tätä siis jotenkin yrittäisi summata, niin sehän ei mistään kotoisin ole, että koira räkyttää ilmoituksensa jokaisesta vastaantulijasta, jos normaali lenkki vilkkaalla lenkkipolulla kulkee. Mutta jos taas metsässä, jossa koira on tottunut, ettei ketään eikä mitään koskaan tule vastaan, joku tulee yllättäen vastaan, niin kyllä siitä voi ilmoittaa. Vaikka tulija olisi rauhallisin aikein liikkeellä. Ja jos koira ilmoituksensa jälkeen tottelee omistajan määräystä, niin silloin luottamus on kunnossa tai ainakin koira on koulutettu tottelemaan riittävän hyvin.

Muuten, se pupujuttu ei ollut tarkoitettu esimerkiksi koiran kokemasta uhkasta tai ärsykkeestä (kyseinen vanha koira ei koskaan ollut pupujen perässä juoksija). Tarkoitus oli selventää, että omistaja, joka säälitteli juuri silloin vanhan ystävänsä heikentyneitä aisteja, sai kunnon näpäytyksen, kun luuli itsestään liikoja. Tutisevana ja heikkonäköisenäkin koira tiesi, mitä ympäristössä todella tapahtui, omistaja luuli tietävänsä. Koska pupu ei ollut uhka, omistajalle ei tarvinnut siitä ilmoittaa, vaan jänö tuli itse itsensä paljastaneeksi. Ja esimerkkinä jutun tarkoitus oli alleviivata, että mielestäni koira saa reagoida, ilmoittaa erityisesti uhkaksi kokemistaan asioista, koska jokainen koira oppii kasvaessaan, että ihmisestä ei havainnoijaksi ole... eihän se näe edes pupua vieressään...

sohvaperunavilosohvi kirjoitti:

Minä en näkisi hirveän suurta eroa sillä, mikä koiran kokeman uhkan todellinen laatu on. On liikaa vaadittu koiralta, että sen pitäisi pystyä päättelemään, onko jokin tilanne oikeasti uhka vai ei. Tietysti niin, että jos lenkkipolulla tulee jatkuvasti vastaantulijoita, niin on liioiteltua jokaisesta ilmoittaa. Mutta toisaalta, omistajakaan ei välttämättä ajoissa tiedä, milloin lenkkipolulla tulee vastaan se satunnainen kulkija, joka kohdalle osuessaan vetääkin omistajaa lättyyn. Meitä kun on niin moneen junaan eikä kaikista näe päällepäin, millainen roottoripää on tulossa...

Jos tätä siis jotenkin yrittäisi summata, niin sehän ei mistään kotoisin ole, että koira räkyttää ilmoituksensa jokaisesta vastaantulijasta, jos normaali lenkki vilkkaalla lenkkipolulla kulkee. Mutta jos taas metsässä, jossa koira on tottunut, ettei ketään eikä mitään koskaan tule vastaan, joku tulee yllättäen vastaan, niin kyllä siitä voi ilmoittaa. Vaikka tulija olisi rauhallisin aikein liikkeellä. Ja jos koira ilmoituksensa jälkeen tottelee omistajan määräystä, niin silloin luottamus on kunnossa tai ainakin koira on koulutettu tottelemaan riittävän hyvin.

Muuten, se pupujuttu ei ollut tarkoitettu esimerkiksi koiran kokemasta uhkasta tai ärsykkeestä (kyseinen vanha koira ei koskaan ollut pupujen perässä juoksija). Tarkoitus oli selventää, että omistaja, joka säälitteli juuri silloin vanhan ystävänsä heikentyneitä aisteja, sai kunnon näpäytyksen, kun luuli itsestään liikoja. Tutisevana ja heikkonäköisenäkin koira tiesi, mitä ympäristössä todella tapahtui, omistaja luuli tietävänsä. Koska pupu ei ollut uhka, omistajalle ei tarvinnut siitä ilmoittaa, vaan jänö tuli itse itsensä paljastaneeksi. Ja esimerkkinä jutun tarkoitus oli alleviivata, että mielestäni koira saa reagoida, ilmoittaa erityisesti uhkaksi kokemistaan asioista, koska jokainen koira oppii kasvaessaan, että ihmisestä ei havainnoijaksi ole... eihän se näe edes pupua vieressään...

