Olen tällä hetkellä rv32 3 ja odotan esikoista. Olen 35v. ja mieheni 32v. Miehelläni on edellisestä liitosta 7v. lapsi joka on meidän luona n. pari vk:loppua kk:dessa. Mieheni on aivan loistava isä lapsellensa kaikin puolin ja uskon, että hän on myös samalla lailla meidänkin lapsellemme. Minusta tuntuukin hyvin turvalliselta saada hänen kanssaan lapsi, kun hänellä on jo kokemusta. Mutta mutta.. olen aina ollut yö kukkuja ja tykännyt nukkua pitkään vp aamuina. Olen todellakin elämän nautiskelija! :) Jänskättää kovasti, että kohta elämäni mullistuu ihan täysin, mitä oikein tapahtuu.. Mieheni valaa minuun uskoa ja luottamusta, että kaikki menee hyvin. Ja että meille tulee hyvä perhe elämä jne.. ja hän lupaa auttaa kaikessa, kodinhoitotöissä ja vauvan kanssa. Hän onkin hyvin lapsi rakas persoona, että en epäile sitä yhtään. Mutta kaikesta tästä huolimatta tuntuu välillä, että teenkö nyt oikein..? Mitäs jos tämä ihana elämäni loppuu, ja olen kohta kävelevä zombi.. Pelkään, että vauva valvottaa koko ajan, olen kovin herkkä uninen ja unen saanti kestää välillä kauan. Ja vaikka mieheni on luvannut jakaa kanssani yö heräämiset, niin heräänhän minäkin joka tapauksessa vaikka en hoitaisi vauvaa.. Pelkään, että meillä ei ole mieheni kanssa enää yhteistä elämää, vaan kaikki pyörii vauvan ympärillä. Miten rakkautemme voi kestää tämän kaiken jos olen ekan vuoden väsynyt ja kiukkunen.. Meillä on miehini kanssa todella hieno parisuhde, ollaan oltu 2v naimisissa ja molemmilla on huono liitto takana. Löysimme toisistamme ne "oikeat ihmiset". Niin, taidan pelätä että ihana vauvamme vie tämän kaiken meiltä. Me tykkäämme katsella leffoja kylki kyljessä, tehdä pitkiä lenkkejä koiran kanssa, keskustella asioista maan ja taivaan väliltä, matkustella ja kokkailla yhdessä jne.. Mutta, onko huoleni ihan jostain.. Uskoisin kyllä että on.. Mutta kun en ole koskaan saanut lasta, en voi tietää mitä tapahtuu ihan oikeasti.. No, tulipa vähän purettua tänneki mieltä.. :)
Jännitystä ilmassa!
tulevamam
4216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mullekin on tulossa ensimmäinen pikkunen, toki vielä aika alussa. Tilanteeni on sinänsä sama, että miehelläni on edellsiestä liitosta 12 vuotias poika. Itse olen suurimmalti osaksi huolissani rahasta. En pelkää niitä heräämisiä tai muuta, mutta huolehdin siitä miten tulot tippuu kun vauva syntyy ja jos mieheni ei vielä silloinkaan ole päässyt töihin. Olisi mukava saada pitää oma asunto kun vuokraa kuitenkin maksetaan lyhennyksien verran vastaavasta kämpästä jos tämä oma kämppä pitäisi vaikka myydä kun ei ole varaa maksaa sitä työttömyyskorvauksella ja äitiyspäivärahalla.
Mieheni on onneksi niin oma-aloitteinen, että vie jopa ne roskat ja siivoaa omat sotkut. Sitäkään ei tarvitse pelätä, että kotityöt ja vauvan hoito jäisi pääosin vastuulleni vaikka mies menisikin töihin! En myöskään pelkää menettäväni "omaa elämääni", lähinnä toisinpäin koen vasta saavani sen vauvan myötä.
Ainur huolenaihe tällä hetkellä raha. Mitäs sille voisi tehdä?!
