Ruotsin kielen puolestapuhujat vahingoittavat ruotsin kielen asemaa omituisilla lausunnoillaan. Otan kolme esimerkkiä:
1. Jakob Söderman, entinen oikeusasiamies ja kansanedustaja, oli Hbl:n palstoilla tuohtunut siitä, että helsinkiläisen ravintolan tarjoilijatar ei osannut ruotsia. Arvossapidetyn, kaksikielisen juristin pitäisi miettiä sanansa tarkemmin ja asettua tapahtuman yläpuolelle. Tällaisesta asiasta niuhottaminen julkisuudessa on mautonta. Juristina hän tietää, että mikään laki ei velvoita tarjoilijattaria osaaman ruotsia.
2. Pär Stenbäck, Rkp:n entinen puheenjohtaja intoutui vertaamaan suomenruotsalaisia ja natsien vainon kohteeksi joutuneita juutalaisia toisiinsa. Tuo vertaus on hirvittävä, jos sitä katsoo toisin päin ts. että juutalaisten olot eivät muka olleet sen kummempia kuin suomenruotsalaiseten olot Suomessa. Tuollainen katsottaisiin Saksassa holokaustin vähättelyksi ja pilkaksi, ja sellainen on Saksassa rikos. Ex-puheenjohtajan suhteellisuudentaju ja tilannetaju tuntuivat pettävän pahemman kerran.
3. Paavo Lipponen ei ole Rkp:n jäsen, mutta haastattelussaan hän piti naurettavana sellaista ajatusta, että virkamiesruotsin suorittaneet ja ruotsintaitoaan lisäkursseilla parantaneet viranomaiset pystyisivät palvelemaan ruotsinkielisiä kokkolalaisia. Kun yhdelle kumartaa, niin toisille pyllistää. Ei tuollainen vähättely ainakaan motivoi suomenkielisiä ruotsin opiskeluun.
Kaikkien kolmen puheet voidaan luokitella populismiksi, joka varmaan tehoaa suomenruotsalaisiin. Timo Soini ei vajoaisi noin alas halpahintaisuuteen. Hänen populisminsa on älykästä ja nasevaa, ja paljastaa todellisia kipupisteitä. - Taitaa ollakin niin, että nämä ruotsin kielen puolesta puhujat ovat menettäneet kosketustaan nykymaailmaan. Mikä pahinta - erilaisissa epävirallisissa komiteoissa (Folktinget, Magma ym.) istuu vanhoja konkareita, joiden tuntumasta todellisuuteen ei ole tietoa, mutta joiden aikeena on parantaa ruotsin kielen asemaa Suomessa. Saa nähdä mitä hauskaa he suustaan päästävät.
Odotellessamme voimme hyräillä tilaisuuteen sopivaa laulua:
"Pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on..."
Samma på svenska:
"Små grodorna, små grodorna, så lustiga är de..."
1. Jakob Söderman, entinen oikeusasiamies ja kansanedustaja, oli Hbl:n palstoilla tuohtunut siitä, että helsinkiläisen ravintolan tarjoilijatar ei osannut ruotsia. Arvossapidetyn, kaksikielisen juristin pitäisi miettiä sanansa tarkemmin ja asettua tapahtuman yläpuolelle. Tällaisesta asiasta niuhottaminen julkisuudessa on mautonta. Juristina hän tietää, että mikään laki ei velvoita tarjoilijattaria osaaman ruotsia.
2. Pär Stenbäck, Rkp:n entinen puheenjohtaja intoutui vertaamaan suomenruotsalaisia ja natsien vainon kohteeksi joutuneita juutalaisia toisiinsa. Tuo vertaus on hirvittävä, jos sitä katsoo toisin päin ts. että juutalaisten olot eivät muka olleet sen kummempia kuin suomenruotsalaiseten olot Suomessa. Tuollainen katsottaisiin Saksassa holokaustin vähättelyksi ja pilkaksi, ja sellainen on Saksassa rikos. Ex-puheenjohtajan suhteellisuudentaju ja tilannetaju tuntuivat pettävän pahemman kerran.
3. Paavo Lipponen ei ole Rkp:n jäsen, mutta haastattelussaan hän piti naurettavana sellaista ajatusta, että virkamiesruotsin suorittaneet ja ruotsintaitoaan lisäkursseilla parantaneet viranomaiset pystyisivät palvelemaan ruotsinkielisiä kokkolalaisia. Kun yhdelle kumartaa, niin toisille pyllistää. Ei tuollainen vähättely ainakaan motivoi suomenkielisiä ruotsin opiskeluun.
Kaikkien kolmen puheet voidaan luokitella populismiksi, joka varmaan tehoaa suomenruotsalaisiin. Timo Soini ei vajoaisi noin alas halpahintaisuuteen. Hänen populisminsa on älykästä ja nasevaa, ja paljastaa todellisia kipupisteitä. - Taitaa ollakin niin, että nämä ruotsin kielen puolesta puhujat ovat menettäneet kosketustaan nykymaailmaan. Mikä pahinta - erilaisissa epävirallisissa komiteoissa (Folktinget, Magma ym.) istuu vanhoja konkareita, joiden tuntumasta todellisuuteen ei ole tietoa, mutta joiden aikeena on parantaa ruotsin kielen asemaa Suomessa. Saa nähdä mitä hauskaa he suustaan päästävät.
Odotellessamme voimme hyräillä tilaisuuteen sopivaa laulua:
"Pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on..."
Samma på svenska:
"Små grodorna, små grodorna, så lustiga är de..."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet aivan oikeassa. Svekopiiri epätoivoissaan päästelee sammakoita suustaan. Se on aivan paniikissa nykyisen kehityksen vuoksi.
Tapahtumat ovat edenneet hämmästyttävällä nopeudella. Vielä pari vuotta sitten en uneksinutkaan tällaisesta tilanteesta. Pakkoruotsitus kyseenalaistetaan melkein joka puolueessa ja monissa keskeisissä järjestöissä.
Jopa surut itse ovat alkaneet epäillä nykyisen linjan mielekkyyttä. Siksi myös svekot panikoivat.
Se pieni valtaapitävä poliitikkoryhmä joka on menettämässä kontrollin tuottavasta bisneksestä on paniikissa, näillä ihmisillä on liikaa menetettävää kun suomesta tulee yksikielinen maa.
Pakkoruotsin säilyttäminen on kuin hienoa hiekkaa kämmenellä kun se valuu väkisinkin sormien välistä ilman että sitä voisi estää, pienen osan siitä voi säilyttää sulkemalla käden nyrkkiin pakottaen mutta jossain vaiheessa nyrkki on aukaistava.
Tätä politiikkaa on toteutettu viimeiset 40 vuotta mutta nyt kansainvälisyys ja kasvanut yhteiskunnallinen tietoisuus on vääntämässä tuota rautanyrkkiä auki.