Mä alan olla todella huolissani itsestäni ja tulevaisuudestani.
Täytän juuri 25 ja asun edelleen kotona. En ole koskaan itsenäistynyt normaalisti. En ole koskaan liikkunut missään itsekseni eikä minulla ole minkäänlaista työkokemusta. Siis ei minkäänlaista, vaikka olen tämän ikäinen. Opiskelupaikka tosin on, toivomusteni mukainen mielenkiintoinen ala ja opiskelut on aina sujunu erittäin hyvin arvosanojen puolesta, mutta vauhti on yhtä kaikki niissäkin toivottoman hidas. Suurin ongelmani on ettei mulla käytännössä koskaan ollut opintoja lukuunottamatta juuri mitään kosketusta ulkomaailmaan. Koulussa olin aina erilainen ja mua kiusattiin joka ikinen päivä alaasteen ekasta yläasteen viimeiseen asti. Ystäviä/kavereita on aina ollut äärimmäisen niukasti. Lukioaikana mulla alko esiintyä erittäin vaikeita ahdistus- ja pakko-oireongelmia, jotka ovat vaihtelevina jatkuneet tähän päivään saakka ja ovat osaltaan olleet entisestään vaikeuttamassa elämän ottamista omaan haltuun. Niiden lisäksi minjua ovat vuosia vaivanneet niska/hartiatongelmat ja niihin liittyvät inhottavat oireet ja kilpirauhashäiriö, jonka vuoksi painonhallinta on vaikeaa. Olen todella äärettömän onneton, tuntuu ettei mistään tule mitään, etten koskaan saa itseäni kuntoon ja integroitua yhteiskuntaan. Tunnen itseni arvottomaksi pummiksi, jolla ei ole kykyä eikä tulevaisuutta, koska en uskalla mitään. Olen aina pelännyt suunnilleen kaikkea mahdollista ja huolehtinut kaiken maailman pikkuasioista. En niin sanopakseni osaa/ pysty tarttumaan itseäni niskasta -- eikä tämä ole mikään puolustus vaan pelkkä toteamus onnettomasta ominaisuudesta, josta minun pitäisi tietysti päästä eroon, mutta miten ? Onko KETÄÄN muuta joka olisi edes vähän samantapaisessa tilanteessa? Kaikki muut paljon nuoremmatkin tuntemani ovat jo täysitsenäistyneitä, elämä hallussa, matkusteltu yksin ympäri maailmaa ilman mitään huolia jo 18- 19-vuotiaina,monilla on jo perhe ja tutkinto edistyy kovaa vauhtia tai on jo valmis. 20-vuotias ystävänikin saa jo vauvan ja iloitsee puolisostaan ja vakiintuneesta elämästään. Minä sen sijaan en ole koskaan edes seurustellut, kukaan ei ymmärrettävästi ole koskaan ollut minusta kiinnostunut ja tietysti myös oma arkuuteni on aina ollut esteenä.
