Oi miksi suuri osa vanhemmista jättää opettamatta lapsilleen kunnioitusta eläimiä kohtaan? Kun koira puree se viedään piikille vaikka lapsi on käytöksellään saanut lähes aina koiran puolustamaan itseään. Ties kuinka kauan koira on eleillään varoitellut ennen kuin se on joutunut kouluttamaan lasta kiinni nappaamalla, kun jälkeläisen vanhemmat eivät siihen näköjään kykene. Eläimellä on oikeus puolustaa itseään aivan kuten meillä muillakin? Ympäriinsä konttaavat, juoksentelevat, kiljahtelevat, hallitsemattomasti käyttäytyvät lapset aiheuttavat paljon vaaratilanteita. Ottakaa vastuu jälkikasvustanne. Moniko purema ja koiran lopetus olisi vältetty jos lapset tietäisivät miten käyttäytyä?
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010092412404230_pr.shtml
http://www.avi-computers.com/holskupower/articles.php?lng=fi&pg=46
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010092412404230_pr.shtml
http://www.avi-computers.com/holskupower/articles.php?lng=fi&pg=46
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kyllä yksinkertainen lähtökohta on se, että jos sinä tuot koirasi julkiselle paikalle, niin sinä myös huolehdit ettei koirasi aiheuta vaaraa ympäristölleen. Mikäli on olemassa vaara että koirasi voi jotakuta purra, niin silloin sinä huolehdit ettei tuollaista tilannetta pääse syntymään.
Itse kyllä opetan lapsilleni, ettei vierasta koiraa saa lähestyä kysymättä lupaa omistajalta (koskee myös kaupan eteen jätettyjä koiria).
Olen osaksi samaa mieltä lapset tulisi opettaa kunnioittamaan eläimiä ja ns.varomaan.Pienet lapset ja eläimet eivät ole mielestäni hyvä yhdistelmä.
Itseäni puri täysin ventovieras koira 7-vuotiaana.En olisi voinut tehdä siinä tilanteessa mitään.
Teini-ikäinen tyttö ulkoilutti isoa koiraa ja koira oli päässyt irti,koira juoksi ensin ohitseni kävelin normaalisti,mutta koira kääntyi takaisin ja hyökkäsi käsivarteeni ja riuhtaisi minut maahan.Onneksi oli kuitenkin talvi ja minulla oli paksu toppahaalari olen aikuisena tuota tapausta miettinyt paljon ja miten huonosti siinä olisi voinut käydä.Melkoinen jälkihän puremasta tuli ja arpi on kädessä edelleen.
Pelkään koiria edelleen aivan suunnattomasti.Lapsena kyselin aina jos johonkin lähdettiin "onko siellä koiria?"
Panikoin heti jos näen kadulla/lenkkipolulla koiran irti.
Jos jossain kyläpaikassa on isoja koiria ulkona häkissä varmistan ettei niitä oteta sisälle tai tuoda samaan tilaan.
Elukka on elukka ja sen tulee tietää paikkansa.
Kyllä se nyt vaan niin on että omistajassa se vika on jos koira tuntee konttaavan vauvan jotenkin uhaksi ja joutuu itseään puollustamaan!!! Tai koiran päässä! (kasvain tms.) Ainutkaan koira ei ole vihainen syntyessään vaan omistaja vaajavaisella ja epäjohdonmukaisella koulutuksellaan ja johtajuudellaan tekee koirasta vihaisen.
Esimerkkinä voisin käyttää ystävä perheemme tilannetta.
Heillä oli leppoinen ja mukava labradorinnoutaja narttu. Koira oli n. 2 vuotias kun heidän ensimmäinen lapsensa syntyi. Aluksi ei ollut mitään ongelmia koira tuli vauvan kanssa mahtavasti toimeen. Mutta vanhemmat alkoivat torua koiraa kun se tuli vauvan lähelle. Yrityksenä nuolaista naamaa tai nuuskia. Tönivät ja tyrkkivät koiraa kauemmaksi vihaisina. Ja kirjaimmellisesti välillä antoivat potkut persuuksille pihalle.. Koira alkoi vältellä vauvaa ja kulkea seiniä pitkin häntä koipien välissä. Poika oli oppi 6kk ikäisenä konttaamaan ja kiinnostuksissaa seurasi koiraa. Koira luikki karkuun. Tilanne kärjistyi sitten pojan ollessa 10kk. Poika konttasi koiran viereen ja koski koiraa jalkaan. Koira tammasi samalla sekunnilla hampaansa pojan naamaan kiinni! Ikuiset arvet on pojalla muistona ja koira kuopattuna jo monta vuotta.