Lue lisää

No minä taas selkeästi erottaisin,minkä joku koira kokee uhaksi.Se kun voi olla yksilöstä (terävyydestäkin,ylipäätään luonteesta ym.) riippuen hyvinkin moninaista.Ja siis kaksi eri asiaa,kun puhutaan oikeasti uhasta,eli minkä nimenomaan ihminen kokee siksi.
Koirallehan ei sitä päätäntävaltaa anneta,siksi se ohjataan ja opetetaan osaltaan siihen,mikä on toivottu reagointi.
Tässä tullaan siihen,miten ja nimenomaan miksi ja millälailla kukin koiransa ohjeistaa tai haluaa toimivan.
Esim.minä en näe mitään tarvetta koiran siellä metsässä ketään ilmoittavan,kuin jollain rauhallisella eleellä.Ihan siksikin,että minusta on huomattavasti parempi,ettei ketään tarvi millään lailla pelätellä.Muutenkin sitä koiravihaa jopa melkein tyhjästäkin nykyään pukkaa.Oli siellä sitten yksi vai enemmän mahdollisesti joskus.Koira kun voi asiansa tehdä selväksi hyvinkin hillitysti,mitä taas itse haen.

Sen lisäksi,varsinkin tietynlaisten koirien kanssa,itse miellän kaiken kokonaisuudeksi,jota rakennetaan alusta asti ja se mielletään koko ajan.Meillä siihen kuuluu siis se,että koira reagoi mahdollisemman neutraalisti noihinkin tilanteisiin,jolloin se mahdollisesti piilevä voimakkuus ja halukkuus toimia,pysyy siellä pinnan alla,kun se ei pääse vahvistumaan mahdollisesti millään lailla.Haukkukin on kiihtymistä,ja kuten sanoin,tieyntyyppisillä ei ole pahitteeksi välttää niitä,varsinkin jos ne liittyy siis edes ajatuksena puolustamiseen tai ohjainten ottoon koiralle.Kun koira kiihtyy,verrattuna rauhallisena toimimiseen,niin hallittavuus myös tavallaan helpommin voi heiketä,koska voimakas toiminta ylipäätään ruokkii itseään.

Se sitten,jos sellainen huono mäihä käy,että joku nyt sitten jostain puskasta tulee käymään päälle,niin se on nimenomaan se kongreettinen tilanne,jota ei tarvitse "harjoitella",vaan koira toimii,jos siis sen sisimmästä se kumpuaa eli se toimii luonteensa mukaan.Silloin se saa sen tehdä,varsinkin jos omat rahkeet ei riitä tinttaamaan tapausta ketoon.

Ja kyllä ymmärsin pupupointin,toin vaan siihen lisäksi esimerkin siitä,että sen koiran toimintaa voi muokata siten,miten haluaa pitkälti.

Viellä sen verran esimerkkinä hillitystä toiminnasta,mitä itse nimenomaan monesta syystä haen.
Aikoinaan hyvin myöhään yöllä kaupungin puistossa yksin yhden koiran kanssa pimeällä.Koira oli vähän kauempaa näkymättömissä,kun minua läheltä yhden puun takaa lähti joku kummajainen tulemaan kohti puhumatta mitään.Tyyppi oli noin muutamien metrin päässä,kun koira tuli puolittain eteeni.Hyvin hallitusti,itseään kasassa pitäen,mutta hyvinhyvin tarkkaavaisen näköisenä...Noh,tyyppi lähti vetämään sen sileän tien toiseen suuntaan.
Eli,voipi olla,että koira vaistosi myös,että nyt mamia vähän pelottaa,eli se oikeasti erotti ns.oikean uhan,jolloin selkeästi toimi.MUTTA,se tärkein,kun se "puolustus,ja vähäänkään oma-aloitteinen kohdistuva toiminta",oli pidetty alhaalla aina,niin se ei toiminut sen enempää.Olisi siis hyvinkin voinut,ellei sille ylipäätään oltu rakennettu rauhaisaa tapaa toimia,ja mahdollisemman hallittua...

