Terve, ajattelin kysyä ihan näin kokeneiden ihmisten kesken, mitä pitäisi tehdä.
Viime talvena huomasin pienen patin oikealla puolella kaulaa. En ajatellut että se olisi mitenkään vakavaa. Sellainen kova liikkumaton pallo vaan kaulalla, ei aristanut tai mitään. Sitten se alkoi suurentumaan ja aina välillä pieneni. En ollut ollu flunssassa tai kipeänä tms. Joskus sitä koettaessani yllätyin, kuinka suureksi se oli kasvanut. Sitten se saattoi olla taas pieni muutaman päivän kuluttua. Terveydenhoitajan kautta kauan valitettuani pääsin lääkärille joka koetti sitä ja sanoi että välillä niitä vaan jää esille, eikä sille voi mitään. Jätin asian hetkeksi sikseen. Sitten alkoi tulla omituisia oireita. Laihduin yhtäkkiä 46 kiloon (olen 180 cm pitkä), vaikka söin runsaasti ja terveellisesti. Nyt paino on ''kohdillaan'' hieman yli 50 kiloa. En siis ole enää laihtunut. Tunnen olevani kaiken jälkeen väsynyt. Vaikka nukkuisin miten.
En tiedä liittyykö imusolmukesyöpään, mutta välillä tunnen kuinka aivojani ''vedettäisiin'' ikäänkuin jollain koukulla. Sellainen nopea nykäisy tajunnassa. Jossakin vaiheessa minulla oli usein kuumetta.
Sain lääkäristä kirjeen pari viikkoa sitten, jossa pyydettiin ultraan ja erikoislääkärille.
Lääkäri koitti kaulaa ja niskaa ja sanoi että ultrakuvissa näkyi imusolmukkeita, mutta ei kuulemma olisi syytä huolestua. Ultran myötä paljastui, että niitä oli runsaasti enemmänkin, yli 3cm. Lääkäri sanoi, ettei näe tarvittavana ottaa koepalaa, mutta aiheeseen enmmän perehtyneeltä lääkäriltä pitäisi kysyä mielipide. Eipä ollut lääkäri tavattavissa ja nainen teki itse päätöksen - ei näytteitä. Pyysi kuitenkin tulemaan jos solmukkeiden koko vaihtuisi paljon.
Minua jäi vaivaamaan asia, en koe saaneeni tyydyttävää tulosta tai hoitoa. Toisaalta en kehtaisi mennä lääkäriin enää uudestaan heti perään. Onko syytä? Ja haluaisin vielä tietää, miten se koepala otetaan ja kuinka paljon se sattuu?
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän romaanin ja vastaa siihen :)
Viime talvena huomasin pienen patin oikealla puolella kaulaa. En ajatellut että se olisi mitenkään vakavaa. Sellainen kova liikkumaton pallo vaan kaulalla, ei aristanut tai mitään. Sitten se alkoi suurentumaan ja aina välillä pieneni. En ollut ollu flunssassa tai kipeänä tms. Joskus sitä koettaessani yllätyin, kuinka suureksi se oli kasvanut. Sitten se saattoi olla taas pieni muutaman päivän kuluttua. Terveydenhoitajan kautta kauan valitettuani pääsin lääkärille joka koetti sitä ja sanoi että välillä niitä vaan jää esille, eikä sille voi mitään. Jätin asian hetkeksi sikseen. Sitten alkoi tulla omituisia oireita. Laihduin yhtäkkiä 46 kiloon (olen 180 cm pitkä), vaikka söin runsaasti ja terveellisesti. Nyt paino on ''kohdillaan'' hieman yli 50 kiloa. En siis ole enää laihtunut. Tunnen olevani kaiken jälkeen väsynyt. Vaikka nukkuisin miten.
En tiedä liittyykö imusolmukesyöpään, mutta välillä tunnen kuinka aivojani ''vedettäisiin'' ikäänkuin jollain koukulla. Sellainen nopea nykäisy tajunnassa. Jossakin vaiheessa minulla oli usein kuumetta.
Sain lääkäristä kirjeen pari viikkoa sitten, jossa pyydettiin ultraan ja erikoislääkärille.
Lääkäri koitti kaulaa ja niskaa ja sanoi että ultrakuvissa näkyi imusolmukkeita, mutta ei kuulemma olisi syytä huolestua. Ultran myötä paljastui, että niitä oli runsaasti enemmänkin, yli 3cm. Lääkäri sanoi, ettei näe tarvittavana ottaa koepalaa, mutta aiheeseen enmmän perehtyneeltä lääkäriltä pitäisi kysyä mielipide. Eipä ollut lääkäri tavattavissa ja nainen teki itse päätöksen - ei näytteitä. Pyysi kuitenkin tulemaan jos solmukkeiden koko vaihtuisi paljon.
Minua jäi vaivaamaan asia, en koe saaneeni tyydyttävää tulosta tai hoitoa. Toisaalta en kehtaisi mennä lääkäriin enää uudestaan heti perään. Onko syytä? Ja haluaisin vielä tietää, miten se koepala otetaan ja kuinka paljon se sattuu?
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän romaanin ja vastaa siihen :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinuna kyllä menisin tarkempiin tutkimuksiin. Pojallamme, 13 v, todettiin imusolmukesyöpä, hodgkinin tauti talvella 2009. Oireina oli kova yskä, kuumeilua silloin tällöin, laihtuminen ja ruokahaluttomuus. Imusolmukkeissa ei ollut mitään päälle päin tuntuvaa, mutta keuhkoröntgenissä paljastui paha tulehdus, joka sitten tutkimuksissa paljastui syöväksi.Turvonneita imusolmukkeita oli ympäri kehoa. Oireet varmasti vaihtelevat eri ihmisillä. Onneksi tauti saatiin hoidetuksi ja toivottavasti pysyykin poissa.
Menee vastaukseni vähän sivusta, mutta tahtoisin korostaisin ettei niistä ultrista välttämättä totuutta näe. Minun kilpirauhastani tutki kaksikin lääkäriä ja sain terveen paperit.
Tunsin vaan vikaa on, mutta lääkärini käski mennä ulos keväällä lenkkeilemään kun kohta "aurinko alkaa paistamaan".
Niin. Sitten vaan tuppasin vaan uudestaan terveyskeskukseen ja sain vihjeen mennä mielenterveyspuolen asiakkaaksi. Arvoni olivat ihan ookoo ja oikeasti tunsin että taitaa se vika päässä olla.
Menin psykiatrin pakeille ja sain pahan masennusdiagnoosin. Olin vuoden sairauslomalla masennuksesta.
Sitten kurkkua alkoi kuristaa ja niinpäin pois ja taas ultraan ja taas normaali näkymä, mutta nyt jouduinkin struumaleikkaukseen jossa tarkemmissa tutkimuksissa löytyi syöpäkasvain.
Että näin, uskomatonta hyrräystä. Mutta totta.
Jos väsyy, laihtuu, niin vikaa kyllä on. Minua vaan ei alkuun uskottu lainkaan. Mene sinnikkäästi takaisin, niin minäkin tein, vaikka se terveyskeskuslääkäri näytti erittäin kyllästyneeltä minuun.
Ei sun nyt mitään imusolkesyöpiä tarvitse heti pelätä, mutta mene nyt uudestaan.
ps. itse "parannuin" toki olen tarkkailussa koko loppuelämäni mutta nyt pyyhkii hyvin. :D enkä ole enää masentunutkaan.