Olen vasta 13 viikolla, mutta mietin samoja asioita. Minä myös olen yökukkuja aamunukkuja, taitavat olla pian historiaa ne ajat. Mies taas tykkää meillä herätä viikonloppuina ja lomallakin ajoissa kahdeksan maissa eikä oikein ymmärrä, kun mä kömmin sängystä vasta puoliltapäivin. Mutta en usko, että hän haluaa joka viikonloppu hoitaa lasta aamuseitsemästä alkaen, kun hänellä työkin hoidettavana. Ja niin, kyllähän minuakin tarvitaan yöllä ja aamulla lasta syöttämään vähintään.
Mulla on tällanen "suunnitelma" :), tosin eihän sitä tiedä, onnistuuko sen noudattaminen sitten oikeassa tilanteessa... Mutta siis, olen ajatellut valvovani iltaisin vauvan ekaan yösyöttöön asti (varmaan 23-24 maissa, jos vauva menee yöunille 19-20?), no tietty sitten varmaan tulee pari yöheräämistä siinä ja ehkä 7-8 aikaan aamulla ylös. Ottaisin sitten hyvissä ajoin päivällä päikkärit yhdessä vauvan kanssa ja koittaisin niin kuroa mahdollista univelkaa. Eikös niitä yleensä puolenpäivän maissa yleensä nukuteta?
Sitten me ollaan puhuttu mieheni kanssa, että viikonloppuina annetaan vuoropäivin toisen nukkua ja toinen hoitaa vauvaa. Ja jos meinaa pää hajota, meillä on sellanen "varaventtiili" eli miehen vanha asunto, joka on tyhjillään. Sinne voi toinen sitten mennä nukkumaan rauhassa, jos tuntuu että tarvii kunnon unet.
Korjatkaa kokeneemmat, jos nää mun kaavailut kuullostaa ihan älyttömiltä.
Silti hirvittää se, kun mulla kans vaikea nukahtaa uudestaan heräämisen jälkeen. Pyöriminen saattaa kestää parikin tuntia. Käykö niin, että ehdin just saada unen päästä kiinni, kun taas pitää herätä syöttämään/vaippaa vaihtamaan?
No sen verran vaan korjaan, että vauvat menevät nukkumaan milloin sattuvat. Eivät välttämättä kaheksan aikaan illalla, vaan vaikka yheltä yöllä. Ja toinen on noi päikkärit. Yleensä vasta vuoden ikäisenä kun vauvat siirtyvät yksiin päiväuniin, niin ne nukutaan silloin 12 aikaan. ihan pienethän nukkuvat 1-2h välein, siis ylensä. Vauvatkin ovat kovin yksilöllisiä, tosi huonolla tuurilla sitä voi saada vauvan, joka nukkuu vähän yöllä ja vähän päivällä.
Mutta hämmästyttävästi ne hormonit auttaa myös tohon valvomiseen. Sitä vaan pystyy siihe, kun on pakko ja täytyy sanoa, että jos teillä on joku ylimääräinen kämppä johon voi välillä mennä yöksi, niin se on jo niin loistavaa, että ei paremmasta väliä.
Olettaen tietenkin, että vauva suostuu ottamaan maitoa pullosta... :)
Kiva oli huomata, että täältä löytyi muitakin jotka pohtii samanlaisia asioita! :)
Olisi kyllä mukavaa, että joku kokenut vähän valistaisi meitä!
Itse voisin vastata sulle "vmnbdd", että älä ole huolissasi rahasta! Kyllä muakin sekin asia meinasi käydä jännittää kun meilläkin on sellainen tilanne, että mieheltäni loppuu työt kk:den päästä. Ja töistä ei olekaa sitten tietoa.. Mutta tiedän tuttava piiristäni muutamia joilla ollut ihan sama tilanne. Ja kyllä sitä vaan pärjätään! Kaikki ovat saaneet jokapäiväisen leipänsä ja laskut maksettua. Ja kun isäkin on kotona 24h, niin ei tarvii yksin tehdä kaikkea. Minusta vaan se tuntuu hyvältä! :)