molossi kirjoitti:

No minä taas selkeästi erottaisin,minkä joku koira kokee uhaksi.Se kun voi olla yksilöstä (terävyydestäkin,ylipäätään luonteesta ym.) riippuen hyvinkin moninaista.Ja siis kaksi eri asiaa,kun puhutaan oikeasti uhasta,eli minkä nimenomaan ihminen kokee siksi.
Koirallehan ei sitä päätäntävaltaa anneta,siksi se ohjataan ja opetetaan osaltaan siihen,mikä on toivottu reagointi.
Tässä tullaan siihen,miten ja nimenomaan miksi ja millälailla kukin koiransa ohjeistaa tai haluaa toimivan.
Esim.minä en näe mitään tarvetta koiran siellä metsässä ketään ilmoittavan,kuin jollain rauhallisella eleellä.Ihan siksikin,että minusta on huomattavasti parempi,ettei ketään tarvi millään lailla pelätellä.Muutenkin sitä koiravihaa jopa melkein tyhjästäkin nykyään pukkaa.Oli siellä sitten yksi vai enemmän mahdollisesti joskus.Koira kun voi asiansa tehdä selväksi hyvinkin hillitysti,mitä taas itse haen.

Sen lisäksi,varsinkin tietynlaisten koirien kanssa,itse miellän kaiken kokonaisuudeksi,jota rakennetaan alusta asti ja se mielletään koko ajan.Meillä siihen kuuluu siis se,että koira reagoi mahdollisemman neutraalisti noihinkin tilanteisiin,jolloin se mahdollisesti piilevä voimakkuus ja halukkuus toimia,pysyy siellä pinnan alla,kun se ei pääse vahvistumaan mahdollisesti millään lailla.Haukkukin on kiihtymistä,ja kuten sanoin,tieyntyyppisillä ei ole pahitteeksi välttää niitä,varsinkin jos ne liittyy siis edes ajatuksena puolustamiseen tai ohjainten ottoon koiralle.Kun koira kiihtyy,verrattuna rauhallisena toimimiseen,niin hallittavuus myös tavallaan helpommin voi heiketä,koska voimakas toiminta ylipäätään ruokkii itseään.

Se sitten,jos sellainen huono mäihä käy,että joku nyt sitten jostain puskasta tulee käymään päälle,niin se on nimenomaan se kongreettinen tilanne,jota ei tarvitse "harjoitella",vaan koira toimii,jos siis sen sisimmästä se kumpuaa eli se toimii luonteensa mukaan.Silloin se saa sen tehdä,varsinkin jos omat rahkeet ei riitä tinttaamaan tapausta ketoon.

Ja kyllä ymmärsin pupupointin,toin vaan siihen lisäksi esimerkin siitä,että sen koiran toimintaa voi muokata siten,miten haluaa pitkälti.

Viellä sen verran esimerkkinä hillitystä toiminnasta,mitä itse nimenomaan monesta syystä haen.
Aikoinaan hyvin myöhään yöllä kaupungin puistossa yksin yhden koiran kanssa pimeällä.Koira oli vähän kauempaa näkymättömissä,kun minua läheltä yhden puun takaa lähti joku kummajainen tulemaan kohti puhumatta mitään.Tyyppi oli noin muutamien metrin päässä,kun koira tuli puolittain eteeni.Hyvin hallitusti,itseään kasassa pitäen,mutta hyvinhyvin tarkkaavaisen näköisenä...Noh,tyyppi lähti vetämään sen sileän tien toiseen suuntaan.
Eli,voipi olla,että koira vaistosi myös,että nyt mamia vähän pelottaa,eli se oikeasti erotti ns.oikean uhan,jolloin selkeästi toimi.MUTTA,se tärkein,kun se "puolustus,ja vähäänkään oma-aloitteinen kohdistuva toiminta",oli pidetty alhaalla aina,niin se ei toiminut sen enempää.Olisi siis hyvinkin voinut,ellei sille ylipäätään oltu rakennettu rauhaisaa tapaa toimia,ja mahdollisemman hallittua...

