Elikäs siis olen varattu nainen, ongelmani on että olen ihastunut toiseen mieheen, vaikka omakin olisi.
Tuon ihastukseni kanssa nauramme ja leikimme, pidämme hauskaa. Hän on todella mukavam, huumorintajumme osuu yksiin, hän on kiinnostunut samoista asioista, kun minä ja jo viikko siitä kun tapasimme, emme tarvitse sanoja, pelkät eleet riittävät nykyisinkin kertomaan sen mitä kulloinkin tahdomme toinen toisiltamme. Nykyisen poikaystäväni kanssa olemme seurustelleet kauan, hän ei ymmärrä noita eleitä, hänen kanssaan huumori on täysin vastakkaisilta laidoilta, hän ei huomioikkaan minua paljoa kuten taas ihastukseni huomio tai kysele kuinka voin :)
Tiedän ihastuksen olevan molemmin puolista, olemme sen toisillemme tunnustaneet, mutta ongelmani on että näyttääkö se ruoho vain nyt vihreämmältä sen aidan toisella puolen ja muuttuu taas harmaaksi jos suhde tulee kuvioihin ihastukseni kanssa??
En enää nykyään muuta mieti kuin ihastustani, tuntuu että unohdan oman poikaystäväni kokonaan. Kaiken lisäksi en voi vältellä ihastustani, hän on samalla luokalla kanssani.. joten se tekee asiasta hankalamman :S
Voisitteko kertoa vaikka omia kokemuksianne tai mielipiteitänne olisin niistä hyvin kiitollinen :)
Tuon ihastukseni kanssa nauramme ja leikimme, pidämme hauskaa. Hän on todella mukavam, huumorintajumme osuu yksiin, hän on kiinnostunut samoista asioista, kun minä ja jo viikko siitä kun tapasimme, emme tarvitse sanoja, pelkät eleet riittävät nykyisinkin kertomaan sen mitä kulloinkin tahdomme toinen toisiltamme. Nykyisen poikaystäväni kanssa olemme seurustelleet kauan, hän ei ymmärrä noita eleitä, hänen kanssaan huumori on täysin vastakkaisilta laidoilta, hän ei huomioikkaan minua paljoa kuten taas ihastukseni huomio tai kysele kuinka voin :)
Tiedän ihastuksen olevan molemmin puolista, olemme sen toisillemme tunnustaneet, mutta ongelmani on että näyttääkö se ruoho vain nyt vihreämmältä sen aidan toisella puolen ja muuttuu taas harmaaksi jos suhde tulee kuvioihin ihastukseni kanssa??
En enää nykyään muuta mieti kuin ihastustani, tuntuu että unohdan oman poikaystäväni kokonaan. Kaiken lisäksi en voi vältellä ihastustani, hän on samalla luokalla kanssani.. joten se tekee asiasta hankalamman :S
Voisitteko kertoa vaikka omia kokemuksianne tai mielipiteitänne olisin niistä hyvin kiitollinen :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kuten toteat niin nykyisestä suhteestasi puuttuu jotain mitä itse kaipaat ja siksi olet ihastunut. Ihastumisen vuoksi ei kannata suhdettaan jättää jos muuten suhteessasi asiat on kunnossa eli siinä on molemminpuolista rakkautta ja toisesta välittämistä. Kerro nykyiselle miehellesi mitkä ovat sinun tarpeesi. Mikäli suhteesi ei tyydytä sinua eikä siinä ole havaittavissa muutosta niin kannattaako sellaista sitten jatkaa?
Hommanhan pitäisi mennä yksinkertaisesti näin:
Kun eletään parisuhteessa, sitoudutaan olemaan puolisonsa kanssa. Tämä tarkoittaa sitä että molemmat tekee asoita että parisuhde toimii ja tyydyttää molempia. Ei parisuhteessa kenenkään pitäisi olla vaan jos ei parempaa kumppania ole löytynyt. Jos parisuhde ei tyydytä tai ei yksinkertaisesti vain toimi niin siitä PUHUTAAN ja yritetään yhdessä ratkaista ongelmia. Jos ongelmista ei päästä yli niin viimeinen vaihtoehto on ero. Ei eron syy saisi ikinä olla toinen kumppani tai pelkästää kaipaus ihastumisen tunteeseen, mutta parempi vaihtoehto sekin kuin pettäminen.