Tässä tilanteessa voin sanoa että lapsessa ei ollut kyllä mitään vikaa!! Koira opetettiin tahtomatta tottakai että hänelle ollaan äkäisiä ja häntä satutetaan kun vauva on lähellä! Tässä tilanteessa ei minkään ikäistä lasta voi syyttää siitä että koira puri vaan vain ja ainoastaan lapsen vanhempia!
" Eläimellä on oikeus puolustaa itseään aivan kuten meillä muillakin? Ympäriinsä konttaavat, juoksentelevat, kiljahtelevat, hallitsemattomasti käyttäytyvät lapset aiheuttavat paljon vaaratilanteita."
Väitätkö nyt että koiralla on oikeus purra ympäriinsä konttaavaa vauvaa koska tuntee olonsa uhatuksi? Vaikka koira tuntisi olonsa kuinka uhatuksi tahansa niin sillä ei ole mikään oikeus puollustaa itseään puremalla konttaavaa vauvaa!!! Vai meinasitko opettaa vauvalle että ei saa kontata kun koiraa täytyy kunnioittaa? Ja kieltää kiljuvaa ja juoksevaa taaperoa leikkimästä koska koira tuntee olonsa uhatuksi? Jos koira tuntee olonsa kiljuvien ja juoksevien lasten läheisyydessä uhatuksi niin sillä on oikeus purra vaikka lapsi ei olisi katsonutkaan koiraan?? Piikille vaan!
Asia on sitten erikseen niiden kauhukakaroiden kanssa jotka eivät kunnioita ainuttakaan elävää olentoa vaikka kuinka yrittäisi paukapäihin paukuttaa!! Lyövät ja repivät koiraa sieltä ja täältä!! Silloin koiralla on oikeus puollustaa itseää..
on oikeus purra tuntiessaan olonsa uhatuksi, vika on kakarassa. En ymmärrä, miksi koira viedään piikille sen puolustaessa itseään, kun taas sitä kiusaavaa kakaraa ei (vaikka syytä olisi)
kyllä pureva rakki viedään ihan asiaan kuuluvasti piikille. Ihmislasta ei tietenkään piikille viedä kun korkeintaan sinun sairaissa unissasi. Mistä näitä ällöttäviä lastennvihaajia oikein sikiää...
Eli jos vaikka omakotitalon pihalla on koira vapaana ja siitä kadun ohitse menee siniseen paitaan pukeutunut pikkutyttö pyörällään. Koiralla on pelottavia kokemuksia sinipaitaisista ihmisistä ja se kokee ohi kulkevan tytön uhaksi. Onko koiralla tällöin oikeus juosta tyttö kiinni ja purra tätä? (jos kerran koiralla on oikeus purra tuntiessaan olonsa uhatuksi?)
koirat ovat värisokeita. Ja tässä nyt ei ollut kyse tuollaisesta "uhkasta"
Tuo nyt oli kärjistetty esimerkki, jonka tarkoituksena oli laittaa väitteesi koetukselle. Itsehän sinä sanoit että koiralla on oikeus purra, jos se tuntee itsensä uhatuksi. Et puhunut siitä että koira ON uhattuna, vaan siitä että koira TUNTEE itsensä uhatuksi. Ja koirahan voi tuntea itsensä uhatuksi myös silloin kun uhkaa ei ole.
yleensä vikaa on kyllä jossain, jos koira tuntee itsensä uhatuksi. Ja siitä on itsekkäästi turha syyttää koiraa
"yleensä vikaa on kyllä jossain, jos koira tuntee itsensä uhatuksi. Ja siitä on itsekkäästi turha syyttää koiraa "
KYLLÄ!!! Nyt olemme samaa mieltä. Sitä vikaa on meinaan koiran OMISTAJASSA, joka on ollut kykenemätön kouluttamaan koirastaan yhteiskuntakelpoista.
