Kun puhutaan mielen sairauksista,on sitten kyse masennuksesta tai vaikka paniikkihäiriöstä,on sairauden tyypilllinen oire ns sisäänpäin kääntyminen eli hyperreflektio.Se takoittaa liiallista itsensä tarkkailua,tunteita,olotilaa,sydämmen tykytyksiä,samojen asioiden vatvomista jne.Dereflektio on taas vastakohta,itsestä pois suuntautumista siis kohti jotakin,tekemistä,ihmistä,kokemuksia jne.
Jos tämän hyvin selittäisi vaikka terveelle,joka ei ole kokenut sairautta,niin verrataan sitä ryyppyiltaan.Nousuhumalassa olo rentoutuu,huolet unohtuu.Ihminen muuttuu sosiaaliseksi ja suuntautuu ulospäin muihin ihmisiin,tapahtumiin,tanssimiseen.....eli siis kyseessä on dereflektio,itsensä unohtaminen.Sitten seuraa krapula-aamu ja sitä voidaan verrata hyperreflektioon,jossa voimakkaasti tarkkaillaan omaa olotilaa,miettitään,että koskaan en juo enää,menikö rahaa,sekoilinko jonkun ihmisen kanssa.....siis ihminen suuntaa ajatuksensa itseensä.
Mikä tässä nyt sitten on pointtina on se,että onnellisilla ihmisillä on tyypillistä tämä itsensä unohtaminen.On asioita,harrastuksia,tarvoitteita ja tarkoitusta.Tällöin ihminen ei pysähdy kysymään elämänsä tarkoitusta vaan hän on osallisena elämän vilskeeseen.Tämä on myös se tie ulos sisäisestä ahdingosta,suuntautuminen pois itsestä kohti elämää,kohti ihmisiä,toimintaa,harrastuksia,kokemuksia.Se mikä on tyypillistä esim masennuksessa on ns motivaation odottaminen.Mekanismi toimii valitettavasti niin päin,että ensin on vaan lähdettävä toimimaan ja siitä saatava positiivinen kierre käyntiin.Jos taas jää odottamaan,että tulee fillisi ensin,että edes huvittaa,sitä fiilistä ei tule valitettavasti.On siis uhmattava huonoa fiilistä ja suuntauduttava ulospäin....hyvin pienetkin asiat riittää.
Tästä voimakkaasta ihmisen syvien viettien ja syiden vatvomisesta ja sen vahingollisuudesta on tukena sellainen tilastollinen tieto,että ne psykologit/psykiatrit,jotka vatvoo aivan suorastaa mystifioiden ihmisten alitajuntaa ja lapsuutta,sairastavat myös monesti itse mielen sairauksia.Ne terapeutit,jotka suuntaavat terapian toimintaan esim kongitiivinen pysyy itsekkin paremmin "järjissään".Tästä varmaan paras esimerkki itse Freud,joka sanoi,että ihmisen on vaan jaksettava kamppailla elämänsä läpi täällä viettiensä armoilla.......MASENTUNEEN miehen puhetta.Ei siis pidä suuntutua itseen vaan pitää yrittää unohtaa itsensä.
Jos tämän hyvin selittäisi vaikka terveelle,joka ei ole kokenut sairautta,niin verrataan sitä ryyppyiltaan.Nousuhumalassa olo rentoutuu,huolet unohtuu.Ihminen muuttuu sosiaaliseksi ja suuntautuu ulospäin muihin ihmisiin,tapahtumiin,tanssimiseen.....eli siis kyseessä on dereflektio,itsensä unohtaminen.Sitten seuraa krapula-aamu ja sitä voidaan verrata hyperreflektioon,jossa voimakkaasti tarkkaillaan omaa olotilaa,miettitään,että koskaan en juo enää,menikö rahaa,sekoilinko jonkun ihmisen kanssa.....siis ihminen suuntaa ajatuksensa itseensä.
Mikä tässä nyt sitten on pointtina on se,että onnellisilla ihmisillä on tyypillistä tämä itsensä unohtaminen.On asioita,harrastuksia,tarvoitteita ja tarkoitusta.Tällöin ihminen ei pysähdy kysymään elämänsä tarkoitusta vaan hän on osallisena elämän vilskeeseen.Tämä on myös se tie ulos sisäisestä ahdingosta,suuntautuminen pois itsestä kohti elämää,kohti ihmisiä,toimintaa,harrastuksia,kokemuksia.Se mikä on tyypillistä esim masennuksessa on ns motivaation odottaminen.Mekanismi toimii valitettavasti niin päin,että ensin on vaan lähdettävä toimimaan ja siitä saatava positiivinen kierre käyntiin.Jos taas jää odottamaan,että tulee fillisi ensin,että edes huvittaa,sitä fiilistä ei tule valitettavasti.On siis uhmattava huonoa fiilistä ja suuntauduttava ulospäin....hyvin pienetkin asiat riittää.
Tästä voimakkaasta ihmisen syvien viettien ja syiden vatvomisesta ja sen vahingollisuudesta on tukena sellainen tilastollinen tieto,että ne psykologit/psykiatrit,jotka vatvoo aivan suorastaa mystifioiden ihmisten alitajuntaa ja lapsuutta,sairastavat myös monesti itse mielen sairauksia.Ne terapeutit,jotka suuntaavat terapian toimintaan esim kongitiivinen pysyy itsekkin paremmin "järjissään".Tästä varmaan paras esimerkki itse Freud,joka sanoi,että ihmisen on vaan jaksettava kamppailla elämänsä läpi täällä viettiensä armoilla.......MASENTUNEEN miehen puhetta.Ei siis pidä suuntutua itseen vaan pitää yrittää unohtaa itsensä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuohon dereflektioon eli itsestä pois suuntautumiseen on mitä mainioin esimerkki lapset.Jos lapsi harmistuu,jostain penestä asiasta ,on lapsen huomio helppo kiinnittä muualle siitä harmista.Voi vaikka sanoa innostuneella äänellä,että hei lähetäänkö ulos etsimään oikeen isoa liukumäkeä ja murhe unohtui jo.Mitä vanhemmaksi lapsi tulee,niin sitä haastavampaa tämä tietenkin on.Aikuistenkin olisi hyvä oppia tämä mekanismi omassa elämässään ja itse kantaa vastuuta siitä,että sisällyttää elämäänsä riittävästi positiivisia virikkeitä.
olen samaa mieltä kanssasi, ei saa käpertyä itseensä, koska silloin pienetkin murheet voivat kasvaa suuriksi.
masentuneena vain on, joskus vaikeaa jaksaa suunnata huomiotaan "ulos" päin.
itse olen sairauden takia joutunut jättämään kaikki harrastukset pois, kaikki ne hyvät asiat, jotka ennen vetivät minut pois kotoa ovat nyt poissa. enkä ole oikeen löytänyt mitään mielekästä tekemistä tilalle.
tunnen häpeää ja arvottomuutta, en näe itsessäni mitään hyvää. enkä halua olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, koska pelkeen heidänkin inhoavan minua.