Täytän juuri 25 ja asun edelleen kotona. En ole koskaan itsenäistynyt normaalisti. En ole koskaan liikkunut missään itsekseni eikä minulla ole minkäänlaista työkokemusta. Siis ei minkäänlaista, vaikka olen tämän ikäinen. Opiskelupaikka tosin on, toivomusteni mukainen mielenkiintoinen ala ja opiskelut on aina sujunu erittäin hyvin arvosanojen puolesta, mutta vauhti on yhtä kaikki niissäkin toivottoman hidas. Suurin ongelmani on ettei mulla käytännössä koskaan ollut opintoja lukuunottamatta juuri mitään kosketusta ulkomaailmaan. Koulussa olin aina erilainen ja mua kiusattiin joka ikinen päivä alaasteen ekasta yläasteen viimeiseen asti. Ystäviä/kavereita on aina ollut äärimmäisen niukasti. Lukioaikana mulla alko esiintyä erittäin vaikeita ahdistus- ja pakko-oireongelmia, jotka ovat vaihtelevina jatkuneet tähän päivään saakka ja ovat osaltaan olleet entisestään vaikeuttamassa elämän ottamista omaan haltuun. Niiden lisäksi minjua ovat vuosia vaivanneet niska/hartiatongelmat ja niihin liittyvät inhottavat oireet ja kilpirauhashäiriö, jonka vuoksi painonhallinta on vaikeaa. Olen todella äärettömän onneton, tuntuu ettei mistään tule mitään, etten koskaan saa itseäni kuntoon ja integroitua yhteiskuntaan. Tunnen itseni arvottomaksi pummiksi, jolla ei ole kykyä eikä tulevaisuutta, koska en uskalla mitään. Olen aina pelännyt suunnilleen kaikkea mahdollista ja huolehtinut kaiken maailman pikkuasioista. En niin sanopakseni osaa/ pysty tarttumaan itseäni niskasta -- eikä tämä ole mikään puolustus vaan pelkkä toteamus onnettomasta ominaisuudesta, josta minun pitäisi tietysti päästä eroon, mutta miten ? Onko KETÄÄN muuta joka olisi edes vähän samantapaisessa tilanteessa? Kaikki muut paljon nuoremmatkin tuntemani ovat jo täysitsenäistyneitä, elämä hallussa, matkusteltu yksin ympäri maailmaa ilman mitään huolia jo 18- 19-vuotiaina,monilla on jo perhe ja tutkinto edistyy kovaa vauhtia tai on jo valmis. 20-vuotias ystävänikin saa jo vauvan ja iloitsee puolisostaan ja vakiintuneesta elämästään. Minä sen sijaan en ole koskaan edes seurustellut, kukaan ei ymmärrettävästi ole koskaan ollut minusta kiinnostunut ja tietysti myös oma arkuuteni on aina ollut esteenä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
siitä vain sitten eteenpäin ongelma--->ratkaisu mallilla ja länttäät sen seinälles ja alat toimittaa asioita.
Miten muuten kuvittelet asioiden järjestyvän. Jos ongelmasi on puolestaan jokin mt-häiriö hae apua lääkäriltä.
Olet tosi nuori ja turhaan mietit mitä sinulla ei ole. Alahan nyt toimimaan.
Suosittelen avun hakemista. Olen itse 30v ja asun edelleen kotona ja hain vasta muutama kuukausi sitten apua. Nyt vituttaa, että en tehnyt sitä kymmenen tai viisi vuotta sitten. Ammattia ei ole, enkä ole koskaan ollut palkkatyössä, kavereita näen hyvin harvoin ja seurustellut en ole koskaan. Vankilassakin olisi ollut enemmän aktiviteettia kuin elämässäni kymmeneen vuoteen.
Kuulostat ihan itseltäni, vaikka et täysin samanlainen olekaan. Lapsena monet asiat tehtiin puolestani, joten en oppinut esim. hakemaan kesätyöpaikkoja itse. Jotain pientä työharjoittelua olen tehnyt, mutta en ole koskaan ollut "oikeissa" töissä. Minäkin saan opinnoissa hyviä arvosanoja, mutta olen hidas. Ystäviä ei ole ja terveys on minullakin mennyt. Osa oireistasi on samoja kuin minulla. Ongelmani alkoivat henkisen perheväkivallan takia. Minä sentään asun omassa asunnossa ja joissakin paikoissa olen alkanut äskettäin käymään itsenäisesti, mutta silti tunnen olevani kovin kokematon monille ihmisille normaaleissa asioissa. Esim. seurustelukokemustakaan minullakaan ei käytännössä ole
Älä huoli, kyllä sinä vielä ehdit itsenäistyä! Aloita pienistä asioista ja etene vähitellen kohti isompia. Käy ensin vaikka kotikaupungissasi jossain pienessä tapahtumassa tai vaikka kahvilassa, myöhemmin mene johonkin tapahtumaan kokonaan eri kaupunkiin.
Kaipaatko lisää ystäviä? Haluaisitko kirjoittaa mulle? Ystävien saaminen voi auttaa oireitasi helpottumaan. Myös nimimerkin "regregdfg" ja muiden samanlaisten kanssa voin ruveta kirjoittelemaan. Ilmoittakaa, jos joku haluaa mailiosoitteeni. Olen samaa ikäluokkaa oleva nainen.