useimmiten vika on vanhemmissa, jotka eivät ole kasvattaneet kakaroistaan yhteiskuntakelpoisia
Tässä muutama linkki:
Huonosti kasvatettu vauva?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=2215228
Huonosti kasvatettuja koululaisia ja huonosti kasvatettu opettaja?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Koira puri seitsemää lasta Kuusamossa/1135246322967
Tässäkin tapauksessa oli varmaan pyöräilijän vika?
http://www-2.cms.ts.fi/online/lahialue/71407.html
Ja näitä tapauksia on pilvin pimein, jossa pureman uhri ei ole millään tavalla provosoinut tai aiheuttanut uhkaa koiralle, vaan koira on käynyt arvaamatta ja ilman minkäänlaista varoitusta päälle.
miten säälinkään niiden kohtaloa, kakarat taas eivät kiinnosta tippaakaan. Ensimmäisessä tapauksessa kyse oli selvästi mustasukkaisuudesta, olisivat miettineet, ennen kuin menevät mukuloita hankkimaan. Turhaan kuoli koira-parka. Toiseen en juurikaan osaa vastata, mutta kolmannessa vika ainakin oli vanhemmissa, sitä on turha kieltää
on "kakarat ei kiinnosta tippakaan", niin mitä ihmettä teet Äitien jutut -palstalla?!
Toiseen olisi oikea vastaus ollut, etä KOIRAA EI SAA PITÄÄ IRRALLAAN! Eihän siinä voinut mitään tehdä, kun koira riehúi irrallaan!
Missään näissä ei ihmiset provosoineet koiraa hyökkäämään!
Koiran ongelmissa syy on aina kasvattajalla ja jos on niin, että koiraa ei saada kasvatetua kunnolliseksi, niin se pitää lopettaa!
No mutta nythän me voidaankin sitten lopettaa tämä eipäs juupas leikki. Sain oman pointtini tuotua selväksi ja uskon että suurin osa ihmisistä yhtyy samaan: koiranomistaja huolehtii siitä että hänen koiransa ei tuota vahinkoa ihmisille ja vanhemmat opettavat lapsensa kohtelemaan eläimiä oikein sekä kysymään luvan omistajalta ennenkuin tekee tuttavuutta tämän koiran kanssa.
Minun mielipiteeni asiaan on se että koiran omistaja on aina vastuussa koirastaan ja lapsen vanhempi lapsestaan. Eli tarkoitan sitä, että on vanhemman vastuulla opettaa lapselleen, ettei vieraita koiria saa mennä silittelemään ilman lupaa ja opettaa muutenkin miten eläimiä tulee kohdella. Minusta ei ole suotavaa että taaperoikääinen lapsi repii koiraa karvoista ja roikkuu koirassa jatkuvasti kiinni.
Toisaalta taas koiran omistajan on huolehdittava siitä, ettei koira tee mitään lapsille, jotka eivät sille mitään tee. Eikä koiralla ole koskaan oikeutta purra ketään. Koira voi hyvin lähteä sille epämiellyttävästä tilanteesta pois ja silloin lapsi ei saa lähteä koiran perään, vaan koiran pitää antaa olla rauhassa jos se sitä haluaa. Koiran omistajalla on myös vastuu tarkkailla koiraansa ja jos koira pelkää lapsia tai tuntee olonsa muuten epävarmaksi, tulee koira silloin viedä tilanteesta pois, jottei koiran tarvitse itse ruveta itseään puolustamaan, vaan sen omistaja hoitaa asian sen puolesta.
Terve täysi-ikäinen koira jos puree niin se on yleensä väärin opetettu, kasvatettu ja hkaltoin kohdeltu. Jos ihminen puree ja kiusaa niin asiahan on ihan samoin. Lapset ovat erikseen. Vanhemman on vain vahdittava lastaan, ettei tilanteet riistäydy käsistä.
Mitenkäs sitten kun olet itse lenkillä sen kallisarvoisen ja kunnioitettavan koirasi kanssa ja vastaan juoksee irrallaan oleva vieras koira hampaat irvessä ja käy koirasi kimppuun? Katotko vaan vierestä ja syytät itseäsi kun vieras koira nyt sattui tuntemaan olonsa uhatuksi vaikkapa koirasi panna värin takia? Ihan samanlainen oikeus sillä vieraalla koirallakin on puollustaa itseänsä jos tuntee olonsa koirasi takia uhatuksi!! Moniko koiran lopetus ja purema oltaisiin vältetty jos kasvattajat vähän enemmän kattosivat millasille kaheleille koiran luovuttavat! Kun koira puree toista koiraa se viedään piikille vaikka toinen koira on lähes aina käytöksellään saanut korian puollustamaan itseään!!
