Moi, (ahmimisongelma)

Sama juttu myös. On ihana mennä nukkumaan kun tietää, että "kohta pääsee taas syömään". Yö menee niin nopeasti että se tuntuu hetkeltä :) Rättiväsyneenä koulusta pyöräillessä saan itseäni motivoitua ajattelemalla herkullista kinkkuvoileipää, jonka saan sitten kun pääsen kotiin. Jos sinä oikeasti ahmit koko päivän, niin kannattaa mennä juttelemaan vaikka terkkarille. Niillä on vaitiolovelvollisuus eikä kerro vanhemmillekaan jos et niin halua. Kannattaa hakea apua ennen kuin tuo ehtii mennä pahemmaksi. Olisi hyvä, että pääsisit ravitsemusterapeutin luona käymään. Sieltä minäkin aloitin. Katsottiin ruokavaliotani läpi ja hän antoi vinkkejä, miten voin vähentää ahmimistani. En ole vielä täysin "terve", mutta kun alan ajattelemaan, niin ahmiminen on vähentynyt merkittävästi. Sitä ajatusta, että ruoka muuten hallitsee elämää, on paljon vaikeampi saada pois. Edelleenkin elän syödäkseni kun sen pitäisi olla toisinpäin, mutta nyt sentään tuntuu, että on edes jotain toivoa. :)

olen kohta 40 v ja kärsinyt jonkintyyppisestä bulimiasta vähintään 15 v. jo teini-iässä oli oireita mutta silloi lähinnä liikuin hullun lailla. mulla puhkesi siis aikuisena kun laidhuin lähes 100 kiloisesta jotain 75 kiloon. tuli kamala pelko että lihoo takasin ja oli vähällä ruualla jatkuvasti. no siitähän seuraa että o nälässä ja piträä syödä eikä hallitse syömistä, ja siitä seurauksena katumus - ja oksentaminen. välillä oireita ei ollut, (silloin ku osasin lla rennosti) välillä meni puolikin vuotta ihan tässä "puurossa". hassuinta on että ainakaan nyt mua ei ahdista mikään elämäntilane, olen muuten onnelinen, mutta bulimiasta on tullut tapa.

nyt vasta tajusin ja uskalsin hakea apua. Terveydenhoitaja sai minut tajuamaan että minun aineenvaihduntani ja nälän säätely on sekaisin. Olen jatkuvasti paastotilassa, jolloin aineenvaihdunta on minimissään ( tämän aheuttaa sekä liian vähäinen kalorimäärä että oksentaminen). Tästä johtuen paino nousee herkästi tai ei tipu. ja elimistö ei enää osaa sanoa minulle kuinka paljon pitää syödä,varsinaista nälkää ei ole mutta mielitekoja sitäkin enemmän. enää osaa ottaa oikeata annosta vaan otan mahdollisimman vähän enkä ainakaan hiilareita ja sitten syön illalla jääkaapin tyhjäksi.
Pelkäsin avun hakemista että se on noloa ja kamalaa eikä sitä saa, ku täällä käpykylässä ei ole esim. ravitsemusterapeuttia. mutta se olikin helppoa ja ihanan helpottavaa.

sovimme hoidoksi yksinkertaisesti viikottaiset käynnit terkkarissa luottohoitajalla, joka ymmärtää ravinnon päälle. hänen kanssa käydään läpi miten viikko on mennyt syömisen suhteen ja miten seuraava pitäisi mennä. keskityn nyt siihen että syön kunnolla ja säännöllisesti ja kuntelen näläntunnetta. jos on nälkä, pitää syödä ennenkuin se on liian suuri. kun nälkä on valtava, se ei taltu millään syömisellä ja ennenpitkää sitä ei pysty ennää kontrolloimaan ja alat ahmimaan. pääsen myös ravitsemusterapeutille ja psykiatrille toiselle paikkakunnalle silloin tällöin.

hassuinta on että minä jos kuka tiedän mitä on terveellinen ruoka. syön älyttömästi vihanneksia ja tiedän kaikkien elintarvikkeiden pitoisuudet ja kalorit.... mutta siinä oli päässä vinkashanut ja pahasti, että pitää myös syödä. siis oikeasti, siten että on kylläinen. silloi ei tule mielitekoja ja aineenvahdunta toimii normaalisti.

hae apua ennenkuin olet samassa jamassa kuin minä, älä yritä yksin, minä olen tehnyt sitä 15 vuotta.