Sai nyt ryyppääminen jäädä minun osalta kokonaan!
Olen entinen vanhoillislestadiolainen ja joutunut ns. maailmaan.
Kun ei ollut enää vakaumuskia takana, ajattelin, että voin tunnustella ja kokeilla, mikä elämän tyyli sopii minulle parhaiten.
Aloin haalimaan kavereita vl-uskon ulkopuolelta. Kuvioihin tuli alkoholi ja näennäinen hauskanpito.
Ryypiskelin saadakseen hyvän fiiliksen aikaan. Ajan mittaan krapulat ja morkkikset vain kasvoivat kasvamistaan.
Se kiva olo kesti vain rajallisen ajan.
Kännissä tuli helposti tehtyä kaikkea ikävää. Sitä kun yritti venyttää sitä kivaa nousuhumala-oloa pidempään.
Lopulta en nauttinut siitä nousuhumalastakaan.
Syy juomisen jatkamiseen oli kuitenkin murheiden ja huolien hukuttaminen siihen.
Työviikon jälkeen aina ajattelin, että nyt pääsee taas "lataa" akkuja, mutta aina maanantai lähti entistä ikävämmin käyntiin.
Huomasin myös liikunnan vähentyneen, vaikka juominen kohdistui vain ja ainoastaan vaihtoehtosesti perjantaihin, tai lauantaihin.
Yritin useita kertoja jättää juomisen, mutta aina keksin uuden tekosyyn. Että jos mä vähän yritän sivistää itteäni näissä juomisasioissa, ja pyrin juomaan vain sen yhden pari. Pitkään meni niin, mutta ei siinä mitään järkeä ollut. Enhän minä koskaan oppinut pitämään edes oluiden mauista. Kokeilin lukuisia eri olut-merkkejä, kun ns. peruslagerit eivät olleet yksikään hyvän makuisia.
Siidereitä en kyennyt juomaan. Kokeilin erilaisia drinkkejä. Joskus miksausket meni vähän mönkään ja juoma hujahti liian nopeaa.
Rupesin taistelemaan viinanhimoa vastaan. Rupesin järkeilemään, että mitä järkeä on maksaa siitä, että saa vain pöntön sekaisin. Ja että siihen kuluu vielä rahaa!!
Ainoaksi keinoksi löytyi se, että rupesin palkitsemaan itseä muulla mukavalla.
Viikonloppuna rupesin sallimaan itselle vaikkapa herkutteluhetkiä, rentoutumishetkiä hyvän kirjan kera, sekä liikuntaa.
Huomasin, että jaksan paljon paremmin, maanantait alkaa paljon mukavammin jne.
En minä tarvitse ilonpitoon mitään pään sekoittajia. Selvinpäin on kaikista mukavinta!!
Vanhoillislestadiolaisuudessa arvostan todella paljon sitä, että siinä suhtaudutaan kieltävästi koko alkoholia kohtaan. Ihminen tulee vallan mainiosti toimeen ilman minkään valtakunnan päänsekoittajia.
Ei voi alkoholia perustella edes viinin maulla, tai seurajuomisella. Kuinka moni lopulta osaa juoda viiniä niin, ettei se hujahtais lainkaan päähän, tai että siihen ei syntyisi jonkinasteista riippuvuutta.
On kivaa, että nykyään on tarjolla paljon alkoholittomiakin vaihtoehtoja. Itse syön yleisimmin ruoan maidon tai veden kera.
Itse suhtaudun nykyään alkoholiin hyvin kielteisesti!
Olen entinen vanhoillislestadiolainen ja joutunut ns. maailmaan.
Kun ei ollut enää vakaumuskia takana, ajattelin, että voin tunnustella ja kokeilla, mikä elämän tyyli sopii minulle parhaiten.
Aloin haalimaan kavereita vl-uskon ulkopuolelta. Kuvioihin tuli alkoholi ja näennäinen hauskanpito.
Ryypiskelin saadakseen hyvän fiiliksen aikaan. Ajan mittaan krapulat ja morkkikset vain kasvoivat kasvamistaan.
Se kiva olo kesti vain rajallisen ajan.
Kännissä tuli helposti tehtyä kaikkea ikävää. Sitä kun yritti venyttää sitä kivaa nousuhumala-oloa pidempään.
Lopulta en nauttinut siitä nousuhumalastakaan.
Syy juomisen jatkamiseen oli kuitenkin murheiden ja huolien hukuttaminen siihen.
Työviikon jälkeen aina ajattelin, että nyt pääsee taas "lataa" akkuja, mutta aina maanantai lähti entistä ikävämmin käyntiin.
Huomasin myös liikunnan vähentyneen, vaikka juominen kohdistui vain ja ainoastaan vaihtoehtosesti perjantaihin, tai lauantaihin.
Yritin useita kertoja jättää juomisen, mutta aina keksin uuden tekosyyn. Että jos mä vähän yritän sivistää itteäni näissä juomisasioissa, ja pyrin juomaan vain sen yhden pari. Pitkään meni niin, mutta ei siinä mitään järkeä ollut. Enhän minä koskaan oppinut pitämään edes oluiden mauista. Kokeilin lukuisia eri olut-merkkejä, kun ns. peruslagerit eivät olleet yksikään hyvän makuisia.
Siidereitä en kyennyt juomaan. Kokeilin erilaisia drinkkejä. Joskus miksausket meni vähän mönkään ja juoma hujahti liian nopeaa.
Rupesin taistelemaan viinanhimoa vastaan. Rupesin järkeilemään, että mitä järkeä on maksaa siitä, että saa vain pöntön sekaisin. Ja että siihen kuluu vielä rahaa!!
Ainoaksi keinoksi löytyi se, että rupesin palkitsemaan itseä muulla mukavalla.
Viikonloppuna rupesin sallimaan itselle vaikkapa herkutteluhetkiä, rentoutumishetkiä hyvän kirjan kera, sekä liikuntaa.
Huomasin, että jaksan paljon paremmin, maanantait alkaa paljon mukavammin jne.
En minä tarvitse ilonpitoon mitään pään sekoittajia. Selvinpäin on kaikista mukavinta!!
Vanhoillislestadiolaisuudessa arvostan todella paljon sitä, että siinä suhtaudutaan kieltävästi koko alkoholia kohtaan. Ihminen tulee vallan mainiosti toimeen ilman minkään valtakunnan päänsekoittajia.
Ei voi alkoholia perustella edes viinin maulla, tai seurajuomisella. Kuinka moni lopulta osaa juoda viiniä niin, ettei se hujahtais lainkaan päähän, tai että siihen ei syntyisi jonkinasteista riippuvuutta.
On kivaa, että nykyään on tarjolla paljon alkoholittomiakin vaihtoehtoja. Itse syön yleisimmin ruoan maidon tai veden kera.
Itse suhtaudun nykyään alkoholiin hyvin kielteisesti!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.