Sanassa puolustaa on vain yksi l-kirjain. PuoLustaa, ei puollustaa. Ei millään pahalla, mielenrauhani vain järkkyy tuon tason kielivirheiden vuoksi.
Meillä oli ihana ja kiltti beagle uros. Koira oli päivät ulkona tarhassa kun oltiin töissä ja koulussa. Ekat kaks vuotta meni mainiosti! Kunnes naapuriin muutti uusi perhe... Aina kun tulin töistä koira oli jotenkin hätääntyneen oloinen ja pelokas.. Koira alkoi myös kierellä lapsiamme kaukaa. Jäin sitten yksi päivä kotiin sairastamaan ja laitoin koiran päivällä tarhaansa. Makoilin sohvalla telkkaria katsellen kunnes yhtäkkiä kuulin koiran haukkuvan ja itkevän. Katsoin ikkunasta niin siellä ne saatanan naapurin kersat viskoivat koiraa kivillä! Eikä millään pikkukivillä vaan nyrkin kokoisilla!!! Menin tietysti heti komentamaan pennut pois koiran kimpusta ja samalla kävin vähän neuvomassa vanhempiakin!! Päästin koiran tarhasta sisälle. No lapset kun tulivat koulusta kysyin koiralta että "kukakohan sieltä tulee?" koira lähti juoksemaan ovelle kuten aina tekee mutta tällä kertaa tarttuikin kenkiään pois ottavaa nuorimmaistamme naamasta kiinni. Meidän lapset on opetettu kohtelemaan eläimiä oikein ja hellästi! Tilanne meni nopeasti myös pahemmaksi. Lasten kaverit eivät voineet enää tulla käymään koska koira murisi heille ja yhtä kerkesi purrakin ennen kuin lopetin vierailut! Seuraavaksi koira puri yhtä serkkutytöistämme. Yritimme antaa koiran jonnekkin jossa se saisi olla ilman lapsia lähettyvillä ja keskittyä vain metsästys touhuihin mutta kukaan ei huolinut purevaa koiraa. Jonka jälkeen päätimme suruksemme että ainut vaihtoehto oli koiran lopetus! Tästäkin voit varmasti todeta että aina se ei ole omistajassa tai kyseisessä lapsessa se vika jos koira puree!
vika omistajassa, lapsessa eikä koirassa. Ainoa virhe oli, ettet vienyt koiraa lopetettavaksi ensimmäisen puremisen jälkeen!
Itseäni puri sukulaisen koira kasvoihin kun olin lapsi. Silitin koiraa ja se alkoi murisemaan, kukaan ei sanonut, että silittäminen pitäisi lopettaa vaikka omistaja seisoi vieressä. Sittenhän se koira lopulta puri, kun en lopettanut silittämistä. Eikä koiraa lopetettu ennen kuin ehkä 10 vuotta tapahtuneen jälkeen kun omistajaparille oli oma lapsi tulossa. Edelleenkin arastelen/"pelkään" kultaisia noutajia, vaikka muuten olen koiraihminen.
meillä on kissa, sukulaisilla koiria ja omakin koira haaveissa...meillä on kyllä alusta asti ollut selkeää (lapset 4 ja 1) että kissaa ei kiusata ja sen perässä ei juosta tai mennä häiritsemään kissan unta..tai koiran, kumpi nyt sitten onkaan kyseessä.. jos kissa läppäsee kun lapsemme onsitä esim vetänyt hännästä,ei kissaa kielletä ja lapselle kyllä kerrotaan miksi kissa läppäsi (onneksi kissammekin tajuaa vain vähän läppästä, ettei se kimppuun hyökkää) ja jos taas kissa vaan nurkan takaa hyökkää lapsen jalkaan, sa kissa tiukan EI:n.. (en kyllä tiiä auttaako se kissaan mut...)
