Panomiehet

Tunnustan olleeni katellinen ns. panomiehille, olen osittain vieläkin, mutta tunne on helpottanut viimeaikaisten tapahtumien johdosta.

Luokallani oli poika, joka kehittyi varhaisemmin kuin me muut, kehittyipä myös erittäin hyvin varustelluksi. Hän "sai" ensimmäisen kerran jo 14-vuotiaana, ja sekös kävi kateeksi! Itse jouduin odottelemaan parikymppiseksi ennenkuin tämä kohdallani tapahtui.

Kadehdin tätä jätkää kuitenkin monet, monet vuodet. Kuinka hän aina sai ne kauneimmat tytöt ja kaikki tuntui tapahtuvan niin helposti. Olipa eräskin jumalaisen kaunis tyttö, johon olin itse rakastunut (pitkät sääret, kaunis pylly, pienet kauniit rinnat, suloiset kasvot ja kauniit kullanvaaleat kiharat hiukset) tyttö oli ihan kuin enkeli! Niinpä vain tämä panomies tytön nappasi, mutta pian jätti, koska tytöllä oli liian pienet rinnat. Omasta mielestäni hän kyllä oli täydellinen.

Tyttö suri tätä jätkää pitkän aikaa ja muutti toiselle paikkakunnalle opiskelujen myötä, samoin kuin minä. Yhteys siis näihin nuoruuden aikaisiin tuttaviin katkesi.

Kesällä eräs entisistä luokkalaisistani etsi meidät käsiinsä, löysikin lähes kaikki ja järjesti tapaamisen. Sinne tuli tämä kaunotar, ja yhtä kaunis hän oli vieläkin, myös menestynyt ja onnellisesti naimisissa. Kuten myös minä olen onnellisesti naimisissa kauniin ja rakkaan vaimoni kanssa.

Olen myös muuten menestynyt elämässäni, sain opinnot suoritettua hyvin arvosanoin ja työelämässä olen ollut koulun jälkeen jatkuvasti, eli tuuri on käynyt tässäkin mielessä, kun en työttömyyttä ole joutunut kohtaamaan.

Tapaamisessa oli myös mukana tämä panomies -luokan kingi.Kouluja hän oli kokeillut ilmeisesti useampaakin, mutta mikään ei kai ollut oikein "napannut" eli mihinkään ammattiin hän ei ollut siis opiskellut, ja kai aikalailla työttömänä tai satunnaisissa hanttihommissa ollut. No eipä siinä mitään, ei monella muullakaan ollut mennyt paljon paremmin sillä saralla, eikä se minusta ihmistä huonommaksi tai paremmaksi tee, olipa työelämässä mukana tai ei.

Nuoruudessa tämä panomies kävi salilla ja oli varsin komea ilmestys, mutta nyt hän oli lihonut lähinnä muodottomaksi möhkäleeksi. Olipa naimisiinkin mennyt, mutta vaimonaan oli tavanomainen, jos rehellisiä ollaan suorastaan ruma nainen. Persjalkainen, tumma maantien värinen tukka ja rumat kasvot, joita rumensi entisestään umpimielinen ilme. Vartalokin oli lähinnä lössähtänyt ja muodoton. Tämä panomies tykkäsi erityisesti pitkistä ja pitkäsäärisistä naisista, vaaleista mielellään.

Eräältä toiselta kaverilta kuulin, että naimisiin oli tämän naisen kanssa mennyt vain siksi, että nainen oli tullut raskaaksi, mutta alun perin tämäkin oli ollut vain "hoito", jonka kanssa ei ollut mitään sen vakavampaa aikonut.

Tätä luokan panomiestä selvästi ahdisti ja hävetti vaimonsa seurassa, jonka lähes ainoat kommentit koko illan aikana oli "mä en tiiä pitäskö sun kanssas itkeä vai nauraa" lähes kaikkeen mitä miehensä sanoi! Eli nainen ei ollut pelkästään ulkonäöltään tyhjänpäiväinen vaan myös luonteeltaan lähinnä karsea! Loukatakin voi, mutta tarviiko se tehdä muitten ihmisten edessä, ja vielä jollain tuollaisella kuluneella fraasilla. Pahinta oli, että naisen kasvoille tuli aina tämän mahtavan kommenttinsa jälkeen voitonriemuinen ilme, ja hän selvästi odotti, että häntä olisi kehuttu kun on niin taitava sanomaan ja sutkauttelemaan!

Tunnustan siis, että osittain vieläkin kadehdin tätä panomiestä, tai lähinnä sitä villiä nuoruutta mikä hänellä oli, mutta tämän hetkistä elämää en vaihtaisi mistään hinnasta hänen kanssaan. Polonen vaikutti niin onnettomalta, että en pysty tuntemaan muuta kuin sääliä häntä kohtaan.