Eli puhu kumppanisi kanssa! Sano hänelle mitä kaipaat ja mitä haluisit teidän parisuhteelta. Ota selvää onko hän valmis panostamaan suhteeseenne. Hän ei välttämättä edes tajua että olet tyytymätön suhteeseenne. Mieti myös mitä olet itse valmis tekemään. Tämän jälkeen voit miettiä kannattaako suhdettanne enää jatkaa.
Olen puhunut hänelle, muttei hän aijo muuttua kenenkään takia muuksi kuin mitä on ja niinhän se kuuluiskin olla, mutta tuolloin joudun itse muuttumaan, muuttamaan tapojani. Olen itse hyvin puhelias, kun hän taas on hiljainen ei juurikaan puhu mitään, hänen seurassaan en voi olla normaalisti ja puhua minua askarruttavista asioista tai ylipäätään mistään, sillä hän ei puhu kanssani, sama kuin puhuisin seinälle, ei mitään vastausta saati sitten sitä vastakaikua.
Tämä on monelle varmasti tuttua, kun seurustelee hiljaisen henkilön kanssa. Sitten kun koittaa puhua siitä hiljaisuudesta niin hän sanoo että painostan häntä puhumaan, mutta miten muuten saisin hiljaisen henkilön puhumaan, ellen yritä jutella hänen kanssaan tai kysyä haluaisiko hän jutella.
Ihastukseni taas puhuu, puhuu kaikesta mielellään, kuten minäkin. Kaipaan sitä normaalia höpöttämistä elämääni, enkä ainaista hiljaisuutta, joka saattaa kestää toisen seurassa monta tuntia.
En tiedä yhtään mitä tehdä, voin koittaa taas puhua hänen kanssaan, mutta tulos on taatusti sama. "sinä painostat" :S :S
Kiitos vinkeistä molemmille vastanneille :)
Heippa! Mulla oli sama tilanne entisen poikaystävän kanssa ja päädyimme eroon. Uskon, että ongelmat ovat jatkuneet jo pidemmän aikaa jos ihastuu kovasti johonkin muuhun. Ihan normaaliahan pieni ihastuminen voi olla pitkässä suhteessa, mutta omalla kohdallani tämä ei ollut enää mitenkään pientä. Tosin erona on se, että en ole sännännyt uuteen suhteeseen, koska en edes kunnolla vielä tunne tätä uutta tapausta. Mielestäni on kummankin osapuolen kannalta reiluinta erota mikäli ajatukset ovat jatkuvasti jossain toisessa ihmisessä. Omalla kohdallani huomasin myös juuri tuon kemioiden puuttumisen ja minusta tuntui muutenkin kuin tuo ihminen olisi suhteen aikana muuttunut joksikin aivan muuksi mitä alussa oli. Olen sitä mieltä, että kannattaa tehdä joskus rohkeita ratkasuja jos tunteet sitä mieltä vahvasti ovat. Tietenkään ei ole välttämättä järkevä rynnätä heti uuteen suhteeseen, mutta uskoisin että jos molemmin puolista tämä ihastuminen on, niin kummatkin voivat myös odottaa hieman. Kehotan tekemään niin kuin sydän ja järki yhdessä sanovat! Mieti myös tulevaisuuttasi ja sitä kenen millaisen ihmisen kanssa sen haluat jakaa :) Itselläni tilanne oli jo sellainen, että olin mielummin valmis elämään vaikkapa yksin kuin tämän entisen kanssa, koska suhde ei toiminut yksinkertaisesti niin kuin sen olisin toivonut toimivan.
