Narsismi ilmenee monella tavalla. Yksi vittumaisimpia narsistisia kieroiluja on päättää ryhtyä uhriksi. Tämä on eritoten naisnarsistien paljon käyttämä tapa. Miesnarsisti voi alistaa voimalla ja vallalla. Naisnarsistin täytyy olla ovelampi. Uhriksi heittäytyminen antaa hyvät mahdollisuudet narsistisen loukkaantumisen kostamiselle.
Kuviohan on jotakuinkin tällainen: Narsisti haluaa kovasti naimisiin, koska hääjuhlassa narsistimorsian on pääosassa ja saa loistaa. Joku nuoren naisnarsistin aloittelevasta hovista on jo kenties häänsä saanut. Sekös naristia ärsyttää. Narsistin itse täytyy päästä loistamaan mahdollisimman pian.
Ihan yhteiselon alkumetreiltä naisnarsisti näyttää parisuhteen suunnan. Miehen tavarat haukutaan ja siirretään naureskellen keittiön yläkomeroon piiloon. Miehen äidiltään saamat astiat rikotaan tai laitetaan autotalliin maalipensselien pesua varten. Jokaikinen kippo, kuppi ja vati, huonekalu ja liinavaate on naisnarsitin valitsema. Myös niiden paikat. Mies saa olla asunnossa vain siksi, että maksaa kaiken ja lapsen siittäminen ei vielä ole onnistunut.
Naisnarsisti pitää päivänselvänä, että kaikki miehen tulot mukaanlukien isoäidin perintö kuuluvat hänelle. Narsisti perustelee kantaansa sillä, että varat käytetään "perheen hyväksi". Jatkuvasti uusiutuvaan kippo, vati ja huonekaluvarastoon, jonka hankkimista mies kyllä vastustaa. Alempaa, vain siittämistä ja elannon hankkimista varten hankittua, ihmistä, ei tarvitse kuunnella.
Naisnarsisti saa lopulta lapsensa. Lapsista tulee narsistin elämän keskipiste. Narsisti haluaa muokata jälkeläisistä juuri haluamansa kaltaiset patsaat itselleen. Narsisti kontroloi lastensa elämää. Valitsee näiden harrastukset ja ystävät. Naisnarsisti soittelee säännöllisesti lasten opettajille, ryhmän ohjaajalle ja rehtorille, koska haluaa kontrolloida, mitä koulussa hänen patsaalleen tapahtuu.
Kun naisnarsisti saavuttaa 40 vuoden iän, hän ottaa eron. Olo tuntuu vähän sekavalta, hermostuneelta ja huonolta, joten olo pitää parantaa. Mies saa mennä. Uutta kokeillaan. Kumma kyllä kokeneet samanikäiset miehet tuntuvat kaikkoavan aika pian naisnarsistimme lähettyviltä. Lapsetkin narsistin suureksi yllätykseksi haluavat nähdä isäänsä. Vaikka narsisti näille kuinka selittää, että iskä on alempaa rotua ja tyhmä ja laiska, eikä varmasti koskaan ole ymmärtänyt arvostaa vaimonsa ainutlaatuisuutta.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun mies löytää uuden ystävättären naisnarsisti ilmoittautuu "narsistin uhriksi". Hän hankkii terapeutin. Kirjoittelee narsistien uhrien tuki ry:n sivuille ja suuttuu aivan silmittömästi, jos joku uskaltaa kyseenalaistaa hänen uhrin osansa.
Tällaiset narsistit ovat vittumaisen kieroja hyväksikäyttäjiä, eivätkä ansaitse mitään sääliä. Heitä ei voi parantaa.
Kuviohan on jotakuinkin tällainen: Narsisti haluaa kovasti naimisiin, koska hääjuhlassa narsistimorsian on pääosassa ja saa loistaa. Joku nuoren naisnarsistin aloittelevasta hovista on jo kenties häänsä saanut. Sekös naristia ärsyttää. Narsistin itse täytyy päästä loistamaan mahdollisimman pian.
Ihan yhteiselon alkumetreiltä naisnarsisti näyttää parisuhteen suunnan. Miehen tavarat haukutaan ja siirretään naureskellen keittiön yläkomeroon piiloon. Miehen äidiltään saamat astiat rikotaan tai laitetaan autotalliin maalipensselien pesua varten. Jokaikinen kippo, kuppi ja vati, huonekalu ja liinavaate on naisnarsitin valitsema. Myös niiden paikat. Mies saa olla asunnossa vain siksi, että maksaa kaiken ja lapsen siittäminen ei vielä ole onnistunut.