Lue lisää

Ok, voit olla oikeassa, että sinun tavallasi koira on enemmän "ideaalin" kaltainen. Eli metsässäkään ei haukuta. Tosin, kun itsellä on haukkuherkkä rotu, niin sitä on oppinut pitämään niin luontaisena koiran toimintana, että tuossa esimerkkitilanteessa (metsässä tulee joku yllättäen vastaan siellä missä yleensä koskaan ei kukaan tule) en osaa nähdä haukahtamista kauhean "vääränä". Enkä siis ehkä aloittajan määrittelemällä tavalla tavoittele niin ehdotonta "luottamusta", etteikö koira tuossa tilanteessa saisi sanoakin jotain. Tilannehan on sille yllätys siinä kuin olisi sekin, jos sieltä ryskäisi vastaan hirvi (joita täälläpäin on riittämiin) tai karhu (joita tietääkseni ei ole). Näissä jälkimmäisissä tilanteissa voisi ajatella, että olisi ihmisen edun mukaista pelästyttää elikko pois, no, ainakin se hirvi. Karhujen kohtaamisesta ei ole kokemusta, niin tiedä sitten, mikä siinä olisi viisasta... Mutta yllättävässä tilanteessa sallisin koiralle saman reaktion, vaikka tulija olisi ihminen, koska en osaa edellyttää koiralta tilannearviota "päälleryntäävä hirvi paha, tuntemattomin aikein yllättäen kohti tuleva ihminen hyvä". Sen arvion tekeminen jää sitten meidän ihmisten hommaksi.

Sattumoisin, kun esimerkkien linjalle lähdettiin, itsellä on varsin samanlainen kokemus kuin kerroit kohtaamisesta puistossa. Erona se, että minulla koira oli koko ajan remmissä. Kuljimme hämärää puistokäytävää, ja niin vaan itseäni kohti lähti tulemaan hiippari, jonka aikeista en ollut yhtään varma. Koira ei tullut eteeni, mutta alkoi murista matalasti samalla, kun jatkoimme kulkemista. Hiippari käännähti risteävälle puistokäytävälle ja tilanne oli ohi. Kyseessä oli ensimmäinen koirani, aikaa siitä on toinenkin tovi vierähtänyt. Koira oli vielä varsin nuori, joten kokemusta vaaroista ja uhkista sillä ei ollut, eikä omistajalla kauheasti kokemusta koirankouluttamisesta.

Ap:n käsityksen mukaan (jos olen oikein ymmärtänyt) koira ei tilanteessa luottanut omistajaan, vaan päätti toimia itse, murisemalla. Kuten jo alussa sanoin, en osaa sellaista "viilipyttymäisyyttä" koiralta vaatia, koska se tavallaan sotii koiran sisäänrakennettua "tarkoitusta" vastaan, puhumattakaan yleensä vaan elollisten olentojen vaistomaista puolustusreaktiota vastaan. Onko se sitten luottamuksen puutetta, siitä lienee jokaisella oma mielipiteensä. Minusta ei ole.

"Jossa toki on ihan ohjaavaa toimintaakin mukana,miten missäkin tilanteissa toimitaan. "
Juuri tätä en ymmärrä. Mielestäni uhkaava tilanne on aina uhkaava tilanne. Oli tilanne mikä hyvänsä, pitäisi koiran luottaa omistajaansa niin paljon, että jättää päätöksenteon (häätö, jättämättä huomioiminen, hyökkäys, etc) omistajalle. Koiraa ei mielestäni voi varsinaisesti opettaa tähän.
On poikkeuksiakin. Itselläni on poikkeus: koira, jolla on huonot hermot. Vaikka se kuinka minuun luottaisi, se menee niin paniikkiin/sekaisin, että keksii itselleen sijaistoimintaa. Näin koiran hermoja säästääkseni olen sen varsinaisesti opettanut ohittamaan katsekontaktilla. Tämä mielestäni kuitenkin tarvitsee paljon luottamusta huonohermoiselta koiralta, joka on epävarma itsestään. Alussa oli paljon ongelmia tämän koiran kanssa, ja on vieläkin. Mutta parempaan mennään koko ajan.

