Yksinodottajat?

Moikka!

Saako udella koska sulla on LA? Ja miten muuten on menny...? :)

miinaaa kirjoitti:

Moikka!

Saako udella koska sulla on LA? Ja miten muuten on menny...? :)

Joo, eli LA on 17.1 ja ihan suht ok on mennyt.Alussa vaan oli kyllä monta kuukautta pelkkäää itkua ja ahdistusta, mutta nyt on ihan hyvin mennyt, eikä pahemmin mitään oireitakaan ole, tai siis sellaisia oireita mitkä rajoittais tekemistä. Onhan sitää särkyä ja kolotusta välillä, mutta ihan sellasta pientä, joka ei ole vaivaksi asti :) Mites sulla, koskas sulla LA ja meneekös siellä suunnalla mukavasti?

cherrypai kirjoitti:

Joo, eli LA on 17.1 ja ihan suht ok on mennyt.Alussa vaan oli kyllä monta kuukautta pelkkäää itkua ja ahdistusta, mutta nyt on ihan hyvin mennyt, eikä pahemmin mitään oireitakaan ole, tai siis sellaisia oireita mitkä rajoittais tekemistä. Onhan sitää särkyä ja kolotusta välillä, mutta ihan sellasta pientä, joka ei ole vaivaksi asti :) Mites sulla, koskas sulla LA ja meneekös siellä suunnalla mukavasti?

Ahaa, no hyvä et on mennyt hienosti! :) Toisin kun täällä... sairaslomalla oon ollu lähes koko raskauteni ajan. Tähän raskauteen mahtuu noro virus, tulehtunut umpilisäke joka sitten leikattiin ja epämääräiset raskauskivut vaivannu alusta asti, eikä niihin vieläkään oo löydetty syytä vaikka lääkärit ja sairaalat on ravattu läpi moneen kertaan - mutta lapsella on ollut aina kaikki hyvin, se on pääasia :) Mulla on LA 18.11 eli paria kuukautta sua ennemmin, ei oo marraskuuhunkaan enää pitkä aika, ONNEKSI! ja äkkiä se tammikuukin jo on! :)

miinaaa kirjoitti:

Ahaa, no hyvä et on mennyt hienosti! :) Toisin kun täällä... sairaslomalla oon ollu lähes koko raskauteni ajan. Tähän raskauteen mahtuu noro virus, tulehtunut umpilisäke joka sitten leikattiin ja epämääräiset raskauskivut vaivannu alusta asti, eikä niihin vieläkään oo löydetty syytä vaikka lääkärit ja sairaalat on ravattu läpi moneen kertaan - mutta lapsella on ollut aina kaikki hyvin, se on pääasia :) Mulla on LA 18.11 eli paria kuukautta sua ennemmin, ei oo marraskuuhunkaan enää pitkä aika, ONNEKSI! ja äkkiä se tammikuukin jo on! :)

No sulla sitten kaikkea mahdollista ollut :( Toivottavasti nyt loppuaika menis paremmin ja vointisi olis hyvä :) Sulla ei tosiaan paljoa aikaa enää ole tohon laskettuun aikaan, sehän on jo miltei ovella :)
Joo, tuntuu, että aika menee tosi nopsaan ja kohta sitten jo aika lyllertää synnärille :)
Mites olet jaksellut kun olet ollut yksin?

cherrypai kirjoitti:

No sulla sitten kaikkea mahdollista ollut :( Toivottavasti nyt loppuaika menis paremmin ja vointisi olis hyvä :) Sulla ei tosiaan paljoa aikaa enää ole tohon laskettuun aikaan, sehän on jo miltei ovella :)
Joo, tuntuu, että aika menee tosi nopsaan ja kohta sitten jo aika lyllertää synnärille :)
Mites olet jaksellut kun olet ollut yksin?

