Ei voi kuin ihmetellä näitä Kadonneen jäljillä ohjelmassa löytyneitä ulkolaisia isiä, miten hyvin he ovat ottaneet vastaan lapsensa. Toista on täällä Suomessa suomalaiset isät! Käyttäytyvät todella törkeästi lapsiaan kohtaan. He suorastaan pakoilevat lapsiaan, eivät ota sydämellisesti vastaan jos lapsi aikuisena haluaa tavata isänsä. Kokemusta on! Lapseni on yhden illan "hoito", ei ole lapseni syy miten on alkunsa saanut. Ihmiset, jotka ovat katsoneet tätä Kadonneen jäljillä ohjelmaa, ymmärtävät varmaan miten tärkeää näille lapsille on ollut saada tietää kuka ja minkälainen isä on. Suomalaiset isät luulevat aina, että ollaan rahaa tms. pyytämässä, kyllä se on ihan sivu seikka lapselle. Lapseni isä on suostunut kerran tapaamaan lapsensa, oli kuulema ollut liikuttunut, mutta ilmoitti myös, ettei voi pitää yhteyttä, koska muuten tulee avioero. Lapseni sanoi minulle, ettei hänkään halua tietää enää mitään sellaisesta isästä, joka ei halua edes tapailla, eikä kuulla yhtään mitään, vain vaimonsa tähden! Vaimonsa hän on tavannut vasta monta vuotta tämän kyseisen lapsen syntymän jälkeen. Täytyy olla vaimon aika omistushaluinen, koska uhkailee jopa itsemurhalla kun ei kestä, että miehellä on entisestä elämästään lapsi. Samassa kaupungissa asutaan ja joskus vilaukselta nähdään. Heidän kaksi tytärtään ovat paljon saman näköisiä tyttäreni kanssa, kuin "kolme marjaa". Kadonneen jäljillä ohjelmaa katsoessani tulee väkisinkin mieleen miten nämä siskopuolet suhtautuisivat toisiinsa, jos ovat vanhempiinsa tulleet, niin varmaan häpeäpilkkuna siskoaan pitäisivät.
Hyvää loppuelämää vaan "isälle" ja hänen perheelleen, toivottavasti ainakin isä on sujut omantuntonsa kanssa. Minä nautin nyt lapsenlapsistamme, joista hän ei myöskään halua kuulla mitään. Hän nimittäin soitti kerran väärinkäsityksen johdosta ja ilmoitti samalla painavasti: En halua kuulla teistä mitään, en mitään, ymmärrätkö? Minä ymmärsin, tottakai ;-)
Hyvää loppuelämää vaan "isälle" ja hänen perheelleen, toivottavasti ainakin isä on sujut omantuntonsa kanssa. Minä nautin nyt lapsenlapsistamme, joista hän ei myöskään halua kuulla mitään. Hän nimittäin soitti kerran väärinkäsityksen johdosta ja ilmoitti samalla painavasti: En halua kuulla teistä mitään, en mitään, ymmärrätkö? Minä ymmärsin, tottakai ;-)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Teille toivon kaikkea hyvää, tyttärellesi ja hänen lapsilleen.
Tuskimpa kaikki ottaa yhtä iloisesti vastaan näitä "yllätyvieraita", eipä taideta kaikkia ohjelmia edes tv:sä näyttää, kyllähän niissä ensin tehdään paljon taustalla työtä ennenkuin lähdetään ulkomaille paikan päälle etsimään jotakuta ihmistä, sellaisiakin on jotka eivät halua tavata omia sukulaisiaan tai lapsiaan.
Mahdollisushan on aikamoisen suuri että ovi vedetään kiinni nenän edestä, ei oikein hyvältä telkussa näyttäisi.
Kovasti ovatkin yrittäneet pitää yhteyttä toisiinsa ennen tätä ohjelmaa.
Äiti tai Isähän ei millään ole voineet toisiaan löytää aiemmin.
Yhtäkkiä vaan katsoivat toisiltaan vaikka kuinka yrittivät yhteyttä pitää. Kamalaa tuollainen.
Toivottavasti minun Isäni ei yhtäkkiä katoa ilman omaa haluaan kuin tuhka tuuleen.
