Ihastuminen ei jatku kauan, jos sitä ei itse ruoki. Parhaiten se kuihtuu, kun et osu samoihin tilanteisiin kuin ihastuksesi etkä lähde hänen kanssaan kaljalle.
On myös hyvä muistaa, että hurmautunut usein yliarvioi itseensä kohdistuneet tunteet. Jos tunne ei ole molemminpuolinen, on kurjaa, jos ihastuksen vuoksi uhraa elämänsä.
Älä vieraile Suomi24 sivuilla.
Ihastuminen kertoo monesti siitä, että jokin alue elämässä kaipaa lisää huomiota.
On myös hyvä muistaa, että hurmautunut usein yliarvioi itseensä kohdistuneet tunteet. Jos tunne ei ole molemminpuolinen, on kurjaa, jos ihastuksen vuoksi uhraa elämänsä.
Älä vieraile Suomi24 sivuilla.
Ihastuminen kertoo monesti siitä, että jokin alue elämässä kaipaa lisää huomiota.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Totta hitossa ihastuminen kertoo siitä että jokin alue kaipaa lisää huomiota, yksinäisyys on tunne joka yleensä ajaa ihmiset parisuhteisiin! Ihastuminen voi olla myös piristävä lisä arkipäivään, kevyttä flirttiä ja mukavaa väriä elämään. Mutta jos se menee yksipuoliseksi synkistelyksi, pakkomielteeksi tai itsesyytöksiksi (tai itseinhoksi), niin silloin kannattaa miettiä mikä itsessä ja omassa minässä aiheuttaa niin negatiivisia tunteita. Muutoin olen sitä mieltä että ihastuminen on ihanaa, tervettä ja normaalia!
Samat johtopäätökset olen tehnyt itsekin. Ihastuin kerran palavasti, kun olin yksinäinen ja minulla oli heikko itsetunto. Ruokin tunteitani liian pitkään kuvitellen, että toinen tunsi samoin.
Ihastusta kesti vuosi, jonka järkeen meni rinta rikki ja meni toinen vuosi ennen kuin kipu hellitti.
olet täysin oikeassa. Tiedän sen itsekin.
Mietin pitkään miksi yleensä edes ihastuin tuohon mieheen. Sitten tajusin, että hän oli vaan juuri sopivasti siinä elämässäni mukana. Asiaa ei tietenkään haitannut hänen komeutensa ja ystävällisyytensä. Se oli varmaan syy miksi tunteeni valitsivat hänet erään toisen sijaan.
Vuoden olen näissä tunteissa kärvistellyt. Välillä ihanaa hurmaa, välillä tuskaa.
Järki sanoo, ettei hän ole minusta kiinnostunut, sitten mieleen tulee taas monta asiaa, jotka puhuisivat kiinnostuksen puolelta.
Täältäkin olen yrittänyt häntä etsiä, luullen löytäväni, mutta ei hän täällä ole. Luultavasti oman kullan kainalossa tälläkin hetkellä =(
MItä mun elämästä sitten puuttuu. No mies tietysti. Oma pitkä avioliitto kariutui pettämiseen (en minä), pitkä taistelu avioliiton pelastamiseksi - > ei onnistunut. Kun vihdoin ja viimein myönsin sen itselleni, kului ehkä 1- 2 kk ja ihastuin. Eiköhän tämä ole inhimillistä.
Se mikä minut herätti eilen ja oikeastaan nyt kun luin tämä tekstisi oli se, että lapseni yritti eilen jutella minun kanssa, mutta ajatukseni olivat vain tässä palstassa, koska odotin vastausta erääseen viestiin. HULLUA!
Minä, järkevä ihminen, tulen tänne sivuilla varmaan 30 kertaa päivässä katsomaan oisko jotain mulle Häneltä... puoli vuotta olen tässä nyt kurkkinut. Ei mitään, joten nyt saa riittää! Tämä täti lopettaa tämän pelleilyn. En enää tänne tule, hän ei ole täällä vaan tuolla ulkona, oikeassa elämässä.
En usko että häntä koskaan tulen saamaan, mutta saanpa ainakin ihailla kaukaa =D
Tunne on jatkunut jo 7 vuotta...heti ensimmäisestä katseesta alkaen...
Mieheltä naiselle.
...ja kirjaimet ovat?
Ihanaa, että sinun ihastus on kestänyt noin pitkään. Ehkä olisi aika tehdä asialle jotain?