Mietin vuosia lopettamista. Tuskailin ja ahdistuin pelkästä ajatuksestakin. Aina oli muka stressiä tai muuten vana tilanteita miksi ei nyt sovi lopettaa.
Pelkkä ajatuskin kammottavista vieroitusoireista oli hirveä, puhumattakaan harmaasta elämästä ilman tupakkaa joka olisi edessä.
Joka kerta kun sytytin mietin kuitenkin lopettamista. Tuntui että emmem voi elää tupakan kanssa yhteiseloa ilman että kärsin morkkiksista kitenkin sen polttamisesta. Terveydessä pulmat, lapset ja jo sekin että en enää kehdannut ulkona oikein edes polttaa alkoi kyllä syömään pikkuhiljaa.
Lopulta päätin päivän milloin lopetan. Tarpeeksi pitkälle, että ehdin"nauttimaan" vielä siitä ihanuudesta.
Nyt siitä päivästä on yli kaksi viikkoa, eikä ole mitään tuskaa. En halunnut käyttää mitään korvaustuotteita, miksi pitää nikotiinin himokeskusta aktiivisena? ja siirtää riippuvuus vaan toiseen tuotteeeseen?
Päivät 3 ja 6 oli vaikeimmat. Puuhailin paljon kaikenlaista, sienestäminen ja leipominen oli oikein hyviä, toinen rauhoitti, toinen piti ajatukset muualla.
Heikkoina hetkinä hoin itselleni että en tarvitse sitä, mietin tätä ainokaista yhtä sydäntä, niitä asioita joita voisin rahalla ostaa jotka säästyvät jne. Edelleen nikat tulevat hetkittäin, mutta hyvin lievinä. Se on vaan enää haaalea muistutus, kärki on poissa jo. Vieroiusoireiden pelko esti lopettamisen, mutta ei se oikeesti olekkaan niin kamalaa kun luuli. Kun asian on päättänyt lujasti, eikä vaan kokeillakseen on nikotiinikeskus aivoissa paljon hiljaisempi ja oireet pienemmät.Tsemppiä kaikille jotka suunittelette lopettamista, se on täysin mahdollista ja yllättävän nopeesti tehty.
Pelkkä ajatuskin kammottavista vieroitusoireista oli hirveä, puhumattakaan harmaasta elämästä ilman tupakkaa joka olisi edessä.
Joka kerta kun sytytin mietin kuitenkin lopettamista. Tuntui että emmem voi elää tupakan kanssa yhteiseloa ilman että kärsin morkkiksista kitenkin sen polttamisesta. Terveydessä pulmat, lapset ja jo sekin että en enää kehdannut ulkona oikein edes polttaa alkoi kyllä syömään pikkuhiljaa.
Lopulta päätin päivän milloin lopetan. Tarpeeksi pitkälle, että ehdin"nauttimaan" vielä siitä ihanuudesta.
Nyt siitä päivästä on yli kaksi viikkoa, eikä ole mitään tuskaa. En halunnut käyttää mitään korvaustuotteita, miksi pitää nikotiinin himokeskusta aktiivisena? ja siirtää riippuvuus vaan toiseen tuotteeeseen?
Päivät 3 ja 6 oli vaikeimmat. Puuhailin paljon kaikenlaista, sienestäminen ja leipominen oli oikein hyviä, toinen rauhoitti, toinen piti ajatukset muualla.
Heikkoina hetkinä hoin itselleni että en tarvitse sitä, mietin tätä ainokaista yhtä sydäntä, niitä asioita joita voisin rahalla ostaa jotka säästyvät jne. Edelleen nikat tulevat hetkittäin, mutta hyvin lievinä. Se on vaan enää haaalea muistutus, kärki on poissa jo. Vieroiusoireiden pelko esti lopettamisen, mutta ei se oikeesti olekkaan niin kamalaa kun luuli. Kun asian on päättänyt lujasti, eikä vaan kokeillakseen on nikotiinikeskus aivoissa paljon hiljaisempi ja oireet pienemmät.Tsemppiä kaikille jotka suunittelette lopettamista, se on täysin mahdollista ja yllättävän nopeesti tehty.
Vastaukset 3
Vanhimmat
otappa ja vedä kunnon savut.
Olen itse muutaman vuoden päälle parikymppinen neito ja tuleehan sitä silloin tällöin poltettuakin, vaikka vuosikymmeniä aski/pv polttanut ja nyttemmin lopettanut isäni onkin sanonut, että älä sinä tyttö hyvä vain ala tähän hommaan. Noh...toisin kävi tietty, sori iskä... :D
Isosiskolta pummasin parisen vuotta sitten tupakan kun odoteltiin bussia linkka-asemalla keskiyöllä, oli niin tylsää ja siitä se lähti. En polta päivittäin, vaan joskus kun sauhuja tekee mieli maistella, partsilla jonkin drinkin tai kahvin kera, tai muuten vain. Mulle lopettaminen olisi sitten vissiin helpompaa. Tuskin siis tarvin nikotiinipurukumejakaan, joten keksin jotain muuta tekemistä sauhuttelun sijaan, pistän vaikka ksylitolipurkan suuhun tms.
Ekat tupakat maistui ihan hyvältä, mutta eipä ne maistu enää niin hyvältä. Askissa on muutama jäljellä, ne vielä poltan ja sitten loppuu siihen. Jännää muuten sekin, että alkoholijuomatkin on alkanut vähän tökkimään. Paheiksi jätän kuitenkin aamukahvin ja tumman suklaan. Ne saa riittää. ;D On kuitenkin nuo viina ja rööki sellaista tavaraa, että jos ne nyt keksittäisiin, ne menisi laittomien listalle, joten parempi olla ilman. Tästä on monet eri mieltä, mutta jokainen aikuinen immeinen tehköön omat päätöksensä elämässä. En vainoa ketään olusensiemailijaa tai tupakoitsijaa. Ei ole vain mun juttu...enää.
Itse aloin aikoinani polttamaan kavereiden kanssa. Tarjottiin ja oikein opetetti8in röökiä vetämään. Siinä tilanteessa sitä ajatteli että ei siihen nalkkiin jää. Eipä siihen kauaa mennyt kun kiskan kulmilla piti kytätä hakijoita.
Melkein 30 vuotta siinä hujahti, eikä koukkuun pitänyt jäädä. Tällä linjalla aion nyt pysyä. Polttamisesta ei ollutkaan mitään hyötyä, eikä elämä ollutkaan vähemmän stressaavaa.