Naisnarsisti pitää päivänselvänä, että kaikki miehen tulot mukaanlukien isoäidin perintö kuuluvat hänelle. Narsisti perustelee kantaansa sillä, että varat käytetään "perheen hyväksi". Jatkuvasti uusiutuvaan kippo, vati ja huonekaluvarastoon, jonka hankkimista mies kyllä vastustaa. Alempaa, vain siittämistä ja elannon hankkimista varten hankittua, ihmistä, ei tarvitse kuunnella.
Naisnarsisti saa lopulta lapsensa. Lapsista tulee narsistin elämän keskipiste. Narsisti haluaa muokata jälkeläisistä juuri haluamansa kaltaiset patsaat itselleen. Narsisti kontroloi lastensa elämää. Valitsee näiden harrastukset ja ystävät. Naisnarsisti soittelee säännöllisesti lasten opettajille, ryhmän ohjaajalle ja rehtorille, koska haluaa kontrolloida, mitä koulussa hänen patsaalleen tapahtuu.
Kun naisnarsisti saavuttaa 40 vuoden iän, hän ottaa eron. Olo tuntuu vähän sekavalta, hermostuneelta ja huonolta, joten olo pitää parantaa. Mies saa mennä. Uutta kokeillaan. Kumma kyllä kokeneet samanikäiset miehet tuntuvat kaikkoavan aika pian naisnarsistimme lähettyviltä. Lapsetkin narsistin suureksi yllätykseksi haluavat nähdä isäänsä. Vaikka narsisti näille kuinka selittää, että iskä on alempaa rotua ja tyhmä ja laiska, eikä varmasti koskaan ole ymmärtänyt arvostaa vaimonsa ainutlaatuisuutta.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun mies löytää uuden ystävättären naisnarsisti ilmoittautuu "narsistin uhriksi". Hän hankkii terapeutin. Kirjoittelee narsistien uhrien tuki ry:n sivuille ja suuttuu aivan silmittömästi, jos joku uskaltaa kyseenalaistaa hänen uhrin osansa.
Tällaiset narsistit ovat vittumaisen kieroja hyväksikäyttäjiä, eivätkä ansaitse mitään sääliä. Heitä ei voi parantaa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuollaiset kodit näyttävät ulospäin niin täydellisiltä.
Aika kuvaava tarina!
Uhrit on niin vahva yhteisö, että jos kyseenalaistaa, ja sanoo heistä osan ehkä olevankin narsistisia, niin heti saa kaikki silmilleen. "Olen uhri" on sellainen taikasana, että sen jälkeen ei voi olla enää syyllinen 8-)
Kuitenkin, monen suhteen lopussa, molemmat sanovat itseään uhriksi ja toista narsistiksi, mikä on aika mahdoton yhtälö. On siis oltava aitoja uhreja ja feikkiuhreja.
Feikkiuhri uskoo itsekin olevansa uhri, henkeen ja vereen, koska kieltäytyy näkemästä omia narsistisia piirteitään. Feikkiuhri ei silti ole huono ihminen. Uhri kuin uhri :)
Voihan olla niinkin, että kumpikaan ei ole uhri, eikä kumpikaan ole narsisti. Jostain syystä kolaus oli kova, syitä ehkä molemmissa, eikä kumpikaan halua tutkia omaa osuuttaan kolauksessa. Silloin on helppo ajautua syyttelemään toisiaan.
Uskonkin yhä enemmän että aitoja uhreja ja aitoja narsisteja on todella vähän väestömäärässä. Sitten on paljon normaaleja ihmisiä jotka on saaneet kolauksen egoonsa. Seuraava lainaus on wikistä:
"Se on ihmisen psyyken keskimmäinen kerros viettipohjan (id) ja yliminän (superego) välissä. Tietoista toimintaa ohjaileva ego tasapainottelee idin vaistonalaisuuden ja superegon järjen välillä. Ristiriitatilanteissa se ottaa käyttöön defenssit."
Ja kun ihminen on defenssien vallassa, hän käyttäytyy hyökkäävästi, epäluuloisesti, ja itsekkäästi.(narsistisesti)
Pääsitkö, Mörrö, ajatuksestani kiinni?
