Sasi, kokoomuksen piilofasisti

Fasismi on erittäin selkeästi ja selvällä suomen kielellä määritelty Nykysuomen sanakirjassa, jossa sitä ei säädetä hetkittäisten muotivirtojen oikkujen mukaan. Fasismi koostuu kolmesta perusominaisuudesta; oikeistolaisuudesta, kansallismielisyydestä ja korporatismista. Suomesta löytyy vain yksi määritysten mukainen fasistipuolue: se ole kokoomus eikä perussuomalaiset. Kokoomus ei ole kansallismielinen, vaan se on naapurimaanmielinen eli maanpetoksellinen. Perussuomalaiset eivät ole korporatistisia, vaan demokraattisia.

Suomen fasistipuolue (sfp)

Suomen ainoa fasistinen puolue on svenska folkpartiet, sfp (suomeksi ruotsalainen kansanpuolue, "rkp"). Ainoana Suomessa toimivana rekisteröitynä poliittisena puolueena se täyttää fasismin kaikki 3 (kolme) ominaispiirrettä:

1) Oikeistolaisuus: Puolustaa ruotsalaisen pääoman etuja viimeiseen hengenvetoonsa asti, joka toivottavasti ei ole enää kaukana. Ja tietenkin se myös istuu eduskunnassa äärimmäisenä oikealla. Rkp on Suomen äärioikeistolaisin puolue.

2) Kansallismielisyys: Svenska folkpartietin tapauksessa kansallismielisyyttä edustaa heidän julkisestikin julistamansa "vahva ruotsalaisuus", jota se ajaa Suomeen suorastaan fanaattisesti, kaiken suomalaisuuden kustannuksella. Vahinko vain, että rkp:n kansallismielisyys on ruotsalaisuuutta, mutta ruotsalaisten tapauksessa se ei ole maanpetiksellisuutta vaan heidän omaan alkuperämaahansa kohdistuvaa kansallismielisyyttä. Herää vain kysymys, että miksi siedämme sitä Suomessa?

3) Korporatismi: Politiikka tehdään pienissä, vaikutusvaltaisissa sisäpiireissä, joissa haistatetaan pitkät demokratialle. Tällaista hallintotapaa sanotaan korporatismiksi ja se on demokratian vastakohta. On vaikea kuvitellakaan, että oikeasti demokraattisessa poliittisessa ympäristössä rkp:llä voisi olla sellainen valta kuin sillä nyt on.

Sfp on tietysti myös Suomen ainoa rasistinen puolue; koko sen olemassaolo perustuu suomenruotsalaisten puolijumalan, 1800-luvulla Helsingin yliopistossa vaikuttaneen "suomenruotsalaisuuden isän" Axel-Olof Freudenthalin rasistisiin rotuoppeihin. Rasistisuus ei kuitenkaan sinänsä ole fasismin ominaispiirre, mutta ns. "suomenruotsalaisuuden" peruspilari se on: käsite "svenska-talande bättre folk" ei ole mitään huulenheittoa, vaan kuvaa osuvasti suomenruotsalaisten luuloja itsestään. Rkp:n tapauksessa rasismi kohdistuu suomalaisiin.

Sfp on myös törkeä valehtelijapuolue: selkein osoitus sfp:n valheellisuudesta on se, että ennen viime eduskuntavaaleja, epätoivoissaan kannatuksensa jatkuvan laskemisen vuoksi, se otti suomenkieliseksi markkinointinimekseen "Suomalainen kansanpuolue"!

Toivottavasti myös maamme ruotsinkielisen vähemmistön järkevin osa jo vähitellen alkaa tajuata, että on tullut vihdoinkin aika antaa sfp:lle armonisku. Sitä ei enää tarvita Suomen hallituksissa vaa'ankielipuolueena pitämässä demokratiaa pilkkanaan, määräämässä Suomen kieli- ja maahanmuuttopolitiikasta ja kiihottamassa alati kasvavia ristiriitoja maamme enemmistön ja vähemmistöjen välille.

Ja muiden puolueiden kannattaa pysyä sfp:stä - ja etenkin sen uppoavasta laivasta loikkivista rotista - ainakin harjanvarren etäisyydellä. Näitä kokoomukseen pesiytyneitä rottia, ruotsalaisten etäpesäkkeitä, piilofasisteja, ovat ennenkaikkea Sasi ja Stubb, Katainen heidän hyvänä perässänuolijanaan.