Joo no aika menee todella nopeesti, tuntuu että vasta eilen tein positiivisen raskaustestin! :)
No ihan hyvin, mutta onhan semmosia tilanteita että miettii kunpa ei ois yksin. No kyllä tää loppuaikakin kipuillessa menee kun toi lantiokin on löystyny mutta kyllä tän kaiken kestää, onhan se lopputulos sitten jotain aivan ihanaa

miinaaa kirjoitti:

Joo no aika menee todella nopeesti, tuntuu että vasta eilen tein positiivisen raskaustestin! :)
No ihan hyvin, mutta onhan semmosia tilanteita että miettii kunpa ei ois yksin. No kyllä tää loppuaikakin kipuillessa menee kun toi lantiokin on löystyny mutta kyllä tän kaiken kestää, onhan se lopputulos sitten jotain aivan ihanaa

Onneksi tosiaan kohta näät lopputuloksen ja se on aivan varmasti ihana ja odotettu :)
Vähän aikaa vielä kun kipuilun kanssa kestän, niin hyvä on, kunhan ei mene sietämättömäksi, toivotaan parasta!
Jooh, sama juttu, varsinkin alku oli yksin tuskaa ja sitten kun masennuskin iski olisi toivunut toista ihmistä siihen.Kyllä välillä tulee sellanen olo et kumpa asiat ei olis mennyt niinkun meni ja en olisi yksin...Mutta mutta, näillä on mentävä ja kuitenkin ihan hyvin menee, niin eipä tässä hätää :)
Joo, olen jo selvittänyt ja tyttö pitäisi olla tulossa

cherrypai kirjoitti:

Onneksi tosiaan kohta näät lopputuloksen ja se on aivan varmasti ihana ja odotettu :)
Vähän aikaa vielä kun kipuilun kanssa kestän, niin hyvä on, kunhan ei mene sietämättömäksi, toivotaan parasta!
Jooh, sama juttu, varsinkin alku oli yksin tuskaa ja sitten kun masennuskin iski olisi toivunut toista ihmistä siihen.Kyllä välillä tulee sellanen olo et kumpa asiat ei olis mennyt niinkun meni ja en olisi yksin...Mutta mutta, näillä on mentävä ja kuitenkin ihan hyvin menee, niin eipä tässä hätää :)
Joo, olen jo selvittänyt ja tyttö pitäisi olla tulossa

Ihan totta, tuttu olotila täälläkin välilä.. Ite en ainakaan ois uskonu koskaan ennenkun ite koen että miten rankkaa voikaan loppupeleissä yksinodottaminen olla. Ja se v***ttaa kun tuntuu että vieläkin törmää tosi usein kysymyksiin lapsen isästä, mutta tottakai se ihmisiä kiinnostaa.
Mutta onhan tää odottaminen muuten ihanaa! :)
Joo täälläkin tyttöä veikkailtiin

miinaaa kirjoitti:

Ihan totta, tuttu olotila täälläkin välilä.. Ite en ainakaan ois uskonu koskaan ennenkun ite koen että miten rankkaa voikaan loppupeleissä yksinodottaminen olla. Ja se v***ttaa kun tuntuu että vieläkin törmää tosi usein kysymyksiin lapsen isästä, mutta tottakai se ihmisiä kiinnostaa.
Mutta onhan tää odottaminen muuten ihanaa! :)
Joo täälläkin tyttöä veikkailtiin

Joo, tuttua tuttua. Empä olisi minäkään uskonut kuinka rankkaa tämä odotus yksin on. Henkisesti ei ole ikinä näin rankkaa ollut,onneksi tällä hetkellä ihan suht ok olo kuitenkin. Sama juttu,täälläkin isästä tottakai kyselty,mut ei oikein jaksaisi koko tyypistä edes keskustella, ja niin vihaksi pistää välillä,siihen päälle vielä hormoni heilahdukset niin voi että :)Sullahan sit mukava juttu siinä mielessä et on muitakin odottajia =) mä ite 28 vuotias.
Heh,joo toivotaan ettei tosiaan poikaa mekkoon tarvitse pistää :D

Totta puhut. Sain osoitteen ja pistän mailia tulemaan vaikka huomenna niin voidaan jutskata lisää =)

cherrypai kirjoitti:

Totta puhut. Sain osoitteen ja pistän mailia tulemaan vaikka huomenna niin voidaan jutskata lisää =)

Moikka :)
Ajattelin kirjotella tänne, vaikka en yksin (enää) odotakkaan. Mulla on 4-vuotias tytär jota odotin yksikseni ja olen myös suurimmaksi osaksi kasvattanut yksin :) Nyt on kasassa 26 raskausviikkoa, tällä kertaa tosin puoliso on mukana "hommassa" -ja voin kertoa,että yksinodottamisessa/kasvatuksessa on puolensa ;)
Mutta tuosta isyydentunnustamisesta...Muistakaa äidit,että se on AINA lapsen etu,että se isän nimi on sitten vaikka vaan paperilla. Itse taistelin tuon päätöksen edessä pitkään,vietin monta unetonta yötä,mutta siihen tulokseen tulin,että vaikka isä oli tunnustusta ja elatusmaksuja vastaan, siitä huolimatta halusin isyydentunnustamisen, meillä sitten tämä "isä" halusi tehdä kaikki vaikeimman kautta, eli verikokeet(isyystesti) ja elatusapuasiat tapeltiin oikeusaputoimiston kautta, mutta lapsellani on kuitenkin virallisesti isä nykyään -koska se on lapsen etu!!
Tsemppiä teille kaikille yksinodottajille! :)

Yh_äitee :) kirjoitti:

Moikka :)
Ajattelin kirjotella tänne, vaikka en yksin (enää) odotakkaan. Mulla on 4-vuotias tytär jota odotin yksikseni ja olen myös suurimmaksi osaksi kasvattanut yksin :) Nyt on kasassa 26 raskausviikkoa, tällä kertaa tosin puoliso on mukana "hommassa" -ja voin kertoa,että yksinodottamisessa/kasvatuksessa on puolensa ;)
Mutta tuosta isyydentunnustamisesta...Muistakaa äidit,että se on AINA lapsen etu,että se isän nimi on sitten vaikka vaan paperilla. Itse taistelin tuon päätöksen edessä pitkään,vietin monta unetonta yötä,mutta siihen tulokseen tulin,että vaikka isä oli tunnustusta ja elatusmaksuja vastaan, siitä huolimatta halusin isyydentunnustamisen, meillä sitten tämä "isä" halusi tehdä kaikki vaikeimman kautta, eli verikokeet(isyystesti) ja elatusapuasiat tapeltiin oikeusaputoimiston kautta, mutta lapsellani on kuitenkin virallisesti isä nykyään -koska se on lapsen etu!!
Tsemppiä teille kaikille yksinodottajille! :)

myös yksinodottava. Erottiin pari kk sitten.. harmittaa, surettaa, suututtaa ja kaiken lisäksi masentaa.

Minä oon 4 kuulla raskaana ja ihan kivasti on mennyt muuten paitsi henkisellä tasolla.
Olen aivan totaalisen yksin odotukseni kanssa, sillä sukuni asuu 200 kilsan päässä (myös vanhempani ja sisarukseni) Mutta saan neuvolan kautta tukea ja mahdollisesti myöhemmin lapselle tukiperheen.

Saanko kysellä ja udella mitä teillä on tapahtunut kun erositte?? Minun eksäni löysi uuden naisen. Tosin ei heti, oli pettänyt ensin jo jonkun kanssa ja myöhemmin suhde meni aivan pirstaleiksi ja jatkoi sitten elämää toisen kanssa, minä kun en pystynyt antamaan anteeksi!

Välillä kaduttaa kaikki ja tekisi mieli tehdä moniakin peruuttamattomia asioita mutta sitten taas tulee hienoja päiviä joilla jaksaa eteenpäin!

Tsemppiä ja jaksamista teille muille yksinäisille odottajille, yritetään jaksaa!

http://www.facebook.com/pages/Yksinodottajat-ja-yksinhuoltaja-aidit/164921626879606?ref=ts#!/pages/Yksinodottajat-ja-yksinhuoltaja-aidit/164921626879606?v=wall
kerrankin meille yhteisö