tuutupappa kirjoitti:

"Jossa toki on ihan ohjaavaa toimintaakin mukana,miten missäkin tilanteissa toimitaan. "
Juuri tätä en ymmärrä. Mielestäni uhkaava tilanne on aina uhkaava tilanne. Oli tilanne mikä hyvänsä, pitäisi koiran luottaa omistajaansa niin paljon, että jättää päätöksenteon (häätö, jättämättä huomioiminen, hyökkäys, etc) omistajalle. Koiraa ei mielestäni voi varsinaisesti opettaa tähän.
On poikkeuksiakin. Itselläni on poikkeus: koira, jolla on huonot hermot. Vaikka se kuinka minuun luottaisi, se menee niin paniikkiin/sekaisin, että keksii itselleen sijaistoimintaa. Näin koiran hermoja säästääkseni olen sen varsinaisesti opettanut ohittamaan katsekontaktilla. Tämä mielestäni kuitenkin tarvitsee paljon luottamusta huonohermoiselta koiralta, joka on epävarma itsestään. Alussa oli paljon ongelmia tämän koiran kanssa, ja on vieläkin. Mutta parempaan mennään koko ajan.

Lue lisää

Jokainen ihminen määrittelee sen eri tavoin. Rotukysymys pitkälti. Ihmisen toiminta ko hetkellä vaikuttaa valtavasti, edell keskustelijat täällä sen ymmärtävätkin, mutta suurin osa ihmisistä ei.

tuutupappa kirjoitti:

"Jossa toki on ihan ohjaavaa toimintaakin mukana,miten missäkin tilanteissa toimitaan. "
Juuri tätä en ymmärrä. Mielestäni uhkaava tilanne on aina uhkaava tilanne. Oli tilanne mikä hyvänsä, pitäisi koiran luottaa omistajaansa niin paljon, että jättää päätöksenteon (häätö, jättämättä huomioiminen, hyökkäys, etc) omistajalle. Koiraa ei mielestäni voi varsinaisesti opettaa tähän.
On poikkeuksiakin. Itselläni on poikkeus: koira, jolla on huonot hermot. Vaikka se kuinka minuun luottaisi, se menee niin paniikkiin/sekaisin, että keksii itselleen sijaistoimintaa. Näin koiran hermoja säästääkseni olen sen varsinaisesti opettanut ohittamaan katsekontaktilla. Tämä mielestäni kuitenkin tarvitsee paljon luottamusta huonohermoiselta koiralta, joka on epävarma itsestään. Alussa oli paljon ongelmia tämän koiran kanssa, ja on vieläkin. Mutta parempaan mennään koko ajan.

Lue lisää

En tiedä ymmärsitkö nyt eri tavalla,kuin tarkoitin ;)

Ohjaavassa toiminnassa oli kyse tuossa kohtiin,että toimii sen mukaan,mitä ihminen on koiran ohjeistanut esim.reagoinnissa toimimaan.eli siis esim.mahdollisemman neutraaliin toimintaan.Eri tilanteissa,tai ja sitä kautta yleensäkin.
Kyllä koiran voi opettaa,ja jossain tapauksissa myös siihen täytyykin.Ei ne asiat tule välttämättä suhteen kautta pelkästään.
Jos otetaan vaikka hyvin puolustushaluinen rotu(tyypillinen yksilö),niin kyllä sille on niin ominaista jo sisäsyntyisesti ja "koiramaisesti" toimia hyvinkin aktiivisesti ja joskus suht voimakkaastikkin,että tilanteisiin kannattaa ja pitää ohjata toimimaan mahdollisemman neutraalisti.
Huonohermoisten kanssa aivan samoin.Mitä ääripäämpi koira ylipäätään,sen tärkempi on se suhteen laatu,koiran hanskassa olo ja toimintamallien tieto(opettaminen)koiralle.
Se taas heikentää pelkästään koiran halua paineistua,kun se luottaa mahdollisemman paljon omistajaan,ja miksei itseensäkin sen tiedon kautta,mikä on oikea toimintamalli (eli sen ei tarvi mitään soveltaa).