Kukaan ei ota tosissaan tätä

yksityissektorilla. Minulla on lääkitys BED:n,terapia, sekä tapaan sisätautilääkäriä ja ravitsemusterapeuttia.

Miksi et kerro terapeutille? Hyötyisit siitä, kukaan kun ei ole ajatustenlukija, siis terapeuttisi

Luulen, että anorektikot otetaan vakavammin, sillä se on oikeasti jo vaarallista kun elimistö ei saa tarpeeksi ravintoaineita. Sen sijaan BED:issä ja bulimiassa kuitenkin edes syödään. Miten voi olla BED ja bulimia yhtä aikaa? Eikö se karkea jako yleensä mene niin, että molemmt ahmii mutta vain bulimikko oksentaa? Vai onko sinulla siten, että joinakin viikkoina ahmit muttet yritä edes oksentaa sitä ulos ja että joinakin viikkoina ahmit mutta myös oksennat syömisesi ulos?

Olen valitettavasti törmännyt samaan. Tuntuu, ettei ketään kiinnosta ja että vaivaani vähätellään. Kun kerroin miehelleni BEDistä, hän vain tokaisi "syö vähemmän". Kun kerroin siskolleni BEDistä ja että olen alkanut käymään ravitsemusterapeutilla, hän tokaisi "eihän toi edes ole mikään sairaus!". Olen oikeastaan ollut tämän sairauden kanssa aika yksin, paitsi tietysti ravitsemusterapeutti on ollut suurena (ja ainoana) apunani. Sitten jos joku sanoo kenelle tahansa sairastavansa anoreksiaa, niin kaikki ovat aivan järkyttyneitä ja suorastaan silittävät hänen päätän hokien "voi ressukkaa! Miten voimme auttaa?".

Tietysti ymmärrän, että anoreksialla on pahemmat fyysiset vaikutukset kuin BEDissä (lapsettomuus, luiden haurastuminen jne.). Silti anoreksian tunnustetaan olevan syömishäiriö, eli että ihmisellä on vääristynyt suhde ruokaan, mutta BEDiä sairastavasta ajatellaan, että kyse on vain itsehillinnän puutteesta ja että se on ns. läskien tekosyy lihomisellensa. Erittäin kannustavaa kuulla tällaista, vaikka periaatteessa kamppailee saman asian parissa kuin anorektikko (eli yritetään saada syöminen ´normaaliksi´). Siksi en olekaan kertonut asiasta kuin vain parille henkilölle. Kun huomasin, ettei edes minulle läheisimpiäkään ihmisiä kiinnosta, niin on ollut turha kertoa siitä edes muille.

Harmittaa, sillä jossain vaiheessa paranemisprosessia olisin todella kaivannut tukea ja ymmärrystä. :(