Tottakai myös koiran omistajall aon vastuunsa, jos näet että vieras lapsi härnää, kiusaa,menee liian lähelle, niin tottakai sinun tulee siitä sanoa, että koira puree, pelkää tms. jos taas tiedät ettei koirasi pidä lapsista, on syy täysin sinun jos viet koiran paikkaan missä tiedät olevan paljon lapsia ja lapsi sitten puree tms. Myös sinun tulee suojella koiraasi asioilta joita tiedät hänen pelkäävän,aivan kuten vanhempien tulee suojella omia lapsiaan..
Ja ihminen on ihminen. Minulle ainakin oma lapsi on arvojärjestyksessä tärkeämpi, kuin joku koira. Jos minun lapsen päälle hyökkää koira, olen valmis sen tappamaan vaikka paljain käsin. Ja HUOM! Lapseni ei osaa koiraa ärsyttää, kun ei vielä osaa kävelläkkään. Että kyllä se ainakin silloin on ihan koiran omassa pääkopassa se vika, jos vaunuissa / rattaissa olevan vauvan kimppuun käy (näitähän on tapahtunut).
Niin ja vielä loppuun: Pureva koira piikille ehdottomasti! Kyllä se lapsen etu ja terveys on etusijalla.
Tuttavallani on koira, joka on ärhäkkä etenkin lapsia kohtaan. Koira hyväksyy ainoastaan perheen vauvan, mutta saas nähdä miten käy kun vauva kasvaa ja alkaa liikkua normaalin lapsen tapaan. Jos koira ei kestä normaalia lapsen leikkiä, vaan ryntää päälle kaukaakin komentamaan leikkivää lasta, ei se ole päästään täysin terve, eikä sitä voi pitää vapaana missään ihmisten ilmoilla.
Huomaa ettet ole elämäsi aikana paljo koirien kanssa ollut tekemisissä. Vika ei ole koiran pääkopassa vaan koiran kasvatuksessa. Sama juttu jos sinun kakarasi olis pahanilkinen; vika ei ole siinä että lapsi olis syntyjään paha vaan sinä olisit vaan kasvattanu sen väärin.
Ei tarvitse ihmetellä mistä näitä koiravihaajia sikiää jos lapsi kasvatetaan jo pienestä pitäen vihaamaan elukoita.
"Että kyllä se ainakin silloin on ihan koiran omassa pääkopassa se vika, jos vaunuissa / rattaissa olevan vauvan kimppuun käy (näitähän on tapahtunut)" meille tapahtui tämä, tosin lapsi ei ollut enää vauva vaan 2vuotias, joka NUKKUI rattaissa. oltiin kävelyllä ja lapsi tosiaan nukkui rattaissa, vastaan tuli ukko koiransa kanssa, koira menee ensin ohi ja sitten kääntyy ja hyökkää nukkuvan lapsen kimppuun. onneksi oli kostea ilma ja vaikutti siltä että alkaisi satamaan, joten olin laittanut sadesuojan rattaisiin. ilman sitä sadesuojaa olisi rakki purrut lastani päähän. rakki yritti saada kuonoonsa sadesuojan ohi kiinni lapseeni mutta luojan kiitos ei onnistunut ja päästiin karkuun. nyt lapsi on melkein 4vuotias ja edelleen pelkää koiria, lapsen ei tartte kuin nähdä koira niin alkaa panikoimaan. lapsi alkoi tuon hyökkäyksen jälkeen pelätä myös kissoja, mutta onneksi ei enää niitä niin kovin pelkää, uskaltaa jo silittää. ja olemme opettaneet lapselle jo ennen hyökkäystä että eläimiin ei saa koskea ilman että äiti tai isi on vieressä ja hyvin on muistanut tuon.
Tarviiko niitä muka kaikkien rakastaa? Moisia paskaperseitä......... Jokainen päättää ite tykkääkö. Minun puolesta kaikki koirat vois myödä Kiinaan lihoiks. Siellä niille on sentään oikea käyttötarkoitus...... Muhahahaahaahaaaaaa!! :))
Onko sinulla kokemusta siitä kun oma koirasi puraisee taapero ikäistä lastasi ?
