Olen 25- vuotias nainen, kärsinyt epääännöllisen säännöllisestä masennuksesta 13- vuotiaaasta lähtien. Tällä hetkellä olen sairaslomalla, koska en kertakaikkiaan jaksa koulua tällä hetkellä. Tämä kaikki alkoi jo yläasteen ensimmäisellä luokalla. Minua kiusattiin 9 vuotta koulussa enkä oikein saanut ystäviä, joten se varmaakin on vaikuttanut jonkin verran esim. koulumenestykseen.
Eniten minua huolestuttaa jatkuvat muistiongelmani. Olen ihan pikkulapsesta asti kärsinyt huonomuistisuudesta.Opiskelu kärsii tästä kaikkein pahiten. Huomasin ongelman ekan kerran seitsemännellä luokalla, opiskelu oli työlästä, varsinkin kokeisiin lukeminen. Piti jankata samaa lausetta 10 kertaa, ennenkuin se meni päähän.Ysiluokan lopussa olin aivan piipussa, koska saadakseni tasan 8 keskiarvon piti päntätä aivan hirveät määrät.
Kun muut luokkakaverit riensivät vapaa-ajan riennoissa, itse istuin kotona pänttäämässä. Vertailun vuoksi moni ei edes tehnyt kunnolla läksyjä ja saivat silti ysejä ja kymppejä.
Lukiossa koulu luonnollisesti vaikeutui entisestään. Matikka on aina ollut ihan onnetonta ja pääsin armovitosella läpi yläasteelta. Muissa aineissa menestyin kohtuullisesti, historia ja yhteiskuntaoppi olivat jopa kymppejä (hirveällä pänttäämisellä). Opettajat suosittelivat minulle lukiota, koska heidän mielestään olin lahjakas kirjoittamisessa.
Menin siis lukioon ja eka vuosi sujuikin ihan ok, kun en aluksi tajunnut, miten paljon lukemista olisi edessä. Sain silti ihan ok numeroita, välillä 7-8, joskus jopa 9. Tosin oli minulla vähemmän kurssejakin kuin keskimäärin. Toinen vuosi oli todella raskas, masennus ja yksinäisyys iski päälle ja moni kurssi tuntui todella tylsältä. En ottanut koulua oikein tosissani ja lintsailtua tuli jonkin verran. Kokeisiin luku oli kautta lukion ihan kamala stressin aihe, koska asiat eivät menneet päähäni kolmannellakaan kerralla, vaan jouduin ihan oikeasti lukemaan 10 kertaa tiettyjä asioita, että menivät päähän! Ei kai se ole enää normaalia?
Koealueet luin kokonaisuudessaan viitisen kertaa läpi, joskus enemmänkin. Vähempi ei vain riittänyt! Lukio olikin kokonaisuudessaan kaksi vuotta yhtä helvettiä, lopulta pääsin läpi 7.6 keskiarvolla. Kukaan kavereistani ei käyttänyt yhtä paljon aikaa lukemiseen, silti saivat yli 8 keskiarvoja kevyesti. Tässä kohtaa tuli mieleen, että muistissani täytyy olla jotain vikaa.
Nykyäänkin unohdan asiat samantien, kun luen ne. Yksi lause vaatii 5-6 lukukertaa kohdallani mennäkseen edes lyhytkestoiseen muistiin. Mieleen painaminen on siis todella haasteellista, en esim. kirjan luettuani pysty muistamaan, mitä siinä tapahtui, jos en jatkuvasti vartavasten paina tapahtumia mieleeni. Tämä tekee kaikesta lukemisesta rasittavaa.
Minulla on epäilty 2-suuntaista mielialahäiriötä, add:tä sekä visuospatiaalista hahmottamisonglemaa, mutta ei diagnosoitu. Olen aina ollut aggressiivinen, jatkuvasti ärtynyt ja saanut kauheita raivokohtauksia. Mietin, olisiko vuosia jatkunut masennus voinut vahingoittaa aivojani ja aiheuttaa näitä muistiongelmia? Onko kenelläkään mulla kokemuksia esim. lukion/opiskelun haasteellisuudesta?
Eniten minua huolestuttaa jatkuvat muistiongelmani. Olen ihan pikkulapsesta asti kärsinyt huonomuistisuudesta.Opiskelu kärsii tästä kaikkein pahiten. Huomasin ongelman ekan kerran seitsemännellä luokalla, opiskelu oli työlästä, varsinkin kokeisiin lukeminen. Piti jankata samaa lausetta 10 kertaa, ennenkuin se meni päähän.Ysiluokan lopussa olin aivan piipussa, koska saadakseni tasan 8 keskiarvon piti päntätä aivan hirveät määrät.
Kun muut luokkakaverit riensivät vapaa-ajan riennoissa, itse istuin kotona pänttäämässä. Vertailun vuoksi moni ei edes tehnyt kunnolla läksyjä ja saivat silti ysejä ja kymppejä.
Lukiossa koulu luonnollisesti vaikeutui entisestään. Matikka on aina ollut ihan onnetonta ja pääsin armovitosella läpi yläasteelta. Muissa aineissa menestyin kohtuullisesti, historia ja yhteiskuntaoppi olivat jopa kymppejä (hirveällä pänttäämisellä). Opettajat suosittelivat minulle lukiota, koska heidän mielestään olin lahjakas kirjoittamisessa.
