Timo Koivusalon jatko-osa jatkaa samalla saralla kuin ensimmäinen osa "Täällä pohjantähden alla" draamaelokuva Väinö Linnan kansalliseepoksesta.Suomen sisällissodan jälkitunnelmiin sijoittuva tarina on ajankohtaisuudessaan tärkeä muistutus olemassa olostamme maassamme,jossa ollaan menettämässä itsenäisyys ja omavaraisuus EU:n luomalle globalille maailmantaloudelle.Koskela suvun vaiheita seurataan työläisen näkökulmasta katsottuna.Elokuvaa ei voi katsoa porvarilasit silmillä millääntavalla.Siksi elokuvasta on annettu hyvin eriäviä mielipiteitä.Tunnetta elokuvasta löytyy,vaikka sellaista arviota on annettukkin ettei sitä muka olisi.Ilkka Koivulan esittämästä Akselista löytyy koko elokuvan kulminaatio.Akseli on vihainen mies omalla tavallaan,ja miksei meistä kukaan olisi siinä tilanteessa päähän potkittuna???
Illka Koivulan esittää roolinsa raivolla,jota tarvittaisiin nykyaikana vaikkapa suomen politiikassakin.
Timo Koivusalo ei romantisoi ,kuten ehkä Edvin Laine teki Akseli & Elina elokuvansa hieman romantisoidusti.Ville Virtasen esittämä nationalistiopettaja on päälle käyvä fasistisika,joka sodan kynnyksellä huomaa olevansa samassa veneessä muiden lomassa.Tästä olisi saanut enemmänkin irti dramatiikka,sillä kerronta ei ole kovin sujuvaa,välillä loikitaan reippaasti yli joistakin tarinan eri vaiheista senkummemmin mitään selittelemättä.Ehkäpä sitten tuleva TV-versio on eheämpi?
Loppuvaiheet antavat ymmärtää elokuvan kertovan suomenkansan olevan ristiriitaisuuksien luvattumaa,josta ollaan päästy nykytilanteeseen hyvinvointivaltioon,mikä on murenemassa hurjaa vauhtia tällä hetkellä.Olemmeko ajautumassa samaan tilanteeseen kuin vuonna 1918???
Toivottavasti ei.Mutta loppukuvan suomenlippu salossa on jotenkin haikea kuva,johon eräs elokuvan keskeisistä hahmoista kohdistaa haikean katseensa,aivankuin odottaen jotakin tulevaa.
Koivusalo onnistuu olemaan varma asiassaan,eli kansan puolella,kuten pitääkin.
TÄHTIÄ ¤¤¤¤
Illka Koivulan esittää roolinsa raivolla,jota tarvittaisiin nykyaikana vaikkapa suomen politiikassakin.
Timo Koivusalo ei romantisoi ,kuten ehkä Edvin Laine teki Akseli & Elina elokuvansa hieman romantisoidusti.Ville Virtasen esittämä nationalistiopettaja on päälle käyvä fasistisika,joka sodan kynnyksellä huomaa olevansa samassa veneessä muiden lomassa.Tästä olisi saanut enemmänkin irti dramatiikka,sillä kerronta ei ole kovin sujuvaa,välillä loikitaan reippaasti yli joistakin tarinan eri vaiheista senkummemmin mitään selittelemättä.Ehkäpä sitten tuleva TV-versio on eheämpi?
Loppuvaiheet antavat ymmärtää elokuvan kertovan suomenkansan olevan ristiriitaisuuksien luvattumaa,josta ollaan päästy nykytilanteeseen hyvinvointivaltioon,mikä on murenemassa hurjaa vauhtia tällä hetkellä.Olemmeko ajautumassa samaan tilanteeseen kuin vuonna 1918???
Toivottavasti ei.Mutta loppukuvan suomenlippu salossa on jotenkin haikea kuva,johon eräs elokuvan keskeisistä hahmoista kohdistaa haikean katseensa,aivankuin odottaen jotakin tulevaa.
Koivusalo onnistuu olemaan varma asiassaan,eli kansan puolella,kuten pitääkin.
TÄHTIÄ ¤¤¤¤
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni Koivusalo onnistui hienosti tässä elokuvassa.
Veteranfanilta jälleen taattua laatu-arvostelua. Hienoa.
Täällä Pohjantähden alla II on hitusen parempi kuin ykkösosa, mutta silti jää ylivoimaisesti Laineen version jalkoihin. Näyttelijät onnistuvat paremmin kuin ykkösesessä, mutta alkuperäisen Aarno Sulkanen on vakuuttavampi Akselina kun Ilkka Koivula. Vera Kiiskinen on mielestäni toivoton tapaus Elinan roolin ja Laineen versiossa Ulla Eklund on reilusti vakuuttavampi. Muut hahmot eivät yllä Laineen version vastaavien tasolle. Elokuvan loppu on epäonnistunut. Vaikka kirjassa Akseli kuoleekin, tämmöinen loppu ei sovi elokuvaan.
Katsottuani nyt kolme Koivusalon elokuvaa olen huomannut että mitä vähemmän tapahtumia/henkilöitä sitä parempi elokuva. Kulkuri ja Joutsen on Koivusalon parhain elokuva.
Anna elokuvalle 1,5 tähteä.