Väitän, että oli koira miten rakas tahansa, niin jos se puraisee OMAA vauvaa/taaperoa/lasta ilman mitään tähdellisempää syytä ( koulutettu koirakin on silti ELÄIN =ei ajattele samoin kun ihminen. ) niin jokainen vastuullinen vanhempi alkaa etsimään vaihtoehtoja.
Kyllä helevetti, ihmetellä täytyy niitä vanhempia jotka puoltavat koiraa ja antavat niiden pureskella muksujansa ja ehkäpä jotakuta muutakin. Tottakai ja ilman muuta, kumpiakin koulutetaan mutta jos ei mikään auta niin minun mielestä on edesvastuutonta olla toimimatta tilanteen mukaan!
Kyllä kai jokainen on lukenut tarinoita lehdistä, miten on pahimmillaan käynyt. Miettikää asioita ETUKÄTEEN, joitakin asioita ei kannata miettiä vasta sitten kun on liian myöhäistä - ei kannata odottaa sitä päivää kun käy hassusti. Sitten jos ja kun käy hassusti, ne kysymykset kääntyvät niin päin, että onko purrut ennenkin? Mitä TE teitte asialle? Miksi TE annoitte tilanteen jatkua? Onko MIELESTÄSI vastuullista pitää purevaa koiraa lapsen lähellä vapaana? Luuletko tosiaan, että siinä tilanteessa kukaan edes ymmärtää "eläinrakkauttasi".. höpö, höpö, siinä vaiheessa KUKAAN ei ymmärrä sitä että et tosiaan toiminut suuressa eläinrakkaudessa MITENKÄÄN !!
Vastuullinen vanhemmuus on sitä että OSAA tehdä vaikeitakin päätöksiä lasten parhaaksi ja OSAA priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen - Valitettavasti hierarkiassa koira ei tule ennen lapsia!
tulee
No sulla ei varmaan sit ole lapsia.. ÄLÄKÄ HANKIKKAAN! :)
Mutta kyllä mahtavan provon oot osannu keksiä! Mammat ihan liekeissään :D Ja epäilemättä oot naurut jos toisetkin saanu :D
liekö sit provoa, en tiiä... Mut ei pelkoo, en aatellu niitä kakaroita hankkia, kohdistan tunteeni johonkin paljon parempaan
olet Äitien jutut -palstalla, jos "et aio kakaroita hankkia"? Luulisi, että keskityt silloin johonkin muuhun...
kalloon elukoille, jotka käyvät lasten kimppuun.
jotka tahallaan rääkkäävät eläimiä ja aiheuttavat niille tuskaa
linnareissu.
Samasta syystä säkin sinne linnaan joutusit
vie eläinlääkärille lopetettavaksi, niin siitä seuraa vain eläinlääkärin lasku. Jos lapselle teet saman, niin kyllä se on linnareissu! On aivan sairasta ajatella, että lapsen ja koiran lopettaminen olisi sama asia!
eläimen lopettaminen olisi mulle surullisempi asia
ja sinulle surun aiheuttaminenko on suomen laissa vankilatuomion tuottava teko?
Mistä teitä oikein riittää? Todella sairas ajatusmaailma tuollainen.
Miks ylipäätään sinäkin roikut täällä Äitien jutut-palstalla?
Toivon todella että sulla EI ole lapsia, eikä tule.
Tuollaisille koiranperseen nuolijoille en toivois ikinä jälkikasvua..
Hommahan hoituu niin, että ne molemmat osapuolet oppivat ottamaan toisensa huomioon, ja aikuinen valvoo yhteisiä hetkiä. Koira kyllä ymmärtää ja jaksaa sietääkin joitakin yksittäisiä inhottavia kokemuksia, jos se tietää, että se omistaja kyllä hoitaa tilanteen.
