Olen joko rakastunut sinuun tai sitten olen yksinkertaisesti hullu. Ajattelen sinua joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja heti, kun herään aamulla, olet ensimmäinen asia mielessäni. En edes tunne sinua, mutta silti tunnen näin. Onko kenelläkään muulla samantapaista tilannetta. Kertokaa, miten toimia asian kanssa. Tiedän, että minun pitäisi lähestyä sinua mutten vaan uskalla. Lupaan sinulle kuitenkin sen, etten lähde sanomatta sanakaan. Lupaan sen sinulle. Jos ei muuta, niin edes yksi keskustelu sinun kanssasi, sekin olisi paljon enemmän kuin olen toivonut. Haluaisin edes sanoa sinulle hyvästit, jos ei muuta.
se on niin erikoista
ihastumisen taika
232870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kenelle?
Ei mene sinulle valitettavasti.
Eipä se mittään :) Onnea etsintään :)
hyvästeistä puhu.
Tämä menee miehelle. Olisi varmaan pitänyt laittaa se heti aluksi tähän. :/
Aivan ihanaa tekstiä. Saat varmasti enemmän kuin vain yhden keskustelun.
Itselläni sama asia, vaikken ole puhunut ihastukselleni edes mitään.
Samaa olen minäkin ajatellut, joko olen rakastunut tai hullu. En tunne tätä ihmistä, ei puhuttu kauan. Kummallista miiten toinen voi tehdä hetkessä niin suuren vaikutuksen, ettei pysty enää unohtamaan. Hän sai minut hämmentymään. Tosin pelkään, ettei enää tavata. Mutta sinusta jäi mahtava tunne...kiitos siitä.
et häntä tapaisi?
Samanlaisia ajatuksia, kiitos, sinulle. On tämä uskomatonta suorastaan. Olisi ihana tavata taas.
taidetaan kulkea eri teitä...
Täällä myös yksi samanlainen höpsähtänyt naikkonen. Hän tuntui jotenkin ensitapaamisella omalta ihmiseltä. Enkä ole sen jälkeen häntä unohtanut. Ja jos hän on ollut täällä, se tunne on hänen viestejään ( siis niitä viestejä jotka tulkitsen hänen viesteikseen), lukiessa vahvistunut. Kun näen hänet ohimennen jossain sydän alkaa hakkaamaan ja jalat ovat ihan hyytelöä. Aloittajalle neuvoisin että jos pystyt keksi joku arkinen asia johon voit pyytää häntä tai lähetä vaikka viesti. Jos saisin häneltä edes jonkun merkin että hän on oikeasti täällä voisin itsekkin ottaa yhteyttä. Toisaalta tietäisin tavan päästä puhe-etäisyydelle mutta pelkään että jos hän ei olekkaan kiinnostunut hän voisi pitää mua tyrkkynä.
n. vuosi sitten, ensimmäisestä katseesta, siitä kaikki alkoi ja se oli menoa ja se meno jatkuu vieläkin.
"Tipahdin" kun ensimmäisen kerran näin hänet bussissa.. hukuin hänen silmiinsä ja kaikki muu hävisi ympäriltä hetkeksi, aika ikäänkuin pysähtyi, vaikka se oli ihan pieni hetki.. enkä ole siitä toipunut. Yritin jotain epätoivoista, sitten yritin unohtaa tunne palasi aina vahvenpana takaisin, hänessä oli sitä jotain. Ja jos jotain toivon, niin toivon, että polkumme kohtaisi ja uskon sen tapahtuvan jos niin on tarkoitettu.
Kun ihastuu johonkin ihmiseen ja tuntee että hänen kanssa on hyvä olla.... pitäisikö vaan unohtaa ja katua? En halua sitä koska mun mielestä ne tunteet pitää elää jos mahdollista hänen kanssaan läpi. Ikävä vaivaa kun ei nähdä mut aina kun nähdään tunteet vaan roihahtaa liekkiin. Hyvä jutella hänen kanssaan ja hyvä olla lähellä, se tunne on aivan uskomaton. Sikäli että kumpikin on tahoillaan varattu ei ole muuttanut tätä tunnetta miksikään. Onko siis niin että siltikin tarvitsemme toisiamme.
keskustella ,sittten haluaat sanoa hyvästit hänelle?
Miten tunnet hänet ,onko teidän välillä ollut jotain sellaista ,mistä et haluaa kertoa täällä ?
Tilanteemme on mennyt niin toivottomaksi, että olisin onnellinen jos vaikka saisin vain sanottua hänelle tunteeni. Vaikken saisi hänen kanssaan muuta aikaiseksi, olisin silti onnellinen. Edes pieni hetki hänen kanssaan olisi parempi kuin ei mitään. Näin ajattelen. Mitään mainittavaa en ole hänen kanssaan kokenut, mutta silti hän on jättänyt jälkensä minuun. Kuten aloituksessa jo sanoin, olen joko hullu tai hän on se oikea minulle ja tiedän sen sydämessäni. Hän on niin hyvä, etten ehkä edes uskalla vaatia häntä itselleni. Olisihan se vähän outoa, jos olisimme hänen kanssaan yhdessä. Ainakin kaikki vastustaisivat sitä.
Hänen tunteistaan en ole varma enää. Oli minulla eräässä vaiheessa sellainen tuntuma, että hänelläkin saattaisi olla tunteita minua kohtaan. Tiedän sen, että tulemme saamaan toisemme vielä jossain vaiheessa. Ehkei nyt, kun ajat eivät ole suotuisat, mutta myöhemmin.
Kuulostaa ihan minun tilanteeltani! :D En tiedä yhtään mitä hän minusta ajattelee..olen aivan ihastuksesta soikeana. Aivan hullua! Pieni aavistus jostain on ollut, että hänkin saattaisi olla edes vähän ihastunut minuun. Mikset vain sano hänelle suoraan miten asiat ovat? Ja missä päin Suomea tämä ihastuksesi kohde asuu?
Samankaltaista täällä, vastustustua tulisi joidenkin osalta, joidenkin taas ei. Toisten kohdalla vaan kolahtaa ja toisten ei..
Sanot sille SUORAAN miten asiat on. Muuten voi päästä karkuun.
Ihan samat tunteet täälläkin...Kaiken lisäksi olen jo lähes keski-ikäinen (kuten kohdekin), joten ihastus tuntuu sitäkin naurettavammalta. Kaipa se on niin että ihastuminen ei katso ikää, ei titteleitä eikä olosuhteita.
Ei ole yhtään naurettavaa, hyvä että tässä kylmässä maailmassa on muutama romanttinen keski-ikäinen hupsu.
kelvanneet.. tosin toivon ettei jää lopulliseks.
Koska ajattelen sua joka aamu ja ilta (sekopäisesti). oot menny päähän ja sydämeen.
oot mun mielessä todella usein.. ja mulla on koko ajan ikävä kun ei nähdä :(
Miten sut sais tulemaan mun luokse??? :)