Onko täällä muita joilla ei ole koskaan ollut kavereita/ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta? Itse oon mies eikä oo koskaan ollut naiskaveria, ei edes netissä. :P (Leikki-iässä oli tyttö kavereita mut niit ei lasketa tähän.)
Tuntuu, että olen ainoa jolla tällainen ongelma.
Tuntuu, että olen ainoa jolla tällainen ongelma.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On.
Ei koskaan ole ollut naista/tyttöä ystävänä. Ei koskaan ole ollu nais/tyttöystävää. Varmaan naisille/tytöille puhumani lauseenikin koko elämäni aikana summautuvat alle sataan, jos "pakollisia" arjen keskusteluja ei lasketa (esim. kaupan kassalla). Ei netissä eikä todellisuudessakaan. Eikä taida koskaan ollakaan.
Oma ongelmani taas on se, että itsellä ei ole juuri koskaan ollut mitään syvällisempää kaverisuhdetta miesten (samaa sukupuolta) kanssa. Vaikka kaikenmaailman harrastuksia ym. on tullut kokeiltua, niin ei vaan mitään harrastuskaveria kummempaa saa kehitettyä. Naiset on jotenkin paljon helpompia ja halukkaita tutustumiseen puolin sekä toisin. Kyllähän sitä kaipailisi ihan äijäseuraakin vaikkapa viikonlopun viettoon :/
Seuraavaks ruikutat kai kuinka “olen JO tämän ikäinen, ja olen vieläkin neitsyt.” Voi herra jeesus.
Et ehkä osaakaan olla ystävä tytölle, onko tullut mieleen?
ei mikää ihme että oot yksinäinen kun tuollaisia kommentteja lauot
Olisit vaan sanonut että "ehkä sä oot homo jota et oo vielä hoksannut?" tai naiselle että "no sä oot sitten lesbo".
Tosin naiset pääsevät helpommin eroon neitsyydestään kuin miehet.
No on sulla ongelma, kun toisten ongelmat häiritsee noin paljon. :)
Onhan tuo mahdollista, että en osais olla ystävä mutta ujouden ja sosiaalisen ahdistuneisuuden vuoksi ei ole koskaan ollut minkäänlaista mahdollisuutta tutustua tyttöön niin en voi tietää, että osaisinko olla.
Ja on toi mun mielestä aika iso ongelma, kun ei osaa olla tytön/naisen seurassa luontevasti sen takia, että ei ole aikasemmin ole ollut minkäänlaista kontaktia oman ikäisiin tyttöihin nii silloin on myös vaikeaa/mahdotonta muodostaa parisuhdetta.
Ja poikuus on kyllä tallella mutta se ei mua häiritse.
Tarkoitin osaatko olla todella YSTÄVÄ tytölle, vai onko kuitenkin jotain muuta mielessä; parisuhteen mahdollisuudesta tuossa taas sinäkin vihjailet.
Jos olisit kysynyt saman vuosi sitten niin en olisi osannut, koska olin aika masentunut ja ehkä jopa epätoivoinen yksinäisyyden takia ja elin semmosessa haavemaailmassa, että kun löydän tyttöystävän nii kaikki mun ongelmat ratkeaa itsekseen.
Silloin itseasiassa yritin tän palstan kautta etsiä tyttökaveria ja minulla oli taka-ajatus seurustelusuhteesta. Kokeilin myös nettideittailua.
Mutta nykyään olen päässyt eroon masennuksesta, olen paljon itsevarmempi ja osaan nauttia elämästä yksin.
Ja kyllähän minä tuossa puhuin parisuhteesta mutta vaikka sellaisen haluankin niin ei minulla ole enään pakonomaista tarvetta päästä parisuhteeseen. Se oikea löytyy sitten joskus, jos on löytyäkseen. :P
Eli nykyään osaisin olla pelkkä ystävä.
Tuossahan on jo ihan terveen oloista itsetuntemuksen siementä! Kyllä sinulle vielä kavereita siunaantuu, jos tavoittelet aina vaan tasapainoisempaa asennetta ja rehellisempää itsetuntoa. Sillä tiellä minäkin olen, ja tuloksia on tullut hitaasti mutta varmasti. Minäkään en seurustele, niin pitkälle en ole vielä päässyt parin vuoden kehityksen aikana, mutta enköhän minäkin vielä ennen pitkää... Uusia nuoria tyttöjä kypsyy jatkuvasti, joten mikäs kiire tässä tosiaan edes on? :D
No et oo kaveri ainoa ,jota moiset probleemat vaivaa ..ja alituiseen!Mulla oli myös leikki-iässä parikin tyttökaveria ja ihastuin sittemmin heistä nuorempaan.Kun en koskaan uskaltanut suoraan paljastaa ujoudestani johtuen tunteitani ,se oli yhtä ..vettiä ja kidutusta.Mutta ei tässä vielä kaikki..olin aina hyvin yksinäinen ja pilkankin kohde.Kun sitte kerran oltiin yhteisellä tauolla koulun aulassa ja katselin tuota lapsuuteni haavetta ,hän alkoi osoitella minua sormella tyttökaverinsa kanssa ja koko muu aula tietty seurasi.sitten tytöt pyrskähti nauruun.Voitte kuvitella miltä se ujosta mutta silti energisestä ja herkästä pojasta tuntui-oli kuin veistä ois käännetty haavassa! Oon silti ollut jo 27 v.naimisissa ihanan naisen kanssa(kristitty) ja meillä on jo kolme aikuista lastakin..jotka ei juo eikä polta..paitsi poika joskus(harrastaa voimalajeja mest.tasolla).Silti koen syvää yksinäisyyttä useinkin,ja nimenomaan seksiasiat kun ei vaimoani oikeen innosta.Paljon ois kyllä jutta asian tiimoilta , mutta tämä tältä erää.Ja tsemppiä sulle , ystävä kallis-on sinullekin varattuna joku ihana tyttö.Olen siitä VARMA.Älä siis heitä kirvestä kaivoon,bitte!