Ei kenenkään tietenkää tarvitse toisen takia itseään muuttaa. Tuo kuullostaa siltä että olette asoista keskustelleet eikä ratkaisuja tunnu löytyvän. Suosittelen kuitenkin miettimään rauhassa pelkästään nykyistä suhdettasi. Minkalainen se mielestäsi on? Kannattaa punnita hyviä ja huonoja puolia ja onko teillä ylipäätään tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä... Jos ongelmat ei ratkea niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Sekin kannattaa hoitaa rauhassa eikä sotkea siihen ulkopuolisia. Sen jälkeen kun olet eron käsitellyt, sinulla on mahdollisuus miettiä uutta kestävää parisuhdetta, mutta kannattaa varoa ettei törmää samoihin ongelmiin uudestaan!
Kiitos kaikille neuvoista, yritän viellä puhua poikaystäväni kanssa kertaalleen asiat läpi :)
Katsotaan saanko hänet puhumaan :)
Ei se mitenkään erikoista ole jos ihastuu toiseen vaikka on varattu. Ihmisissä on niitä joihin ei vaan voi olla ihastumatta. Annetaan asian olla ja mennä, ei näihin pidä takertua, ne syö vaan omaa parisuhdetta.
Jos on sen luonteinen että ihastuu vähän väliä, taustalla lienee oma heikkous?
Ihastuksia varmasti tulee ja menee elämän varrella oman ihastusalttiin luonteen mukaan, mutta hoitaa mieluummin sitä omaa suhdettaan jos on jo varattu elämänkumppani. Pidetään se järki mukana.
Ihastumiset ovat vain kokeiluja ihmiselle onko heikko vai vahva ja mitä asioita parisuhteessaan arvostaa. Ihastumiset ovat usein pinnallisia, syvä ihmissuhde on jotakin aivan muuta.
naimaton ja lapseton? tee sitoutumispäätös lopullisesti vasta sen kanssa jonka kans OIKEASTI SYNKKAA. Älä tee päätöstä sen perusteella että olet seurustellut nykyisen poikaystävän kans jo niin ja niin kauan tai "mitähän muutkin aattelis jos me erottais nyt". Muutoin edessä on pitkä ja onneton avioliitto ja ikuinen jossittelu, "entä jos olisin silloin luottanut tunteisiini". Luota tunteisiisi! Nykyisesi ei vaikuta sinulle sopivalta vaan tulevalta kärttyiseltä umpimieliseltä sohvaperunasedältä.
Kiitos kaikille vastanneille, olette ihania juuri tuollaisina kuin olette :) Tuli niitä ruusuja tai risuja silti olette ihania :) Jokaisella on omat mielipiteensä ja niin täytyy ollakkin, nyt koetan vain saada oman mielipiteeni tilanteen tasalle :) Kiitoksia teille, palaan varmaankin viellä asiaan :) Kiitos neuvoista ja lisää saa toki lähettää ja miulle purkaa sydäntä, kun jaksoitte lukea kun purin omaani pihalle :)
Aivan täsmälleen kuin omasta kynästäni tämä tarina. Myös olen hullaantunut koulukaveriini, hänen seurassaan kynät putoilevat ja ajan taju katoaa, haaveisiin uppoaa. Eikä pysty mitään muuta ajatteleen. Hän on myös uusi tuttavuus, mutta tunnen olevani hänen seurassaan elossa ja parhaimmillani. Kuin saisin ainutlaatuista ihailua ja palvontaa. Nämä tunteet ovat haalea muisto vain pitkässä parisuhteessani.
Koko ajan elän pääni sisällä uutta yhteistä elämää tämän ihmisen kanssa, ja vakikumppanin kanssa tulevaisuus alkaa näyttää yhä enemmän ei-tavoittelemisen arvoiselta. Lisäksi meillä alkoi kuukausi sitten etäsuhde. Parissa viikossa on lempi roihahtanut, mutta vastapuolelta en tietenkään tässä ajassa ole vielä saanut muuta kuin haaveellisia katseita. Kaikkihan sen katseen tietävät...
Mitä päätit tehdä asialle? Miten kauan olet ollut ihastunut uuteen ihastukseesi? Miten paljon olet ollut hänen kanssaan tekemisissä? Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja mielestäni sinun kuuluu lopettaa nykyinen ihmissuhteesi. Se toki on vaan nopea mielipide näiden rivien jälkeen. Olisi kiva kuulla, miten elämääsi päätät jatkaa!