Menin siis lukioon ja eka vuosi sujuikin ihan ok, kun en aluksi tajunnut, miten paljon lukemista olisi edessä. Sain silti ihan ok numeroita, välillä 7-8, joskus jopa 9. Tosin oli minulla vähemmän kurssejakin kuin keskimäärin. Toinen vuosi oli todella raskas, masennus ja yksinäisyys iski päälle ja moni kurssi tuntui todella tylsältä. En ottanut koulua oikein tosissani ja lintsailtua tuli jonkin verran. Kokeisiin luku oli kautta lukion ihan kamala stressin aihe, koska asiat eivät menneet päähäni kolmannellakaan kerralla, vaan jouduin ihan oikeasti lukemaan 10 kertaa tiettyjä asioita, että menivät päähän! Ei kai se ole enää normaalia?
Koealueet luin kokonaisuudessaan viitisen kertaa läpi, joskus enemmänkin. Vähempi ei vain riittänyt! Lukio olikin kokonaisuudessaan kaksi vuotta yhtä helvettiä, lopulta pääsin läpi 7.6 keskiarvolla. Kukaan kavereistani ei käyttänyt yhtä paljon aikaa lukemiseen, silti saivat yli 8 keskiarvoja kevyesti. Tässä kohtaa tuli mieleen, että muistissani täytyy olla jotain vikaa.
Nykyäänkin unohdan asiat samantien, kun luen ne. Yksi lause vaatii 5-6 lukukertaa kohdallani mennäkseen edes lyhytkestoiseen muistiin. Mieleen painaminen on siis todella haasteellista, en esim. kirjan luettuani pysty muistamaan, mitä siinä tapahtui, jos en jatkuvasti vartavasten paina tapahtumia mieleeni. Tämä tekee kaikesta lukemisesta rasittavaa.
Minulla on epäilty 2-suuntaista mielialahäiriötä, add:tä sekä visuospatiaalista hahmottamisonglemaa, mutta ei diagnosoitu. Olen aina ollut aggressiivinen, jatkuvasti ärtynyt ja saanut kauheita raivokohtauksia. Mietin, olisiko vuosia jatkunut masennus voinut vahingoittaa aivojani ja aiheuttaa näitä muistiongelmia? Onko kenelläkään mulla kokemuksia esim. lukion/opiskelun haasteellisuudesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
masennus itsessään aiheuttaa muistamattomuutta hyvin monella ihmisellä. Tämä johtuu mielestäni siitä että masentuneen aivot ovat koko ajan "ylikuorimituksella", juuri siksi minuakin kehoitettiin keskittymään ensisijaisesti nautintoihin ja nautintoja aiheuttaviin asioihin. Tämä kuulosti minusta järjettömältä koska halusin vain pikaisesti parantua ja unohtaa kaiken muun ja palata "normaaliin elämään". Joka kuulosti monella tavalla siltä mikä sinun elämäsi oli ollut, mielessä ei pysy mikään - olenkin ajatellut että olen ollut nuorempana jo lievästi tai keskivaikeasti masentunut aina välillä vaikka en lääkärissä käynytkään.
Aivot saavat levätä kun ne nauttivat jostakin. Jos joudut lukemaan paljon, niin se tuskin on niille aivoille kovinkaan nautinnollista jos ne on valmiiksi rasittuneet.. Eli muistamisesta tulee aina vaan vaikeampaa.. Nämä niin rennosti muistavat ja iloiset ihmiset osaavat jakaa aikansa ja ottavat asiat turhia hermoilematta ja muistavat siksi helposti?
Onneksi sinulla jo ilmeisesti on hoitavan tahon kontakteja? Mieti ensisijaisesti mitä elämältäsi haluat? Millaista haluat sen olevan? Onko opiskelu tai juuri tämä opiskelu mikä sinulla juuri nyt on kesken juuri sitä mitä haluat? Jos on, mitä tarvitset selvitksesi siitä? Jos ei niin mitä sitten? Mitä sinä tässä elämässä kaipaat ja haluat itsellesi ja miten sen saat?
Kärsin vastaavasta ongelmasta; en millään meinaan muistaa lukemaani ja joudun tankkamaan lauseita, jotka haluan painaa mieleeni kymmeniä kertoja. Yleensä muistan nekin kunnolla vasta yön yli nukuttuani.
Olen ymmärtänyt, että masennus alentaa kognitiivisia kykyjä. Esimerkiksi vakavassa masennuksessa teksti voi muuttua lukijalle lukukelvottomaksi. Itselläni on diagnosoitu keskivaikea masennus.
Oletko huomannut, että onko sinun helpompi muistaa lukemasi, jos tekstin sisältö on hyvin kiinnostava?
Mieleenpainamisen vaikeuteen voi vaikuttaa myös vääränlainen opiskelutekniikka. Pintaoppijalle itse teksti on tärkeätä ja hän yrittää painaa mieleensä irrallisia lauseita, jolloin kokonaisuus jää hahmottamatta. Syväoppija ei ole tekstin vanki ja hänelle tärkeätä on kokonaisuuden hahmottaminen ja asiasisällön ymmärtäminen.
Itse olen ehdottomasti pintaoppija, mutta yritän muuttaa opiskeluani syväsuuntautuneeksi.