Tuli tässä mieleen, miten lukion päättävien keskuudessa arvosanat saavat välillä elämää suuremman merkityksen. Niitä vertaillaan innolla ja suu vaahdossa kerrotaan ihmetarinoita jostakin tutuntutunkaimanserkusta, joka repi kympin keskiarvon ja kahdeksan ällää.
Yliopistoissa arvosanat tuntuvat olevan paljon mitättömämpiä. Kenties siksi, että arvosanat eivät suoraan vaikuta elämään yliopiston jälkeen? Ehkä ilmapiirikin odottaa jo tiettyä kypsyyttä,
ja arvosanoista vakavasti vauhkoavaa katsottaisiin hieman kieroon.
Mietin kuitenkin, kummassa olisi lopulta enemmän syytä hehkutukseen, kympin lukiokeskiarvossa L-riveineen vai yliopiston femman keskiarvossa? Yliopisto on toki heterogeenisempi käsite - ehkä toisissa paikoissa femmarivi vain haukotuttaa ja toisissa sille voisi jo nostaa hattua? Toki useissa yliopistoissa on paremmin mahdollisuuksia käydä uusinnoissa hinkkaamassa neloset vitosiksi ja venyttää opintoihin kuluvaa aikaa, mutta en nyt tarkoita tämänkaltaista työvoittoa vaan "luonnollista", normaaliajassa ja kertalaakilla tehtyä rehtiä suoritusta.
Yliopistoissa arvosanat tuntuvat olevan paljon mitättömämpiä. Kenties siksi, että arvosanat eivät suoraan vaikuta elämään yliopiston jälkeen? Ehkä ilmapiirikin odottaa jo tiettyä kypsyyttä,
ja arvosanoista vakavasti vauhkoavaa katsottaisiin hieman kieroon.
Mietin kuitenkin, kummassa olisi lopulta enemmän syytä hehkutukseen, kympin lukiokeskiarvossa L-riveineen vai yliopiston femman keskiarvossa? Yliopisto on toki heterogeenisempi käsite - ehkä toisissa paikoissa femmarivi vain haukotuttaa ja toisissa sille voisi jo nostaa hattua? Toki useissa yliopistoissa on paremmin mahdollisuuksia käydä uusinnoissa hinkkaamassa neloset vitosiksi ja venyttää opintoihin kuluvaa aikaa, mutta en nyt tarkoita tämänkaltaista työvoittoa vaan "luonnollista", normaaliajassa ja kertalaakilla tehtyä rehtiä suoritusta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täytynee vielä myöntää suoraan, että kiinnostukseni tällaista pippelinmittausaihetta kohtaan liittyy omaan yliopistomenestykseeni. Aiheen vuodatus- ja egonkohotuspotentiaalista huolimatta yritetään edes keskustella fiksusti ja objektiivisesti, jookos?
Omalla kohdalla lukio sujui kehnohkosti, yliopisto opinnot kiitettävästi sivuaineita ja gradua myöten.
Yliopistossa oli motivaatio ja kiinnostus oppimiseen todella kova. Hyvät arvosanat tietysti hivelivät, vaikka välillä oma taso epäilytti niistä huolimatta. Toisaalta kun hyviä arvosanoja tuli monelta taholta (eri opettajilta omasta pääaineesta, eri sivuaineista ja muidenkin kuin oman yliopiston opinnoista), niin usko omaan osaamiseen ja oman oppimisen tasoon sai nostetta. Uusimassa en käynyt sellaisia kursseja, jotka kerralla läpäisin, vaan arvosanat tulivat pääasiassa kertarykäisyllä - eli pääaineessa esim. 4 ja 5.
Toisaalta minulle on kyllä jäänyt mieleen pääaineeni syventävien opintojen seminaari, josta proffa päätti olla antamatta arvosanoja. Tämä mm. siksi, että porukka teki niin erityyppisistä aiheista seminaarityönsä. Seminaarin läpäiseminen siis osoitti, että tietyt asiat on sisäistetty, piste.
Mitään arvosanoista vauhkoamista ei kyllä ollut havaittavissa missään vaiheessa kenenkään taholta.
Ai niin, ehkä yksi asia, joka motivoi yrittämään ja todella opiskelemaan ikään kuin vain oppimisen vuoksi (ei siis esim. työelämän takia), oli se että harkitsin opintojen aikana jatko-opintoja. Toistaiseksi jatko-opinnot ovat kuitenkin jääneet, eikä tällä hetkellä motivaatiokaan riittäisi opiskeluun. Eikä tohtorintutkinnolla minun alallani oikein mitään edes tee, koska en kuitenkaan yliopistoon pääsisi töihin (en oikein usko), enkä edes tiedä haluaisinko.
Oma keskiarvo taitaa olla tällä hetkellä jossain 2-3 välillä, eli eipä voi hehkuttaa. Kuitenkin opiskelukaverit tuntuvat ottavan arvosanansa hyvinkin vakavasti. Tyyliin: sain kolmosen, pitää käydä korottamassa arvosanaa uusintatentissä. Muutenkin (ehkä valheellisesti) tuntuu, että muut saavat kauhean hyviä arvosanoja ja itse en. Eli suoraan sanottuna idiootilta tuntuu, eipä paljon viitsi omia arvosanoja mainostaa. Ja kuitenkin vanhemmat opiskelijat ja valmistuneet yleensä korostavat, ettei niillä arvosanoilla ole oikeasti mitään merkitystä.
Ainakin teknisten yliopistojen puolella keskimääräiset perustutkintojen painotetut kaikkien aineiden keskiarvot kieppuvat lukemissa 2,7-2,8/5. Useimmilla peruskurssit ovat menneet heikommin ja ammattiaineet paremmin.
Tietysti joukkoon mahtuu myös niitä, joiden keskiarvot nousevat nelosen paremmalle puolelle. Tosin heitä on kovin harvassa.
Kuten täällä on jo sanottu, osaamisella ja motivaatiolla on merkitystä käytännön elämässä, ei arvosanoilla. Tosin opiskeluaikanakin motivoitunut asioiden sisäistäminen tuottaa myös hyvät arvosanat.
Oma keskiarvoni tekniikan tutkinnossa oli lähes 2,2. Tosin silloin maksimiarvosana oli silloin kolmonen.
Olen huomannut saman asian. Lukiossa numerot olivat kaikki kaikessa, yliopistossa ihan sama. En ole kuullut kenestäkään, jota ei olisi töihin otettu siksi, että arvosanat olisivat olleet huonoja. Käsittääkseni nykyään ei työnantajia juuri edes kiinnosta tutkia yliopiston päättötodistuksia, vaan ennen kaikkea heitä kiinnostaa hakijan aikaisempi työkokemus.