Näinpä meni taas yksi lauantai: kaveri laittoi viestiä että olenko tulossa baariin ja siinä sitten innoissani laittauduin iltaa varten. Sitten olin valmis ja kello alkoi lähestyä jo kymmentä jolloin voisi jo lähteä jonnekin. No pirautinpa sitten kaverille - ei vastaa. Lähetin viestin, odottelen parisen tuntia...no ehkä vielä odotan 12 asti, mutta sen jälkeen en jaksa enää vaivautua, ei mene edes busseja keskustaan tuohon aikaan. Odotan ja haahuilen facebookissa josko joku muu olisi lähtössä ulos. Ei. Ei ole. Eipä kuulu mitään. No sitten 12:sta se tekstaa että tule tänne. No minä tulen. Vähän on jo fiilis laskenut tästä odottelusta mutta pinnistän ja lähden kuitenkin ihmisten sekaan ulos. Baarissa soitan taas - ei vastausta. Puolen tunnin päästä laitan viestin ja sitten tulee viesti että "mentiin jo toiseen baariin, se on täällä ja täällä". Just...no enpä taida jaksaa enää mennä. Olo on jo väsynyt ja masentunut. Laahustan takaisin kotiin yksinäisyyteen.
Jotenkin ahdistaa ihan hirveästi kun ihmiset eivät vastaa ja joutuu itse olemaan aina se aloitteen tekijä. Mieluummin sitä yrittää säilyttää vähäisetkin ihmissuhteet kuin että luovuttaisi kokonaan ja jäisi kotiin.
Nyt on myös miehestä kyse..laitoin viestiä mutta ei vastausta.. Se siitäkin varmaan sitten.. Mielestäni vastaamatta jättäminen on INHOTTAVAA. Itse vastaan aina, vaikka joutuisinkin vastaamaan että "sori nyt mutta on tilanne että en voi olla kanssasi". Sitä sitten alkaa ahdistumaan ja kyttäilemään kännykkää että no eikö se vastaa, eikö se vastaa...
Olen hiljaisemman puoleinen mutta kuitenkin keskustelukykyinen ja avoin ihminen.. En vaan ole koko ajan äänessä...se näyttää haittaavan ihmisiä niin kovin..
Jotenkin ahdistaa ihan hirveästi kun ihmiset eivät vastaa ja joutuu itse olemaan aina se aloitteen tekijä. Mieluummin sitä yrittää säilyttää vähäisetkin ihmissuhteet kuin että luovuttaisi kokonaan ja jäisi kotiin.
Nyt on myös miehestä kyse..laitoin viestiä mutta ei vastausta.. Se siitäkin varmaan sitten.. Mielestäni vastaamatta jättäminen on INHOTTAVAA. Itse vastaan aina, vaikka joutuisinkin vastaamaan että "sori nyt mutta on tilanne että en voi olla kanssasi". Sitä sitten alkaa ahdistumaan ja kyttäilemään kännykkää että no eikö se vastaa, eikö se vastaa...
Olen hiljaisemman puoleinen mutta kuitenkin keskustelukykyinen ja avoin ihminen.. En vaan ole koko ajan äänessä...se näyttää haittaavan ihmisiä niin kovin..
Vastaukset 6
Vanhimmat
...ja vuokranantaja/talonmieskään ei vastaa kun haluaisin korjata asunnon vikoja..
Heitä se kännykkä vittuun...
Ärsyttäväähän se on, mutta tuossa tapauksessa varmaan ollut takana esim. se ettei hän ole kuullut baarissa puhelintaan.
Varmaan monien yksinäisten ongelma tääl.
Ei uskalleta ottaa elämää omiin käsiin vaan ootetaan muitten tekevän sen puolestaan.
Jäähään kotia oottelemaan jos vaikka joku soittaisi ja ku ei soita ni voi itku ja surku.
Miks et suunnittelis lltaa omin päin? Menisit baariin ihan yksin hengailisit tuttujen tai tuntemattomien kans, ja jos kaveri soittaa sanot että oot siellä ja täällä. Sun elämähän se on. Jos ei soita tai vastaa ni so what? Tutustut parempiin ihmisiin.
Suurin virhe on oottaa että muut soittaa tai vastaa ku seuraa eniten kaipaat. Kannattaa vähä itsenäistyä eikä ootella että kaikki tulee naaman eteen.
Sun tilassa oisin haistattanu kaverille pitkät ja jääny hengailemaan baariin muuten vaan.
Tän ku opettelet huomaat pian että sulla on kavereita enemmän ku tarpeeks. Kukaan ei tykkää kynnysmatoista.
Mua ärsyttää ihan sikana ku ei vastata viesteihin siinä tulee olo et olenko tosiaan
niin mitätön ja harmaa ihminen et ei voi yhtä viestiä laittaa. Olis sit vaiks edes sellanen viesti et JÄTÄ MUT RAUHAAN! mut se epätietoisuus siitä et mitäköhän olen sanonut tai tehnyt väärin et kännykkä on hiiren hiljaa..vituttaa ku ketään ei arvosta mua ihmisenä
outoja tyyppejä kun ei vastaa sulle...