Normaalin koiran tulee sietää ahdistaviakin tilanteita purematta. Koiraa ei tule jättää valvomatta, edes siihen kaupan eteen. Lapset eivät ole siihen edes suurin syy. En keksi nyt yhtäkkiä yhtään pakottavaa syytä tai tarvetta sellaiseen tilanteeseen. Ja ei, omani eivät ole ikinä edes yrittäneet näykkäistä lapsia, ei omia eikä vieraita. Eikä mitään kovin kummallista ole tarvinnut sen eteen tehdä. Koirattomien ihmisten ja koirakokemuksia omaamattomien lasten ei tarvitse osata ottaa koiraa aina huomioon. Vastuu on aina koiranomistajalla. Itse olen aina kertonut vieraillekin lapsille, miksi ei kannata jotain tehdä, mutta lasten kanssa vain sattuu ja tapahtuu. Ei koiranomistaja voi odottaa aikuisenkaan osaavan käyttäytyä oikein koiran kannalta. Olen kuullut koiran omistajilta aika paksuja juttuja, kuten sen, että sen ei olisi pitänyt tuijottaa. Koiraa pelkävälle on luonnollista pitää koiraa silmällä. Koira ei saa siitä hermostua. Tai saa hermostua, mutta se ei todellakaan oikeuta esimerkiksi puremaan. Omani ovat kyllä saaneet kokea monenlaista. Vahinkoja sattuu. Mutta elämä jatkuu, eikä ketään tarvitse kenenkään purra. Tervepäinen koira tunnistaa kyllä lapsen, eikä odotakkaan siltä aina ennakoitavaa käytöstä. Ihan samalla lailla kuin se kohtelee koiranpentuakin. Omani eivät myöskään välitä kehitysvammaisista ihmisistä. Mutta ikipäivänä aikuiselta eivät samanlaista käytöstä hyväksyisi yhtä lunkisti.
Ja olen omistanut koiria aikuisikäni. Minulla on myös lapsia, ja kodissani vierailee runsaasti lapsia. Jokaikisen lapsen kohdalla minä itse olen se, joka valvon ja opastan. Ja nimenomaan lapset ovat ne ryhmä, jotka kuuntelevat, ja noudattavat ohjeita. Olen tiukkapipo. Koiralla ei ole yhtään syytä puolustautua puremalla. Silloiun on koiran omistaja laistanut velvollisuuksistaan. Lapset ja koirat eivät siis vaaratilanteita aiheuta, vaan omistaja, joka ei niitä ennakoi. Jokaisen aikuisen ihmisen tulee tietää, että lapsilta ja koirilta ei voi odottaa täydellistä käytöstä. Ja vastuu asioista on tälla aikuisella.
Jos omani purisi pahasti lasta, olisi jatko tarkassa harkinnassa. Todennäköisesti, jos ei käytökselle olisi jokin erittäin painava syy, koira lopetettaisiin. Ja miksi. Siksi, että olen aikaisemmassa elämässäni kouluttanut ja omistanut todellisen ongelmakoiran, joka oli pieksetty niin, että se puri kaikkea. Paitsi lapsia se rakasti. Mutta yhteenkään aikuiseen se ei luottanut, ja uudelleenkoulutus oli työlästä ja hidasta. Voitimme ongelmat, vaikkakaan koira ei ikinä täysin luotettava ollutkaan. Viinaa se ei ikinä oppinut sietämään, vaan alkoholi aiheutti paniikkireaktion. En näe kovin todennäköisenä sellaista tilannetta, että koiramme ketään purisivat, joten en murehdikaan sitä. Mutta valvon kaikkea, mitä koirilleni tapahtuu. Valtaosa koirista kuitenkin elää ongelmitta yhteisöissä. Vaikka siellä tulisi vastaan mitä tahansa. Vain harva oikeasti puree, tai edes uhittelee. Ja jos näin tapahtuu, on omistajalla suuri urakka edessä. Jokin on mennyt pieleen, ja vain koiran omistaja voi sen korjata. Todennäköisimmin sen nimittäin on lähtöisin omistaja laiminlyönneistä. Koiran perussosiaalistamiseen kun kuuluu lapsettomillakin se, että koira oppii tietämään, mikä on lapsi, ja että lasten käytös voi olle erikoista, ja se on vain hyväksyttävää.
Mua on 1 -vuotiaana purrut koira kädestä. Istuin kuulemma rattaissa ja jostain kulman takaa oli tullut terrieri ja nappassut hanskasta kiinni. Omistaja oli kävellyt vähän matkan päästä perässä ja tokaissut äidilleni, että voi, voi, kun ei koira häntä kuunnellut, vaikka yritti huutaa...
Pelkäsin koiria pitkälti aikuisuuteen asti, vaikka suurta vahinkoa ei tullut, kun oli talvihanska kädessä. Ihanko tosissasi väität, että tuo koiran purema oli minun syytäni? Mitenköhän mielestäsi olisin voinut 1-vuotiaana tilanteeseen vaikuttaa, kun rattaissa istuin. Tai miten äitini olisi voinut minut opettaa tuollaisen tilanteen varalle!