Ehkäpä tuommoista Kadonneen jäljillä kaltaista ohjelmaa ei ainakaan näyttää kannattaisi, jos siellä isät tyttäriään kaltoin kohtelisivat! Hyviä olivat kumpikin sekä isä että tytär! Olisikohan tässä tapauksessa ollut jotakin tekemistä Välimeren ihmisten huomattavasti sosiaalisemmalla luonteella!
Tai sitten Kameralla joka kuvasi vieressä kaiken aikaa ?
Ihminen voi käyttäytyä oudosti kun TV kamera on naaman edessä.
Harva esim kaivelee nenäänsä tai päästelee pieruja kameran edessä.
Kadonneen jäljillä ensimmäisissä jaksoissa oli tytär, joka etsi ja löysi Saksaan "kadonneen" suomalaisen isänsä. Isä oli todella kiusaantunut, en tiedä oliko tyttären tapaamisesta vai tv-kamerasta. Kyllä nää Välimeren ihmiset, isät ottavat lapsensa ja sukulaisensa ihan toisella tavalla kuin me suomalaiset. Tuskin heidän vanhustenkaan tarvitsee missään vuodeosastolla vaipoissa elämän viimeiset vuodet maata. Saattahan olla, että tulee vielä sellainenkin jakso, jossa vastaanotto ei ole sydämellinen, tai sitten ohjelma on suuniteltukin vain onnellisille päätöksille. Oli miten oli, mutta törkeesti on alottajan lasta isä kohdellut!
Kylmä uskonto, raha raha raha.
Välimeren maiden kansalaisten onni etteio tämä meidän Martti Luther rantautunut heidän kotikonnuilleen.
Tämäkin yksi nainen, jonka isä oli kreikkalainen merimies ja POIKENNUT vain suomen satamassa. Kreikassa perhe, vaimo ja lapset. Tuskin ketään oikeasti tilanne ilahdutti, mutta kameroiden edessä oli pakko näytellä. Liekö rahallakin osuutta asiaan, tuotantoyhtiö hiukan antoi niin "hyväksyminen" tapahtui hammasta purren. Aika törkeää, että tällaisesta tehdään ohjelmaa, adoptiot vielä ymmärtää, mutta äpärälapset ympäri maailmaa kannattaisi unohtaa.
Viime tiistaisessa Kadonneen jäljillä ohjelmassa ei tämä Kreikkalainen ollut naimisissa, hehän asuivatkin Kreikassa tämän Kotkalaisen naisen kanssa. Perheen hän oli perustanut muutamaa vuotta myöhemmin. Sitä ennen oli lähettänyt kirjeen Kotkalaiselle, jossa oli ilmoittanut, että voisivat mennä naimisiin, nyt olisi rahaa siihen. ( oli ollut merillä tienaamassa ) Kotkalainen ei sitä ollut kuitenkaan saanut.
Toi äpärä-nimittely ei kuulu nykyaikaan.....
Yhteiskunta on kasvanut kieroon. Nämä "yhden illan hoidot" josta mainitsit ovat myös tämän hetken lieveilmiöitä, eikä niistä haluta ottaa vastuuta. Eroperheitä ei haluta yhdistää, eikä vanhempien riitoja haluta sovitella, vaan muodostetaan eturyhmiä jotka taistelevat keskenään.
Tuolla vanhemmat.com keskustelupalstalla voi käydä lueskelemassa kuinka isät huutavat lastensa perään.
En tiedä mitä kaikkea sen palstan kirjoitusten takaa löytyy, mutta ainakaan minkäänlaista sovintoa ei tunnu kukaan hakevan ja joku hyötyy ihmisten riitauttamisesta. Lapset joilta on viety kaikki ovat sitten riitakapuloina.
Perhekulttuurin on seksuaalikulttuuri syrjäyttänyt ja asioille on annettu toisenlaiset merkitykset.
Olemassa olevaa ihmistä ei voi kuitenkaan sivuuttaa, täytyy olla aika kylmä ihminen, joka näkee edessään itseään ulkonäöltään muistuttavan jälkeläisen ja suurinpiirtein toivottaa jälkeläisen painumaan " niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ". Meitä on moneksi, toivotaan vaan, että käy niin kuin sanonta on: Sen minkä taakses jätät, sen edestäs löydät.