Esim, jos sinuun on rakastunut tavallinen, ehkä hieman läheisriippuva ihminen, niin vuosien mittaan hänen omat pelkonsa sinun menettämisestäsi sotkee hänen egonsa pysyvyyttä, pistäen sen poukkoilevaan tilaan (vuoristorata-fiilis). Lopulta hänen defenssinsä ottaa lopullisen vallan, ja alkaa narsistinen käytös. Sä et voi prosessiin juurikaan vaikuttaa, sillä hänen itsensä pitäisi ensin ymmärtää oma prosessinsa.
Ja pisteeksi iin päälle, narsismiin ajautunut ihminen kokee juuri sen menetyksen, mitä on aiheetta pelännyt, ja myös itse defenssien vallassa aiheuttanut. Eron.
unelmakoti on jo joillakin tutuistani. Useimmat tutuistani yrittävät rakentaa tällaista unelmakotia. Ehkä siihen ajaa ajatus siitä, että ulkoinen hyvä täyttää tyhjyyden tunteen. Lopulta tulee vastaan tilanne, jolloin kaikki "Avotakan harjoitustehtävät" on tehty. *Planks* ja sisäinen kriisi ajaa hajalle entisen. En usko että kumpikaan oli välttämättä narsisti. Molemmat vaan kokivat itsensä petetyiksi.
Hämärästi ymmärrän, mitä tarkoitat. Oma teoreettinen tietämykseni aiheesta on vajavainen. Käsittääkseni kuitenkin on niin, että sellaisia ihmisiä, jotka aikuusikään mennessä eivät olisi saaneet kolausta egoonsa, ovat aika harvassa. Eikö totta?
Kuitenkaan kaikki eivät käyttäydy, kuin sormilleen saaneet lapset..
Totta puhut, takuulla jokainen aikuiseksi päässyt on kokenut eriasteisia kolauksia ja loukkauksia. Niiden käsittelykyky on jokaisella erilainen.
Yleinen tarina menee suurinpiirtein näin: mies ja nainen tapaavat, rakastuvat, ja kaikki on niin ihanaa että. Vuosien saatossa toisen käytös muuttuu yhä enemmän narsistiseksi. Uhri menettää kaikki voimansa, ahdistuu ja lopulta karkaa. Sen jälkeiset ajatukset ovat; narsisti oli suhteen alussa huijari, 'liian hyvää ollakseen totta', petkutti minua. Kuinka saatoin olla niin sinisilmäinen. Narsistin on täytynyt olla aina narsisti, äärimmäisen ovela, kiero ja sadistinen hyväksikäyttäjä. Narsistit hirteen.
Monet uskoo sokeasti tähän, koska siihen on helppo uskoa.
Tarina saattaa kuitenkin mennä myös näin: Mies ja nainen rakastuvat ja kaikki on alussa OIKEASTI ihanaa. Sitten ajan kuluessa suhteen dynamiikassa tapahtuu jotakin, joka johtaa toisen joutumiseen defenssien valtaan, ja muuttumaan käytökseltään sellaiseksi, minkä me miellämme narsistiseksi.
Se kauhea 'narsisti' saattaa olla myös kiltti läheisriippuva, takertuja, joka kohdatessaan itselleen tärkeimmän asian..ihanan suhteen toiseen...pelkojensa vallassa takertuu toiseen kaikin keinoin, kipeinkin, hallitakseen rakastamaansa, ja näin samalla pilaa sen suhteen.
Samaa mieltä.
En minä tässä ainakaan yritä miestäni kusettaa millään tavalla...Enkä käyttää hyväksikään, ellei hyväksikäytöksi lasketa sitä, että on joku jonka kanssa pitää hauskaa... :)
Jossain vaiheessa ne asiat vain alkavat luisumaan huonompaan suuntaan, mitä tutummaksi toinen tulee. En tiedä mikä siinä on...Toivottavasti tällä kertaa osaan pitää itseni kurissa.
En suoraansanoen itsekään näe mitään järkeä pettämisessä, vittuilussa, alistamisessa jne. mutta miten estää asioiden menemisen sille tasolle? Kai se vaatii vain jatkuvaa ankaraa itsensä tarkkailua, ettei vahigossakaan tee tai sano jotain, mikä johtaa sille tielle...Helppoa se ei ole, varsinkaan näin impulssiiviselle ihmiselle kuin minä. Joka tekee ensin ja miettii vasta sitten.
Jälkeenpäin asiat vain tuntuvat jotenkin merkityksettömiltä...Enkä osaa katua, mikä tekee kaikenlaisesta "huonosta käytöksestä" turhankin helppoa.
