Olen 4 kuulla raskaana ja en voi käsittää tätä ahmintaa. En tiedä mikä tämän oikeasti on laukaissut mutta ahmin ruokaa ja syön syön syön vaikka olisin jo ratkeamaisillani :( En osaa yhdistää tätä mihinkään, toisaalta kyllä ahdistaa lihoa mutta miksi käyttäydyn sitten näin hassusti?? Hitto. Ylensyömällähän sitä juuri lihookin :/
Neuvolassa en tod. tästä asiasta pysty puhumaan, neuvolatätini on aivan hirveä! Sille naiselle en puhu mitään muuta kuin ne mitä on pakko. En ole lihava, en lähimaillekaan! Mutta pelkään lihomista. En ole näin pelännyt koskaan ennen, vaan nyt kun olen raskaana, pelkään raskauskiloja ja sitä uutta minua ison vatsan kanssa. Silti vaikka pelkään, niin syön. Tätä on jatkunut pari, kohta 3kuukautta. Ahmimisen jälkeen liikun hirveästi, kunhan ruoka on vähän sulanut ja kykenen siihen. Millätavoin tässä voisi hieman rentoutua..? Osaako kukaan sanoa taikasanoja jolla saisin itseni tästä pelkokierteestä?!
Neuvolassa en tod. tästä asiasta pysty puhumaan, neuvolatätini on aivan hirveä! Sille naiselle en puhu mitään muuta kuin ne mitä on pakko. En ole lihava, en lähimaillekaan! Mutta pelkään lihomista. En ole näin pelännyt koskaan ennen, vaan nyt kun olen raskaana, pelkään raskauskiloja ja sitä uutta minua ison vatsan kanssa. Silti vaikka pelkään, niin syön. Tätä on jatkunut pari, kohta 3kuukautta. Ahmimisen jälkeen liikun hirveästi, kunhan ruoka on vähän sulanut ja kykenen siihen. Millätavoin tässä voisi hieman rentoutua..? Osaako kukaan sanoa taikasanoja jolla saisin itseni tästä pelkokierteestä?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
kärsi ahmimisesta mut muakin kyl ahistaa ajatuskin lihomisesta. Täl hetkel kammoan kroppaani kun massu kasvaa. En tiiä oonko isonnäköinen mut musta tuntuu et olen tajuton valas nyt jo!!!Mä katon itseä tosi kriittisesti peilistä, näen vaan selluliitit ja mahan. Raskausviikkoja on 16 3.Ja vaik mä liikun, mun paino ei lakkaa nousemasta.Syön terveellissesti ja pieniä annoksia, mut ei se auta. Mun pitäis varmaan lakata kokonaan syömästä jos tahdon painonnousun pysähtyvän edes hetkeksi! Vannoin just miehelle et mä pääsen kyl takas mittoihini synnytyksen jälkeen, eikä se kuulemma epäile sitä.. Miehen mielestä mun kehossa ei ylipäätään ole muuttunut kuin maha.. mut miten mies mua oikein katsoo?? Kyl mun perä on muhkuraisempi kuin ennen, samoin rinnat jne..
Itse ole rv 10 ja paino on noussut 3 kiloa lähtöpainosta (ensimmäinen lapsi kyseessä). Eli alkupainoa minulla oli 66 kg ja tällä hetkellä 69. Olen 173 cm pitkä. Normaalipainoinen olen ollut aina. Nuorempana painoin 62 kg, mutta silloin olin puolisoni mielestä aivan liian laiha.
Omasta mielestäni en ole syönyt alkuraskauden aikana hirveästi ylimääräistä, eikä välillä ole tehnyt mielikään syödä jatkuvan öklön olon vuoksi (oksentanut en ole kertaakaan, mistä olen ikionnellinen). Nyt on tuo öklö olokin vähentynyt eikä enää ole niin kuoleman väsynyt olo kuin ennen.
C-kupista vaihdoin kolmisen viikkoa sitten D-kupin rintaliiveihin ja eilen illalla mies tuumi, että rinnat pursuavat ulos jo näistäkin. Rinnoista on siis tullut aivan valtavat, mikä on ollut aivan mahtavaa!! Olenkin sanonut miehelleni nauttivani näistä nyt täysin rinnoin kun todennäköisesti rintani eivät tule enää olemaan synnyttämisen jälkeen enää koskaan näin kauniit. Mies on kans ilahtunut "tissikeijun" vierailusta.
Kait teillä nyt oli tiedossa ennen raskaaksi tuloa, että paino nousee raskauden aikana väistämättä? Minä en jaksa kantaa stressiä painon noususta, sillä minä en sitä vastaan voi taistella mitenkään. Se, mistä asiasta pidän huolen on se, että pyrin syömään terveellisesti ja monipuolisesti koko raskauden ajan.
Kroppa muuttuu koko ajan raskauden aikana, joten aika turhaa on yrittää pistää vastaan.. meille tulee selluliittia, raskausarpia, peräpukamia, lantio levenee, tissit kasvaa ja venyy, vatsalihakset löystyy ja maha ei todennäköisesti palaa ennalleen (puhumattakaan siitä mitä tapahtuu alapäälle). Ehkä joiltain edellä mainituilta asioilta voi välttyä, muttei kaikilta. Pitää vaan odottaa mielenkiinnolla, mitkä sattuu omalle kohdalle. Elämä ja oma kroppa ei joka tapauksessa palaudu ennalleen tismalleen samanlaiseksi kuin mitä se oli ennen raskaaksi tuloa.
En sano, että joka hetki ottaisin asiat näin rennosti, mutta näin minä yritän itselleni puhua kun tulee se huono hetki. Luin viime viikolla kirjastosta lainaamani kirjan: Vicky Lovine, Tyttökavereiden opas odottajalle. Oli ihan rennon realistinen opas raskaudesta, vaikka osittain jenkkityyli paistoi läpi. Raskaus ja sen kesto kun kuitenkin samanlainen kansalaisuudesta riippumatta, niin hyviä vinkkejä ja ajatuksia sain sieltä.