Kaikenlaisia paineita meille odottajillekin (ainakin joillekin) asetetaan. Raskauskilot, syömiset, pukeutuminen, materia, kaikki. Paineiden asettajia voi olla monia! Ystävät, perhe, neuvolantäti, tuntemattomat, media, jne..
Minulla se on ystäväni. Odotamme molemmat lasta, hän suunnilleen viikoilla 20 ja minä tässä 14 paikkeilla. Ystävälläni on tarve päteä kokoajan ja minua hän polkee kaiken kustannuksella. Olen juu ruma ja lihavahko, pukeudun hassusti, mutta omasta mielestäni riittävän hyvin. Kunhan nyt viihdyn vaatteissani ja niissä on hyvä olla. Ostelen tavaraa ja vaatetta kirpputoreilta yms aleista. Muutenkaan en mene viimeisen huudon ja muodin mukaan sillä se on sikakallista!! Olishan se hienoa ostaa ne uusimmat hienot vaunut rakkaalle lapselleen mutta ei meillä ole varaa. Samoin turvakaukalon ynnä muiden kanssa. Olis se kiva näyttää missiltä ja olla laiha, mutta ei minua ole sellaiseksi luotu.
Alkuraskauteni on ollut yhtä pahoinvointia ja väsymystä vuoronperään, syön mitä mieli tekee eikä se aina ole sitä terveellisintä. Koskaan en ole erityisemmin pitänyt kasviksista, mutta nyt ne suorastaan etovat! Tyydyn välillä eineslaatikoihin, teen perunamuusijauheesta muussia, ostan välillä pitsaa pakastealtaasta... voi voi. Masuasukkiani rakastan ja kaiken teen että meistä tulee kiva ja onnellinen perhe, siitäkin huolimatta etten sipsuttele korkkareissa ylväänä mieheni rinnalla joka työntelee viimeistä huutoa olevia lastenrattaita. Mies minua rakastaa, se riittää. Mutta miten tämä on niin vaikeaa saada ystävälleni sanotuksi?
Kun hän kerta toisensa jälkeen kävelee vastaan tai muuten vain näemme, hän on aina kuin muotinäytöksestä tulossa ja alkaa minun "sättiminen" tyyliin: "oletpas hirveän väsyneen ja huonovointisen näköinen.." "Eikö piristäisi laittaa välillä muuta ylle kuin verkkarit?" "Katso, kävin juuri kampaajalla ottamassa raidat ja huomenna otan ripset, ihanaa" "Ostetaan muuten nuo ja nuo vaunut ja juuri kävimme katselemassa vaatteita Stokkalta" Arvatkaa vaan tunnenko huonommuutta? Kaverini on kokoa xs ja minä tällainen L:n nainen. Joka kerta kun vertailemme painonnousuamme noussee kaverillani karvat pystyyn kuullessaan lukemiani. Hän on "lihonut" korkeintaan 3 kiloa ja kaikki tavara on siellä vatsassa.
Koetteko te muut saavanne paineita kenenkään osalta? Jakakaa kanssani tämä ikävä aihe...
Minulla se on ystäväni. Odotamme molemmat lasta, hän suunnilleen viikoilla 20 ja minä tässä 14 paikkeilla. Ystävälläni on tarve päteä kokoajan ja minua hän polkee kaiken kustannuksella. Olen juu ruma ja lihavahko, pukeudun hassusti, mutta omasta mielestäni riittävän hyvin. Kunhan nyt viihdyn vaatteissani ja niissä on hyvä olla. Ostelen tavaraa ja vaatetta kirpputoreilta yms aleista. Muutenkaan en mene viimeisen huudon ja muodin mukaan sillä se on sikakallista!! Olishan se hienoa ostaa ne uusimmat hienot vaunut rakkaalle lapselleen mutta ei meillä ole varaa. Samoin turvakaukalon ynnä muiden kanssa. Olis se kiva näyttää missiltä ja olla laiha, mutta ei minua ole sellaiseksi luotu.
Alkuraskauteni on ollut yhtä pahoinvointia ja väsymystä vuoronperään, syön mitä mieli tekee eikä se aina ole sitä terveellisintä. Koskaan en ole erityisemmin pitänyt kasviksista, mutta nyt ne suorastaan etovat! Tyydyn välillä eineslaatikoihin, teen perunamuusijauheesta muussia, ostan välillä pitsaa pakastealtaasta... voi voi. Masuasukkiani rakastan ja kaiken teen että meistä tulee kiva ja onnellinen perhe, siitäkin huolimatta etten sipsuttele korkkareissa ylväänä mieheni rinnalla joka työntelee viimeistä huutoa olevia lastenrattaita. Mies minua rakastaa, se riittää. Mutta miten tämä on niin vaikeaa saada ystävälleni sanotuksi?
Kun hän kerta toisensa jälkeen kävelee vastaan tai muuten vain näemme, hän on aina kuin muotinäytöksestä tulossa ja alkaa minun "sättiminen" tyyliin: "oletpas hirveän väsyneen ja huonovointisen näköinen.." "Eikö piristäisi laittaa välillä muuta ylle kuin verkkarit?" "Katso, kävin juuri kampaajalla ottamassa raidat ja huomenna otan ripset, ihanaa" "Ostetaan muuten nuo ja nuo vaunut ja juuri kävimme katselemassa vaatteita Stokkalta" Arvatkaa vaan tunnenko huonommuutta? Kaverini on kokoa xs ja minä tällainen L:n nainen. Joka kerta kun vertailemme painonnousuamme noussee kaverillani karvat pystyyn kuullessaan lukemiani. Hän on "lihonut" korkeintaan 3 kiloa ja kaikki tavara on siellä vatsassa.
Koetteko te muut saavanne paineita kenenkään osalta? Jakakaa kanssani tämä ikävä aihe...
Vastaukset 2
Vanhimmat
sanoa mitään sun tilanteeseen. tai no joo, ehkä sulla on vääränlainen kaveri? tai ehkä olet itse kaverillesi kateellinen, mikä saa katkeruuden aikaan..? voisiko? kai itse luot itselles noita paineita, en saanut sellaista käsitystä että ystäväs niitä sulle jotenkin lois.. saahan sitä hyvältä näyttää ja ostella kaikkea jos on varaa.
kaveri ei ole kaveri jos ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Ja sille seuraavaks että tälläinen olen enkä muuksi muutu, sori. ja tuossa on tietä mitä riittää...