Kysymys entisille alkoholisteille!

Jokainen ryyppää miten haluu. Jokainen voi sitä myös säännöstellä, pahvi!

tietää, millaista on olla alkoholisti, lue Raimo O. Kojon kirja "Eroon viinasta". Siinä on luku, jossa hän mitään kaihtamatta kertoo oman juopontarinansa. Samoin AA:n "Iso kirja" sisältää lukuisia alkoholistien elämäntarinoita.

Ensinnäkään ei ole niitä, jotka ovat parantuneet alkoholismista. Mutta meitä raitistuneita toki löytyy!
Alkoholismi on salakavala sairaus, joka etenee hitaasti ja varmasti, jos taipumus tai perintötekijät niin määrää.
Ei meistä kukaan ole halunnut riippuvaiseksi!
Miksi jostain perheen lapsesta tulee alkoholisti, toisista kohtuukäyttäjiä, kuka tietää, huono arpaonni..
Alkkarin on ensinnäkin ITSE tunnustettava sairautensa ennenkuin apu tehoaa. Jos vilpittömästi haluaa pyristellä viinasta eroon, silloin kannattaa hakea apua. Minä hakeuduin katkolle. Olin juonut jo 20 vuotta, aina vaan enemmän. Pitkään salailin juomistani itseltäni, vaikka jemmailin pulloja ja join vessoissa, puistoissa, töissä, kylässä, aina kun siihen oli mahdollisuus. Olihan minulla aina evästä mukana.
Kukaan ei tänäkään päivänä tiedä, kuinka alas olin vajonnut. Minulla oli paljon ystäviä ja tein työni, tosin paljon 'sairastaen'.

Arvata saattaa, että elämäni on nyt täysin muuttunut. Vieläkään en halua muistella taannoisia juomisia ja niihin liittyviä ilmiöitä.
Ihmettelen, että olen selvinnyt hengissä ja ilman suurempia ulkoisia kolahduksia. Ne suurimmat ovatkin sisälläni ja kestää kauan, ennenkuin ne sieltä hiipuvat pois, tai tuskin koskaan...

Vain toinen alkoholisti tai sitä hyvin läheltä seurannut, voi tietää, millaisesta sairaudesta on kyse. Äitinikin vain sanoi minulle: "ei kannata juoda, jos ei osaa lopettaa.."
Niin, se on kyllä tosi hyvä neuvo, mutta tuli hiukan myöhässä!

"Miltä tuntui olla alkoholisti"?
Siinäpä kysymys! "Kunniallinen" ihminen ei ikinä koe oikeita krapuloita, eikä voi ymmärtää, miksi valitaan ennemmin pullo kuin krapula!

Minä pääsin raittiuteen AA:n avulla. Totta on, että alkoholisimi on sairaus, josta ei koskaan parane. Itseään voi tosin hoitaa ja näin pitää oireet poissa. AA:n isossa kirjassa on hyviä kokemuksia alkoholistien toipumisista. Myös 12 askelta ja 12 perinnettä ovat hyvä lähtökohta toipumiseen.

Täytyy olla sen verran nöyryyttä, että tajuaa olevansa sairas ja myöntää sairautensa. Oman pohjansa löytäminen myös edesauttaa raittiina pysymistä. Oma pohja on jokaiselle ihmiselle yksilöllinen piste jota syvemmälle ei enää halua mennä. Myös sen muistaminen ettei tarvitse pysyä kuin 24 tuntia kerralla auttaa raittiina pysymiseen. Ei kannata laittaa sen pitempiä tavoitteita, koska eilinen on jo historiaa sille emme voi mitään ja huomista ei vielä ole olemassakaan, siispä parasta pysyä vain tämä hetki raittiina. Vuorokaudenkin voi jakaa pienempiin osiin tarpeen vaatiessa, niinkuin monet ovat tehneetkin. Kannattaa muistaa myös ettei tarvitse kieltäytyä kuin siitä yhdestä ryypystä. Jos ei ole ensimmäistä ryyppyä ei voi tulla kymmenettäkään. Jos tiukka paikka tulee voi aina soittaa AA:n auttavaan puhelimeen tai ystävälle aa:ssa.

Asiat eivät ole koskaan niin huonosti, ettei niitä vielä viinalla voisi vähän pahentaa.
Voimia kaikille vielä kärsiville alkoholisteille!