Te, jotka olette lääkkeellisenhoidon tms takia päässeet takaisin kiinni työelämään, oletteko kertoneet työpaikallanne, että teillä on lääkitys esim. paniikkihäiriöön ja miten työkaverit sen ovat ottaneet vastaan?
Itse olin pitkään pois työelämästä työuupumuksen vuoksi ja olen kertonut työpaikalla lääkityksestäni ja siitä, että kävin psykologin juttusilla. Meidän työpaikalla tieto otettiin ihanasti vastaan niin pomon kuin työntekijöidenkin kantilta. Tosin työpaikallani en ole ainoa, joka on käynyt psykon juttusilla saati sitten syö lääkettä paniikkihäiriöön.
Olen kuitenkin kuullut, että kaikilla ei tilanne ole näin hyvä ja työpaikalla ei ehkä ole kannttanut näin henkilökohtasista asioista puhua. Voi kuulemma vaikuttaa mahdollisesti tuleviin työhakuihin, kun on yleisessä tiedossa, että on ollut sairaslomalla vaikkapa sitten työuupumuksen takia ja on lääkitys masennukseen tms. Vaikka oireet lääkityksellä pysyisivätkin kurissa.
Miksi tämä asia edelleen koetaan yhteiskunnassamme tabuna? Suomessa on paljon masentuneita, työuupumuksesta kärsiviä ja paniikkihäiriöisiä ihmisiä.
Ei nämä ihmiset mitään hulluja ole, vaikka heillä lääkitys olisikin! Minullekin eräs tuttu sanoi, että ei kannata kaikille puhua, että on ollut terapiassa, kun lähtee liikkeelle huhu, että "tuo on hullu!"
Nyt sitten uutisissa tuli, että iso osa työpaikoista ei enää hyväksy sairasloman syyksi työuupumusta. Herran jestas!! Nämä uupumuksesta kärsivät ajetaan nyt todella ahtaalle, koska he eivät uskalla lähteä apua hakemaan ajoissa. Minusta Mielenterveysliitos pitäisi nyt herätellä työnantajia tämän asian tiimoilta. Onko tietämättömyys saanut vallan vai onko työuupumus nimikettä käytetty väärin ja oltu saikulla ns. väärin perustein?
Itse muistan, kuinka hävettävältä tuntui, kun lääkäri kirjoitti minulle sairasloman perusteeksi lievä depressio, kun en työuupumus nimikkeellä olisi saanut sairaslomalta palkkaa!
Kertokaapa omia mielipiteitänne=)
Itse olin pitkään pois työelämästä työuupumuksen vuoksi ja olen kertonut työpaikalla lääkityksestäni ja siitä, että kävin psykologin juttusilla. Meidän työpaikalla tieto otettiin ihanasti vastaan niin pomon kuin työntekijöidenkin kantilta. Tosin työpaikallani en ole ainoa, joka on käynyt psykon juttusilla saati sitten syö lääkettä paniikkihäiriöön.
Olen kuitenkin kuullut, että kaikilla ei tilanne ole näin hyvä ja työpaikalla ei ehkä ole kannttanut näin henkilökohtasista asioista puhua. Voi kuulemma vaikuttaa mahdollisesti tuleviin työhakuihin, kun on yleisessä tiedossa, että on ollut sairaslomalla vaikkapa sitten työuupumuksen takia ja on lääkitys masennukseen tms. Vaikka oireet lääkityksellä pysyisivätkin kurissa.
Miksi tämä asia edelleen koetaan yhteiskunnassamme tabuna? Suomessa on paljon masentuneita, työuupumuksesta kärsiviä ja paniikkihäiriöisiä ihmisiä.
Ei nämä ihmiset mitään hulluja ole, vaikka heillä lääkitys olisikin! Minullekin eräs tuttu sanoi, että ei kannata kaikille puhua, että on ollut terapiassa, kun lähtee liikkeelle huhu, että "tuo on hullu!"
Nyt sitten uutisissa tuli, että iso osa työpaikoista ei enää hyväksy sairasloman syyksi työuupumusta. Herran jestas!! Nämä uupumuksesta kärsivät ajetaan nyt todella ahtaalle, koska he eivät uskalla lähteä apua hakemaan ajoissa. Minusta Mielenterveysliitos pitäisi nyt herätellä työnantajia tämän asian tiimoilta. Onko tietämättömyys saanut vallan vai onko työuupumus nimikettä käytetty väärin ja oltu saikulla ns. väärin perustein?
Itse muistan, kuinka hävettävältä tuntui, kun lääkäri kirjoitti minulle sairasloman perusteeksi lievä depressio, kun en työuupumus nimikkeellä olisi saanut sairaslomalta palkkaa!
Kertokaapa omia mielipiteitänne=)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.