Taidat kuulua siihen kastiin, jonka mielestä OMA koira saa purra ketä vaan ja OMA lapsesikin saa tietysti mätkiä toisia lapsia, minkä kerkeää - toisten pitää osata kunnioittaa ja väistellä....
Pakko kertoa myös oma kokemukseni tänne. Olin muutama vuosi sitten kävelemässä ystäväni kanssa ostoskeskukselle päin tarkoituksenamme vuokrata elokuva. Kävelimme vierekkäin jutellen niitä näitä, kunnes huomasimme että meitä vastaan tulee vanhempi rouva koiransa kanssa. Koira ei ollut kooltansa paljoa mäyräkoiraa suurempi, ja se oli hihnassa kiinni. Kaverini tuli taakseni kävelemään tehden tilaa tädille ja koiralle ja jatkoimme jutustelua normaalisti. Kuitenkin kun nainen ohitti meidät koiransa kanssa, tämä pieni puudeli puraisi ystävääni jalasta kiinni ilkeästi. Kaverini alkoi heti huutaa valittaen, mutta täti jatkoi vaan matkaansa eikä edes katsonut meitä päin. Kaverin housuihin tuli reikä, ja jouduimme käydä lääkärillä näyttämässä jalkaan tullutta haavaa. Emme todellakaan provosoineet koiraa mitenkään, paitsi jos normaali jutustelu ja kävely lasketaan koiran ärsyttämiseksi. En halua tietää kuinka montaa muuta ihmistä ja varmasti lastakin tuo koira on ehtinyt jo puremaan, selvästi kun omistajaa ei kiinnostanut edes pysähtyä ja pahoitella asiaa.
Tämä tapaus oli luultavasti joku ääripään edustaja, mutta olen silti sitä mieltä että monissa tilanteissa jossa koira on purrut lasta / ihmistä, ei itse uhri olisi voinut vaikuttaa tapahtumien kulkuun.
Rasittavia nää kasanvääntäjien puolustajat ja lapsenvihaajat!Miettikääs jos oma äitinnekin ois ollu lapsenvihaaja niin eipä teitäkään olis!Ja kovasti on keskusteluista ilmenny ettei koiralla muka vois olla päässä vikaa,ainoastaan omistajassa!!!??Halloooti halloo!!!??Eiköhän niitä vikayksilöitäkin varmasti ole rakeissakin koska näemmä paljon vajukkeja tuntuu meissä ihmisissäkin olevan!
Ja eläin on eläin,ihminen on ihminen.Jos mun lapsen kimppuun kasanvääntäjä käy niin painun vaikka paljain käsin nirhaamaan kyseisen vikayksilön!
Pitäkää eläimet eläiminä,arvostakaa niitä ELÄIMINÄ älkääkö ottako koiraa vain koska se on muotia!Jos todellisia eläinrakastajia on niin eikö niistä eläimistä tulisi nauttia vapaana eikä ottaa lemmikeiksi,eläintarhoihin jne?Eikös se koira alunperin susi ollut???
Koirat käyttäytyvät kuin käyttäytyvät, ettekä te voi sille mitään. Ei siihen auta edes lakisäädös. Niin on ollut ja tulee aina olemaan. Sama kuin valittaisi ilmatieteenlaitokselle huonosta säästä.
Eräs tosielämän realiteetti tulee siinäkin tutuksi kun härnää koiraa ja saa pureman -> tyhmyydestä sakotetaan. Se pitää jokaisen oppia ennemmin tai myöhemmin.
Voitte testata itsekin asian menemällä paikalliseen räkälään aukomaan päätänne isommille, lättyhän siinä lätisee. Eikä silloin kyseessä ole edes järjetön eläin, vaan ihminen.
Siinä saa sitten pohtia kenen vika ja miksi, ym. triviaalia. Silmä on mustana tuloksesta huolimatta.
Koira on kehittynyt sudesta, sillä on laumassa elävän villieläimen vaistot - vainu, väijytys, jahti, hyökkäys, puolustus yms. Samat vaistot ovat ihmisessä.