Kyllä ne ehkä sitten vuosien päästä harmittaa, miljoonien virheiden jälkeen, kun elämä on taas mennyt kunnolla päin persettä, mutta jotenkin sitä ei vain koskaan opi...Ja sama ralli jatkuu...
Ehkä pitäisi jotenkin opetella käyttämään tuota jarrupoljinta...
Itsetarkkailu on varmasti hyvä asia, suosittelen niillekin jotka tuntevat itsensä täysin terveiksi ja viisaiksi. Meissä ihmisissä on se yhteinen asia; emme ole täydellisiä. Suhteessa tunteet elää, jokaisessa erilailla, itse vaikuttaa toiseen, ja se toinen itseen. Välillä on syytä painaa jarrua, ja savun hälvettyä tarkistaa kytkennät :)
Sanoisin tuohon, että terve etäisyydenotto aika-ajoin auttaa, varsinkin, jos alkaa toisen nokka vituttaan. Mutta ei parisuhdetta sen vuoksi tarvitse kokonaan lopettaa. Tiedän ainakin yhden pariskunnan, joilla menee ihan hyvin, vaikka asuvat eri osoitteissa -- itse asiassa tuo eri osoitteissa asuminen on koko parisuhteen edellytys heillä, sen verran lapsuudenvammoja näyttää löytyvän molemmilta.
Teoriastani johtuen uskon että erosta syntyy kaksi uhria, ja jos oikein humaanisti ajatellaan, pitäisi molemmat uhrit saada paranemaan, ei vain 'minä'-uhria vaan myös se toinen osapuoli.
Ja koska narsismi-ilmiö tapahtuu suhteen sisällä, sen dynamiikassa, tarkemmin sen kinetiikassa, on siihen ollut kumpikin osapuoli osallisena, ja näin ollen myös vastuullisina. Syyttely on turhaa touhua.
Geneettisen perimämme ja vuorovaikutustaitojemme ansiosta käsittelemme asioita ja tunteitamme kaikki yksilöllisesti. Emme oikein, emme väärin, vaan omalla tavalla. :)
Hyvä kuvaus-juuri noin se menee.
Nyt lapsi on eläkkeellä olevan naisen luona ja kuseksii housuihinsa. Se on turvattomuuden merkki. Mies, se entinen on tullut järkiinsä ja kiertää tämän naisen kaukaa. Toivottavasti saa hyvä uuden puolison, sen hän on ansainnut. Näin naisen kuvatulla elämätavalla narsismi ja psykopatia periytyy ja saa kohta mummeli itkeä taas palstoila; miksi minulle aina käy näin.
Tuo on kuin lukisi erään naisnarskun elämäntarinaa. Aika tyypillinen kuvaus naisnarsistista...
Vai niin. Siinä yksi katkeroitunut elämän epäonnistuja haluaa laittaa oman surkeutensa syyt naisen syyksi. Oikein tyypillistä miesnarsistin suusta kuultua elämäntarinaa.
Asiantuntevasti tehty avaus naisnarsistien toimintatavoista.Kirjoittele lisää.
Tuohon tapaan käyttäytyvän naisnarsistin olen tuntenut. Naisnarsisti osaa olla todella julma ja kiero ja käyttää miestä hyväkseen, se on sivusta seuranneena pakko myöntää. Tuollainen ei ole kuitenkaan mitenkään "oikea" narsistin uhri vaan itse narsisti enkä usko että valtaosa nut:n palstoille kirjoitelleista olisi ollut tuollaisia mutta suureen joukkoon tietysti mahtuu kaikenlaista.
Naiset nyt kaikki osaavat olla julmia ja kieroja ja käyttää ketä vaan hyväkseen eritoten miehiä, koska miesten ajatusmaailma on naisten vallassa. Niin naisnarsisti kuin miesnarsisti osaavat molemmat olla julmia, se ei kai ole sukupuolikysymys. Naiset yleisesti ottaen ovat miehiä riitaisaimpia, epäsopuisampia, kateellisempia ja kaikella tavalla miehiä ilkeämpiä otuksia.
"Naiset yleisesti ottaen ovat miehiä riitaisaimpia, epäsopuisampia, kateellisempia ja kaikella tavalla miehiä ilkeämpiä otuksia. "
Niin yleisesti...Poikkeuksia mahtuu mukaan aina.
Valtaosa on kateellisia kanoja, myönnetään...
Sen takia, mulla ei olekaan niiden kanssa juuri mitään yhteistä.