Kirjoittaja -Joo-
Eikö tuo tunne olekkin omalla tavallaan niin ihanaa, mutta kuitenkin niin kauheaa. Pää tuntuu sekoavan ja taakka harteilla on kauhean raskas :D Silti pää liitää pilvissä :D Kuulostaa tutulta tuo kirjoituksesi, tuntuu että olen jälleen elossa ja se tunne on ihana! :D
Kirjoittaja -Vastaathan tähän!-
Kerron tilanteen heti kun se selviää, Olen ollut hänen kanssaan päivittäin tekemisissä kahden kuukauden ajan jopa vapaa ajalla :) Se on todella lyhyt aika ja siksi päätinkin etten viellä päätä mitään, vaan annan ajan kulua ja yritän tutustua ihastukseeni mahdollisimman hyvin kaveripohjalta, sillä ajan kuluessa kaikista tulee esiin ne hyvät ja huonot puolet ja tietenkin omat ja toisen tunteet :) Ettei sitten yllättäen ilmene, että kyllä se ruoho taas näytti vihreältä, mutta aidan yli astuessani nurmikolle siitäkin tuli harmaa :) Elikäs jatkan nykyisen kanssa seurustelua, olen nyt puhunut hänen kanssaan ja hän on alkanutkin jopa puhumaan, en ole kertonut olevani toiseen ihastunut, enkä aijokkaan sillä se satuttaisi syvästi toista :S Silti nykyinen ei ole sellainen kuin mitä oli aikoinaan, tietysti tunteet lakastuvat, mutta minusta ihmisen ei kuulu kuihtua silmissä, muuttua aivan toiseksi :) Joten nyt annan ajan kulua, koska tilanne on viellä aika nuori :D :D
Sanon tähänkin (viittasin asiaan toisessakin viestiketjussa), että Rakkausprofessori Kaarina Määttä on todennut, että ihminen rakastuu, jos haluaa rakastua ja siihen on valmius. Hän jatkaa, että rakkauden suhteen jokainen ihminen on siinä mielessä aseeton, että tunteitaan ei voi hallita. Sitä taas mitä voi hallita, ovat omat teot.
Tuo on kyllä totta, tunteita ei voi hallita, mutta silti ihminen voi vaikuttaa tekoihinsa :)
Nyt vain pitäisi löytää ne oikeat teot, sillä tosiaan minä en mahda tunteilleni mitään ja luulisi tunteilla olevan jokin syynsä :) Mutta eihän elämään opi, ellei sitä elä, joten minun tilanteessani yritän päättää mitä tulisin tässä suhteessa seuraavaksi tekemään :) Kiitoksia viesteistänne ja tosiaankin, laittakaa tänne omia murheitanne, kun olette kerta minunkin murheeni jaksaneet lukea ja viellä kommentoineet sitä! :) Kiitoksia tuhannesti, ilmoittelen aina tilanteestani, kerta se tuntuu osaa teistä kiinnostavan :)
Kaikille teille, jotka olette jaksaneet kommentoida niin suuret kiitokset ja onnea ja menestystä elämäänne ja muistakaa hymyillä, se piristää suuresti huonoinakin päivinä :)
Tein siirtoni ja jätin poikäystäväni, nyt olen tutustunut ihastukseeni entistä paremmin, kaikki sujuu hyvin, edelleenkin meillä kemiat kohtaa ja juttelu sujuu, hän on kaikkea sitä mitä haluan mieheltä, joka kulkee vieressäni :) Tietysi se on hyvin aikaista sanoa noin, mutta kaikki pienet riitamme sovitaan heti puhumalla, jos mieltä askarruttaa jokin se tuodaan julki ja parasta että saan olla hänen seurassaan juuri sellainen, kuin olen :) Nauramme ja leikimme yhdessä, mutta voimme myös puhua vakavasti ja asiallisesti :) Tuntuu hyvältä nyt, tuntui että "taakka" harteilta tippui, en ole ikinä ollut näin onnellinen
vieläkö sujuu? :)
Alkuperäinen kirjoittaja:
Nyt ollaan seurusteltu tuon aikaisemman ihastukseni kanssa noin neljä kuukautta ja en todellakaan kadu valintaani! :) Ihastumisen tunne oli oikeassa! :D
Tämä mies laittaa ruokaa, kokkailee kanssani, siivoaa, nauraa ja saa minut aina hyvälle tuulelle. Pidän leikkisistä miehistä enkä tosikoista, mutta tämäpä mies osaa puhua asioista vakavasti kanssani ja toisinan taas vitsailla kanssani, on ihanaa kun toiselle voi puhua kaiken, hän ei tuomitse tekojani, ei moiti, kertoo kuinka kaunis olen, on keksinyt lukuisia ihania hellittelynimiä, kannustaa minua ja on vain niin täydellinen. Toki varmasti niitä pieniä huonoja puoliakin on, mutta ne eivät haittaa, kukaan ei ole täydellinen, mutta juuri tämä kyseinen mies on täydellinen minulle pienine vikoineen ja kaikkine ihanin asioin! Riitelemme harvoin, mutta kuitenkin osoitamme tunteemme, milloin vihaa ja ärtymystä, mutta ne ollaan tähän asti saatu kaikki selvitettyä ilman huutamista tai pahaa oloa :)
Valintaani en kadu! :)
On ilo lukea tekstiäsi, olet selvästi rakastunut. Toivotan onnea teidän suhteellenne. 16v avioliittovuoden kokemuksella haluan muistuttaa sinua puhumisen tärkeydestä, mikä teillä tuntuukin sujuvan hyvin. Ettehän unohda sitä, parasta selvittää kaikki heti ja samantien, ettei jää asioita hampaankoloon (murentavat suhdetta pikkuhiljaa, kokemusta asiasta).
Kaikkea hyvää ja ihanaa teille!
mä en juuri tätä ymmärrä!miks alun alkaenaan mennä yhteen jos ollaan "niin toiselta laidalta"ihmiset ei jumanauta osaa olla yksin ja malttaa oottaa et löytyy joku joka on se mun tyyppi.ei kun retkahdetaan vaan johonkin "ihan kivaa".perk**le sitten itketään täällä kun ei ookkaan enään mukavaa nykysen kanssa!
Ihan sama tilanne! Olen ihastunut sekä minun että poikaystäväni yhteiseen, erittäin hyvään ystävään. Rakastan poikaystävääni yli kaiken ja parisuhteemme toimii (pieniä erimielisyyksiä lukuunottamatta) loistavasti. Kun näitä ihastuksen tunteita itsessäni huomasin, järkytyin aluksi kovasti. Yritin kieltää tunteeni, mutta jonkin ajan kuluttua huomasin sen olevan mahdotonta. Tämä meidän ystävämme on todella ihana ihminen kaikin puolin. Hän on ystävällinen, huomaavainen (mitä oma poikaystäväni ei niin ole) ja hauska. Hän osaa kuunnella huoliani, ja lohduttaa tarpeen tullen. Hänen seurassaan sykkeeni nousee, perhoset lentelevät vatsassa ja hakeudun hänen lähelleen. Osa minusta haluaisi koskea ja suudella häntä, mutta rakastan poikaystävääni koko sydämestäni. Olen tilanteesta hyvin hämmentynyt. Tahtoisin kaiken olevan ennallaan. Olen kertonut poikaystävälleni tunteistani, ja hän kertoi edelleen ystävällemme. Poikaystäväni suhtautui tilanteeseen aluksi rennosti ilman sen suurempaa loukkaantumista, mutta yhtäkkiä hän kertoi, ettei jaksa enää eikä tiedä mitä haluaa tai voiko luottaa minuun enää. Tilanne paisuu paisumistaan enkä todellakaan tiedä mitä tehdä. Olen miettinyt, mitä tapahtuisi jos ystävämme olisi ihastunut vastaavasti minuun ja välillemme kehittyisi jotain. En kuitenkaan tosissani harkitse tätä, vaan tahdon pysyä yhdessä poikaystäväni kanssa. Tilanne on todella ristiriitainen.
Enpä osaa antaa neuvoja, mutta ihanaa saada asiat sanottua ääneen.